Kuvakirja lapsen piirustuksista

Idea, joka tuntui hyvältä vielä toteutuksen jälkeenkin.

Lapsen ensimmäisissä taidepläjäyksissä ei kirjaimellisesti ollut päätä eikä häntää, vaan vahvoja kynänvetoja suuntaan ja toiseen. Kannustettavaa ja ihastuttavaa oli se, että lapsi ylipäätään sai oman käden jälkensä taltioitua paperille. Osumatarkkuus ei alussa ollut ihan 100%. 😜 Päiväkodista tuotoksia alkoi tulla säännöllisemmin ja koko ajan enemmän. Pian oltiin tilanteessa, että piirustuksille piti keksiä säilöpaikka tai heittää ne kylmästi pois. Viimeinen vaihtoehto ei tuntunut sopivalta, joten meillä piirrokset sullottiin laatikkoon. 

Jossain vaiheessa lapsen kanssa sovittiin, että ihan kaikkia värityskuvia ja piirroksia ei säilytetä. Lapsi sai käydä piirroksia läpi ja päättää, mitkä olivat säilytettäviä. Silti paperia kertyi. Näillä main päässäni syntyi idea taltioida piirrokset kuvakirjana. Aloin valokuvaamaan piirroksia ahkerasti ja siirsin niitä aina ison pompsin kerrallaan tietokoneelle talteen. Homma vaati viitseliäisyyttä, mutta oli toisaalta aika helppoa ja mukavaa puuhaa. Tuli katsottua vuoden piirrokset läpi ja todistettua, kuinka kehitystä oli tapahtunut. Samalla sain kännykkääni kivoja taustakuvia. :) 

Värityskuvia kirjan sivulla.

Piirrosten, maalausten, askartelujen ja värityskuvien lisäksi päätin taltioida kirjaan myös syntymäpäiväkortteja, joissa päiväkotikaverit olivat maininneet kivoja asioita lapsesta. Poimin mukaan myös lapsen mainintoja toiveammateista, ajatuksia ystävyydestä yms. Eräänä päivänä postiluukusta pujahti värikäs kirja täynnä taidetta ja mukavia muistoja. Kirjassa näkyy hienosti oppiminen: ajatuksen ja hienomotoriikan kehittyminen. Ensimmäisistä mokkulaihmisistä aina merirosvolaivoihin ja sarjakuviin asti. Kuvien kautta välittyy myös lapsen persoonaa - asioita, joita hän on valinnut tuoda esille. Kaikki pienessä ja siistissä paketissa! 

Ennen

Jälkeen

Tämän tyyppinen näpertely ei varmasti sovi kaikille, mutta omasta mielestä vaiva kannatti nähdä. Teetin kirjan tuttuun tapaan Ifolorilla. Olin asentanut tietokoneelle kuvakirjan tekoon tarkoitetun sovelluksen, jossa kirjaa pystyy rakentamaan pikku hiljaa. Tämä sopi erinomaisesti näin pitkäkestoiseen projektiin. Myös Smartphoton blogissa näyttää olevan hyviä ideoita lasten piirustusten säilyttämiseen ja käyttämiseen. Ehkä joku näistä iskee sinullekin?

Exit peli: Idän pikajuna (pelikokemuksia/arvostelu)

Aika herättää sisäinen Poirot ja Marple.

Viimein sain omakseni Exit-peleistä himoittavimman. Olin ihastellut pakkauksen ulkomuotoa ja teemaa jo kotvan aikaa ja nyt pääsin fiilistelemään itse peliä. Oli kiva, että pakkauksesta tuttu ulkoasu jatkui saman tyylisenä myös pelin osissa. Jos en vielä tarpeeksi selkeästi sanonut, tässä pelissä esteettinen silmäni lepäsi paremmin kuin sarjan muissa peleissä. 

Tämä kuva vei heti huomioni.

Teemaltaan peli oli varsin klassinen. Junassa oli tapahtunut murha ja murhaaja pitäisi saada selville ennen kuin matkustajat vaihtavat maisemaa. Pelissä pääsee hyppäämään yksityisetsivän rooliin ja havainnot matkustajistakin on tehty jo valmiiksi. Tehtävä ei silti ole aivan helppo ja tarkkana pitää olla. Pelin vaikeustasoksi on annettu 4/5 ja se mielestäni toteutuu siinä, että murhaajan metsästys vaatii varsin tarkkaa silmää ja johtolankojen yhteenvetoa.

Muistiinpanot odottavat lukijaa.

Peli kulki aika jouhevasti alusta asti. Tässä pelissä ei tullut vastaan käsittämättömiä ja epäloogiselta tuntuvia juttuja, vaan ratkaisut tuntuivat järkeviltä. Pelin irto-osista oli taas keksitty uusia jippoja, joiden parissa oli ilo askarrella. Junan hytin ovet avataan yksi kerrallaan ja matkustajien salat selviävät. Lopussa ei kannattaisi hätiköidä ja tehdä äkkinäisiä johtopäätöksiä. Meiltä jäi yksi vihje huomaamatta ja syytön ihmisparka joutui kärsimään. Onneksi vain pelissä.

Epäonnistuneesta loppuratkaisusta huolimatta peli oli lupauksensa mukaisesti nautinnollinen salapoliisitehtävä. Luettavaa materiaalia oli ehkä tavanomaista enemmän, mutta se sopi tehtävän luonteeseen. Pidin ja suosittelen.