27 maaliskuuta, 2021

Exit Oulu: Professorin arvoitus (pelikokemuksia/arvostelu)

Ihan heti on pakko tunnustaa, että pidin tästä pakohuoneesta.

Astuimme Exit Oulun pakohuoneeseen "Professorin arvoitus" kolmen hengen tiiminä. Seurassani oli kaksi miespuolista työkaveriani. Toista heistä voisi kuvata tässä kontekstissa termillä "master mind" ja toista "curious to try everything new". :) Pätee jonkin verran myös tosielämässä! Kahdella meistä oli vain vähän kokemusta pakohuoneista ja kolmannella ei ollenkaan. Pelaajien erilaisuus oli herkullinen alkuasetelma huoneen haasteiden ratkomiseen. 

On haastavaa kuvata asioita kertomatta liikaa. Pelin miljöö oli mukavan yksinkertainen, mutta peliin kuului kiinnostavia härveleitä. Alkuvaiheeseen meillä tuhraantui kohtuullinen ellei jopa kohtuuton tovi aikaa. Etsimisellä ja löytämisellä oli tässä vaiheessa suuri rooli. Käänsimme joka kiven ja kannon. Oikeiden asioiden löytyessä asiat kuitenkin loksahtivat nopeasti paikoilleen ja eteneminen oli taas mahdollista. 

Seuraavaan vaiheeseen liittyi monenlaista ihmeteltävää. Jotkut asiat olivat helposti ymmärrettävissä, mutta toisten kohdalla hahmotuskyky oli vahvasti koetuksella. Jokaiselle oli jotakin puuhaa, ja välillä tarvittiin kaikkien huomiota ja yhteistä pohdintaa. Itse pidin mm. sellaisesta hassusta yksityiskohdasta, että jotain tärkeää oli jätetty niin tyrkylle, että sitä ei meinannut huomata. Pääsin ratkomaan myös varsin mielenkiintoista tehtävää, jossa arvasin, mitä pitäisi tapahtua, mutta kesti hetken hoksata, miten se tapahtuu. Ratkaisun hetkellä fiilis oli mahtava. 

Kaikkea kokeileva pelikumppanimme kekkasi jänniä ratkaisuja, jotka eivät pelkällä tuijottelulla olisi ratkenneet. Master mind teki huomioita ja suoritti nopeita päättelyitä, jotka johtivat ratkaisuihin. Itse ratkaisin muutamia juttuja yrityksen ja erehdyksen kautta. Pakohuoneessa oli myös ainakin yksi tehtävä, jossa tarvittiin toimivaa yhteistyötä ja kommunikaatiota. Tehtävä sujui hyvin, mutta siinä meillä oli vähän huonoa onneakin, joka vaikeutti lopullisen vihjeen tajuamista. Onneksi eräässä toisessa tehtävässä oli suorastaan hykerryttävän hyvää onnea.

Tässä 3/5 vaikeustason huoneessa oli sekä helppoja että vaikeita tehtäviä. Kaikki ratkaisut olivat aika loogisia. Aivan loppumetreillä homma uhkasi kaatua siihen, että olimme lähteneet ratkomaan yhtä asiaa liian vaikealla tavalla. Vihjeen ja sinnikkään yrityksen kautta meille aukeni viimein jutun juoni, ja loppuaika oli vain taistelua aikaa vastaan. Tunnelma säilyi koko pelin ajan melko rauhallisena, mutta sopivan jännittävänä. Koska meitä oli vain kolme, pysyin myös hyvin kärryillä siitä, mitä kukin ratkaisi ja miten etenimme. Koimme selkeitä yllätyksen, oivalluksen ja ilon hetkiä. Erilaisista osaamisista oli paljon hyötyä. Tämä oli kiva pakohuone juuri tällä porukalla! 

Ulospääsy ei onnistunut ajoissa, mutta se jäi vain sekunneista tai minuuteista kiinni. Lopullisen koodin saimme, mutta emme ehtineet sitä käyttää. Huomasin jääneeni jossittelemaan sitä, että jumituimme pariin helppoon juttuun pitkäksi aikaa - muuten olisimme varmasti paenneet! Jos jotain parannettavaa voi toivoa, niin ehkä pieni vihje jumikohdassa olisi auttanut eteenpäin. Muutaman vihjeen saimmekin pelin aikana, mutta ei mitenkään liikaa.

Mitenhän muilla sujui samassa pakohuoneessa?

07 maaliskuuta, 2021

Arielin aarteenmetsästys synttäreille

Simppeliä ja somaa synttäriohjelmaa.

Päädyin tilanteeseen, jossa piti loihtia kiireisen viikon lomassa ohjelmaa lapsen syntymäpäiville. Jospa idean jakaminen tarjoaa vinkkejä jollekin toisellekin kiireiselle juhlajärjestäjälle! Synttärisankarin toiveena oli aarteenmetsästys. Himottava projekti, mutta vain vähän aikaa fiilistelyyn. Aloitin lopusta eli päätin, että loppuhuipennoksena on lukittu aarrearkku. Sitten piti vain kehitellä aarteelle johtavat vihjeet. Aprikoin, että kuvavihjeillä pääsisin kaikista helpoimmalla. Napsin asunnosta yhteensä 12 kuvaa esineistä, joihin tulisin kätkemään jotakin. Yritin rajata kuvat niin, että kuvan kohde ei olisi ilmiselvä edes omalle lapselle. Pitäähän hommassa olla vähän haastetta!


Kuvavihjeitä
Kuvavihjeitä: laukku, pesukone, kaappi, kansio ja tyyny.

Juhlien teemaksi pompsahti yllättäen merenalainen maailma. Tässä kohtaa minulle alkoi olla selvää, että aarteenmetsästys olisi Arielin heiniä. Ehkä tällä oli jotain tekemistä Prinsessa-lehden selailun kanssa. 😁 Samalla toivotin simpukat tervetulleeksi mukaan projektiin. Simpukoista tuli se etsittävä elementti leikkiin. Omat herkullisen väriset simpukkani löysin Pixabay-kuvapalvelusta.



Simpukoita
Simpukoita, jotka tulostin ja päällystin kontaktimuovilla. (Images by VictorianLady from Pixabay.)


Simpukoiden ympärille punoin myös lopullisen haasteen eli aarrearkun avaamisen. Aarrearkun piilotin vuodesohvaan, joka "avautuu kuin simpukka". Tällainen prosessi aarteenetsintään rakentui:

  1. Lapsille esiteltiin aarteenmetsästys ja annettiin tehtävä: "Etsikää 12 kätkettyä simpukkaa. Kuvavihje näyttää paikan, johon simpukka on kätketty. Kun palautatte kaikki 12 simpukkaa, saatte seuraavan vihjeen." Lapset saivat kuvavihjeet. Meillä lapset oli jaettu kahteen ryhmään, jotta kaikilla olisi paremmin mahdollisuus osallistua. Molemmat ryhmät etsivät kuusi simpukkaa.
  2. Seuraava vihje koski aarrearkun sijaintia. Meillä kätköpaikka kuvailtiin näin: "Sen päällä voi istua. Se avautuu kuin simpukka."
  3. Kun lapset löysivät aarteen, viimeisenä haasteena oli murtautua numerolukon läpi. Aarrearkun päällä oli vihje: "Arkun avaamiseen tarvitset siniset simpukat, vihreät simpukat, violetit simpukat ja keltaiset simpukat. Terveisin, Ariel." Lasten täytyi keksiä, että pitää laskea eri väristen simpukoiden lukumäärä ja käyttää lukuja oikeassa järjestyksessä lukon avaamiseen. Meillä oli 5 sinistä, 2 vihreää, 3 violettia ja 2 keltaista simpukkaa, joista muodostui koodi 5232. 
  4. Aarteena oli pienet kaverilahjat.

Aarrearkku
Aarre ja arvoitus



Loppuratkaisussa oli paljon samaa, kuin jouluisessa aarteenmetsästyksessä. Omalle tytölleni idea oli tuttu, mutta ainakin numerolukko oli uusi tuttavuus osalle lapsista. Etukäteen ajattelin, että haasteen olisi hyvä olla melko helppo, jottei miettiminen ala turhauttaa ja synttäreillä ehtii leikkiä muutakin. Ilokseni aarteenmetsästys innosti ja sujui hyvin! Vaikeustaso vaikutti sopivalta. Viimeisen arvoituksen ratkaisussa auttoi, kun luin Arielin viestin ääneen rivi kerrallaan. Arvioisin, että tämän kaltainen aarteenmetsästys soveltuu noin 5-8-vuotiaille. Vihjeillä voi paljon helpottaa asioita. Yhden asian olisin kuitenkin tehnyt toisin näin jälkikäteen. Olisin korostanut heti alussa yhteistyön roolia. Vaikka yhteistyö lähti sujumaan luonnostaan, simpukoiden löytyessä niitä haluttiin herkästi omia. Tämän vuoksi oli ehkä hyvä, että aarteessa oli jokaiselle jotain omaa. Aarteen löytyessä sykähdyttävin elementti taisi olla kaverilahjasta paljastunut akryylitimantti, jonka voi halutessaan pujottaa vaikka kaulakoruksi. 


Timantteja
Diamonds are a girl's best friend.