Jouluinen pulmapeli: Lukitut lahjat

 Pientä "jäynää" lahjojen avaajille.

Meillä vietettiin varjojouluaattoa ennen oikeaa jouluaattoa. Tästä on tullut meille jo perinne. Varjojouluaattona avattiin oman perheen antamat lahjat. Lisäbonuksena järjestin pienen pakopeli-tyyppisen pulmapelin lapsille. Mietin etukäteen, onko kiusaa laittaa lahjat lukkojen taakse, mutta ajatus houkutti liikaa...

Tonttu oli jättänyt kirjekäärön ja suklaata lasten joulusukkiin, jotka olivat lastenhuoneessa. Joulusukathan tarkistetaan heti aattoaamulla. 😉 Kirjeessä tonttu kertoi seuraavasti:

"Kuulin joulupukilta, että tässä perheessä tykätään peleistä ja pulmatehtävistä. Sain luvan järjestää teille jouluisen pulmapelin. Samalla saatte tutustua muutamiin ystäviini Korvatunturilta. Tutustumisen jälkeen osaatte varmasti selvittää pulmat ja avata lahjat!

Terveisin, tonttu Tehopakkaus"

Kuusen alta lapset löysivät tavalliseen tapaan muutaman lahjapaketin, mutta myös kolme lukittua esinettä. Suurin osa lasten lahjoista oli lukittu. Kuusen oksalla oli saman näköinen käärö, kuin joulusukassa. Kääröstä paljastui kolme viestiä, joissa esiteltiin tonttu Tohelon viimeisimmät kommellukset, tontun parhaat kissaystävät, sekä eräs lahjakas poro. Näistä kolmesta viestistä muodostui kolme helppoa pulmatehtävää, jotka soveltuvat lukutaitoisille lapsille. 

Kas kuusen oksalla oksien alla on käärö odottamassa lukijaa.

Kuuntelin makuuhuoneesta mielenkiinnolla, miten homma etenee. Vanhempi lapsi luki viestit ääneen, ja ainakin kissatehtävään nuorempikin esitti kommentteja. Lukot napsuivat auki yksi kerrallaan. Kaksi kysymystä/asiaa esitettiin makuuhuoneen puolelle. Ensimmäinen oli, että saako tuon kuusen oksalla olevan käärön avata? Ja toinen oli, että nyt tyssäsi porotehtävään. Hauskaa, että peli meni juuri käsikirjoituksen mukaan, sillä olin rankannut porotehtävän vaikeimmaksi. Tehtävä oli vaikea siksi, että siihen sisältyi pieni hämy. Jos luki pelkästään viestin, laittoi numerot väärässä järjestyksessä. Tässä tapauksessa annoin vihjeeksi: "Oletteko tutkineet, olisiko siinä laukussa mitään muuta vihjettä?" Laukun taskusta löytyi nimittäin numeroiden oikea järjestys kuvina, jotka piti tulkita tekstin perusteella.

Peli oli tarinavetoinen, ja siinä piti ratkoa salakieltä sekä tulkita kuvia ja sanoja yhdessä. Lapset taisivat aidosti tykätä tehtävistä, koska niitä toivottiin myöhemmin lisääkin. Tehtävät olivat sopivan helppoja, ja kivoin niistä oli kuulemma piparitehtävä, jossa piti tulkita pipareilla kirjoitettua salakieltä. Nuorempi taisi nauttia enemmän itse viesteistä ja pelin tunnelmasta. Laitan materiaalit jakoon Google Drivessä, jos joku haluaa soveltaa tai käyttää pelikonseptia. Kissatehtävässä kissojen nimet liitetään lukittuun esineeseen, muissa tehtävissä sivun alempi kuva liitetään lukittuun esineeseen. Pelissä käytetyt kuvat löytyivät Pixabay.com -palvelusta.

Piparitehtävä

 

Kissatehtävä

Porotehtävä

Exit Oulu: Kuolleen miehen saari (pelikokemuksia/peliarvostelu)

Onkohan siellä luurankoja..?

Pakohuoneeseen asteli viisi naista koettamaan onneaan. Olimme liikkeellä pikkujoulujen tiimoilta, ja tunnelma oli iloisen pulputtava ja jännittynyt. Yhdelle meistä pakohuonekokemus oli ensimmäinen, ja osa oli jo ehtinyt korkata muutaman huoneen aiemmin. 

Olimme etukäteen tiedustelleet peliä, joka sopisi isollekin porukalle (meitä piti olla 6). Kuolleen miehen saari oli yksi annetuista vinkeistä. Valitsimme pelin haastavamman 4/5 version. Helpompi versio olisi ollut 2/5. Peli todella sopikin hyvin 5 hengen porukalle. Tekemistä, löydettävää ja oivallettavaa löytyi sopivasti. Myös tilaa oli riittävästi, ettei tarvinnut ihan kylki kyljessä kiilata.

Tarina oli mielestäni Pirates of the Caribbean henkeen sopiva, vaikka ei liittynytkään kyseiseen elokuvasarjaan. Puitteet olivat ihan hienot, joskaan ei häikäisevät. Perinteisiä numerolukkoja oli muutama, mutta enemmän oli käytetty muunlaisia ratkaisuja ja tekniikoita etenemiseen. Pelissä oli pari veikeää ja yllättävää kohtaa, ja kerran ilmoille karkasi aikamoinen säikähdyksen kiljahduskin. Sitä seurasi naurun remakka, koska säikähdykselle ei lopulta ollut kummoista syytä. Jätän jokaisen itse selvitettäväksi, löytyikö nurkista luurankoja vai ei...

Tämä peli ratkesi tosissaankin tiimityöllä. Yksi aloitti ja toinen jatkoi. Jokaisesta silmä- ja käsiparista oli hyötyä. Ratkaisut eivät olleet lopulta liian vaikeita, mutta varsinkin alussa saimme tuhrattua melkoisesti aikaa ennen kuin homma lähti aukeamaan. Saimme myös pari vihjettä, jotka auttoivat jumikohtien yli. Sitten ainakin itsestä tuntui, että paketti lähti aukeamaan ja ihan vauhdillakin. Voitonriemuisia huudahduksia kaikui vähän väliä.

Pari kertaa kävi niin, että keksimme ensin ratkaisun tehtävään ja vasta sen jälkeen ratkaisimme siihen johtavan vihjeen. Eli siinä mielessä peli ei aina edennyt ihan loogisesti, mutta eipä tästä ollut ihmeempää haittaa. Itselle makoisimpina tehtävinä jäi mieleen sellaiset, joissa olimme kaikki saman asian äärellä ja yhdessä pohtien saimme pulmat ratkottua. Pelissä olikin ihan mukavasti mahdollisuuksia tehdä asioita yhdessä.

Pelin loppupuolelta löytyi ainakin yksi pulma, joka olisi mielestämme ollut haastavaa ratkaista ilman vihjettä. Loppuvaiheessa peli myös karkasi (tai oikeammin ihmiset) sen verran eri suuntiin, että jotkin yksityiskohdat jäivät itseltä näkemättä. Pelin jälkeen jäin ihmettelemään, mistä kummallinen tötterö oli ilmaantunut ja mihin sitä oli ylipäätään käytetty. Pieni sekavuus kuuluu asiaan, kun pelaajia on näinkin monta!

Pelistä jäi tietysti kiva fiilis, koska onnistuimme suorittamaan missiomme ja pakenemaan ajoissa. Aikaa jäi ihan rehelliset pari minuuttia. Ei ollut mahdoton tehtävä tämä. Parasta oli yhteinen kokemus ja tiimityön onnistuminen! Peliä voi suositella vähän isommallekin tiimille. 

Omaa roolia on herkullista analysoida jälkikäteen. Tällä kertaa se taisi olla pientä säätöä tuolta ja täältä, ripaus tohelointia ja muutama terävä huomio. 😊 Ja tällä porukalla ehdottomasti jatkoon - eli uusia haasteita otetaan vastaan!