Pakotalo Oulu: Pelastakaa Superpark Pop-Up Pakopeli (pelikokemuksia/arvostelu)

  Hippulat vinkumaan!

Olin jo edellisenä syksynä huomannut erikoislaatuisen pakopelin mainoksen. Pelipaikkana on Oulun Superpark ja mukaan mahtuu pelaajia tavallista reilummin, jopa 20 hlö. Pakotalo Oulu mainostaa tätä Suomen suurimpana pakopelinä. Nyt peli oli taas pelattavissa ja lähipiirissä oli sopivasti synttäreitä, joten oli otollinen aika toteuttaa tämä pelihaave porukalla.

Suuntana siis Superpark. Oli hassua mennä tyhjään puistoon aukioloaikojen ulkopuolella, sillä koko puisto oli varattu pakopelille. Ryhmäämme kuului 8 urheaa kokelasta, joista kolme oli lapsia. Tehtävänä oli pelastaa Superpark limapommin räjähdykseltä. Pommi oli jätetty puiston portille ja se oli nyt siis saatava deaktivoitua tunnin kuluessa. Tehtävä harvinaisen selvä.

Jos suunnittelet peliin menoa etkä halua tietää pelistä yhtään mitään etukäteen, kannattaa stopata lukeminen tässä kohtaa. Seuraavaksi tulee joitain kuvailuja pelin luonteesta, mutta ei missään tapauksessa liian paljastavia tai tarkkoja selostuksia. Jos siis haluat tietää, minkä tyyppisestä pelistä on kyse, jatka ihmeessä lukemista.

Olin odottanut, että tehtävä vaatisi paljon liikkumista, koska lääniä löytyi. Tässä olin hyvinkin oikeassa. Tehtävää helpottamaan saimme radiopuhelimia, joiden kautta kommunikointi oli huomattavasti helpompaa. Ja kaiken lisäksi tosi hauskaa! Jakaannuimme siis pienempiin osaryhmiin ja lähdimme kukin etsimään jotain, mistä meille oli vihjaistu.

En halua pilata kenenkään pelikokemusta avaamalla liian tarkkaan sitä, mitä seuraavaksi tapahtui. Sanotaan vain, että tehtävää oli aika paljon, lukkoja oli paljon, juostavaa/käveltävää oli paljon ja vähän kerrassaan kupletin juoni alkoi paljastua. Tehtävät olivat enimmäkseen melko helppoja, mutta niitä oli monta eikä niitä olisi ollut helppoa ratkaista yksin. 

Vahvasti lukittu boxi

Kahdeksan hengen porukalla jokainen pääsi mukavasti osallistumaan tehtävänratkaisuun ja peli tarjosi onnistumisen kokemuksia (varmaan) kaikille. Lapset saivat luvan kanssa tehdä muutakin, kuin keskittyä peliin, kunhan olisivat varovaisia. Epäilin aluksi, että homma menisi heillä pelkästään liikunnan lystiksi, mutta onneksi mielenkiintoa riitti myös pelaamiseen. Kaikkien osaamiselle ja tarkkaavaisuudelle oli käyttöä.

Kuten aina, oma olo oli toisinaan häseltävä. Isossa puistossa oli mahdollista säntäillä paikasta toiseen tavallistakin enemmän ja oikeastaan se oli aika mukavaa. Kokonaisuudesta ei ihan täysin pysynyt kärryillä, mutta riittävän hyvin kuitenkin. Pelinjohtaja oli jalkautunut keskuuteemme ja antoi silloin tällöin vihjeitä yksittäisille pelaajille. Homma eteni aika mukavasti, vaikka jossain kohtaa olimme hetken aikaa jumissa. Jumihetki tarjosi hyvän hengähdystauon ja sain kohtalon pakosta istua hetken aikaa paikallani (ja läähättää). 

Jumin jälkeen vyyhti alkoi purkautua nopeasti ja pian olimme jo ihmettelemässä pommin piuhoja ja yhtä ainoaa mahdollisuutta purkaa se. Meitä onnisti siinä määrin, että saimme lopullisen ratkaisun keksittyä muutaman minuutin ennen H-hetkeä eikä lima sittenkään spruitannut pitkin puistoa. Olin suorastaan hämmästynyt, koska jostain syystä tuntui, että olisimme viettäneet pelissä jo pidempään, kuin tunnin. Ilmeisesti pelin aktiivinen luonne pääsi huijaamaan sisäistä kelloa.

Mitä tästä jäi käteen? Paljon hyvää mieltä, energinen olo, yhdessä tekemisen ja onnistumisen meininki, muutama kipuileva polvi, sääri ja lonkka.. Odotusten mukaisesti tämä oli samalla myös hyvä iltatreeni. Peli sopi erinomaisesti lasten ja aikuisten ryhmälle, mutta varmasti myös muunlaisille kokoonpanoille. Ryhmäkoko toimi myös - enemmän olisi voinut olla liikaa? Jos toivoo erityisen vaikeita pulmatehtäviä, tämä ei ehkä ole ykkösvalinta, mutta jos Team Building ja vähän erilainen pakopelikokemus kiehtoo, niin Suosittelen!

Testissä Seeker Battle Cards

 Mun tyyppi on parempi, kuin sun tyyppi! 

Sain testattavaksi Seeker Battle Cards -korttipelin, joka on tulossa pian markkinoille. Perheessämme on kohderyhmään osuvia lapsia, koska peli on suunnattu etenkin kouluikäisille lapsille (7+) ja soveltuu perhepeliksi. Kyseessä on strateginen korttipeli, jonka parissa voi myös harjaannuttaa orastavia matemaattisia taitoja. 

Ensivaikutelma syntyi, kun peli saapui postissa ja pääsimme hypistelemään korttipakkaa. Vaikka en itse ole pelannut Pokemon-korteilla, en voi vastustaa mielleyhtymää Pokemoniin. Luultavasti kuitenkin peli-idea on aika erilainen. Pakkauksesta tuli positiivisella tavalla mieleen karkkilaatikko, ja pelin visuaalinen ilme on muutenkin värikäs ja kiinnostava. Lapset innostuivat heti tutkimaan, millaisia hahmoja pelissä on mukana.
 

Pelin hahmoja

Pientä hämmennystä heräsi siinä vaiheessa, kun pakkauksesta purkautuivat peliohjeet, joita aloimme opiskella. Äkkiseltään tuntui, että pelissä on käytetty paljon erilaisia symboleita, jotka pitäisi omaksua voidakseen aloittaa pelaamisen. Koska olimme kärsimättömiä, aloitimme pelin kuitenkin melko pian ja opettelimme lisää pelin ohessa. 

Pelissä on tarkoitus taistella omilla pelihahmoilla vastustajien pelihahmoja vastaan. On käytettävä niitä kortteja, jotka on sattunut jaossa saamaan ja pelattava korttinsa mahdollisimman viisaasti. Aika paljon on siis sattuman varassa, mutta strategialla on myös oma, iso roolinsa. Pelissä joutuu todellakin tekemään tarkkoja laskutoimituksia, ja laskemaan sekä omien hahmojen että vastustajan hahmojen voimapisteitä. Aina se ei ole ihan helppoa, koska hahmon ominaisuudet voivat olla erilaiset riippuen siitä, onko hahmo hyökkäys- vai puolustusvuorossa. Tämä tekee myös hahmojen varustamisesta haasteellisempaa. 

Pettymyksekseni oma ensimmäinen pelini päättyi hyvin lyhyeen, koska menetin heti ensimmäisellä vuorolla ainoan Seeker-hahmoni. Että näinkin voi käydä! Loppupelin ajan keskityin auttamaan pienempää lasta hiomaan omaa strategiaansa ja laskemaan pinnoja. Voi olla, että tuli jonkun verran neuvottuakin. Päättelin siitä, kun lapsi sanoi pelin olleen helppoa, kun äiti auttoi... 😀 Pelin hävinneille jäi selvästi voiton nälkä, ja peliä oli kokeiltava pian uudestaan.

Aloituskädessä on seitsemän korttia

Peli pitää vuorossa olevat pelaajat aktiivisesti otteessaan, kun voimain mittelö on meneillään ja siitä keskustellaan. Peli tarjoaa mahdollisuuden myös pienelle bluffille, jos sellaista tykkää harrastaa.  Mielestäni on kiva, että peli mahdollistaa juttelun ja ainakin meillä pelitilannetta käytiin läpi yhteen ääneen. 

Etenkin lasten mielestä pelin hahmot olivat kiinnostavia. Melkein toivoisi, että niitä olisi vielä enemmän tai että niitä olisi ainakin mahdollista hankkia lisää. Joillain hahmoilla oli myös kiinnostavia ominaisuuksia, joista ehkä hyödyllisin oli mahdollisuus nostaa lisäkortteja. Tässä pelissä nimittäin kortit tuntuvat haihtuvan käsistä aika vikkelästi. Toisaalta se on vähän tylsää, mutta toisaalta se pitää pelin pituuden lyhyen napakkana. Ohjekestoksi onkin ilmoitettu vain 5-15 minuuttia. Kovin pitkäkestoisen stragian hiomiseen ei ole tarvetta eikä mahdollisuuksia. 

Jossain vaiheessa vanhempi lapsi pelasi peliä kahdestaan kaverinsa kanssa. Tuolloin sääntöjä tultiin aina välillä varmistamaan ja katsottiin, että laskutoimitukset menivät oikein. Aivan helppo peli ei siis ole kyseessä, mutta säännöt ovat kyllä opittavissa. 

Lapset pitivät hauskasti kuvitetuista hahmoista, jotka ovat tavallaan pelin sydän. Taisteluteema on mukaansatempaava, eikä peliin mielestäni muuta ideaa tarvitakaan. Haasteellisena pidimme sitä, että ohjeista ei löytynyt suoraa selitystä joillekin symboleille ja pelitilanteille, vaan ne jäivät osin päättelyn varaan. Meitä kuitenkin ilahdutti ohjeissa ollut muistutus, että sääntöjä voi myös luoda itse lisää tai niitä voi muuttaa. Päätimme, että pelissä voisi ainakin olla mahdollista vaihtaa kaikki kortit, jos häviää ainoan Seekerin heti ensimmäisellä vuorolla (kuten eräälle kävi...).

Exit peli: Faaraon hautakammio (pelikokemuksia/arvostelu)

 Hieroglyfit on nyt in

Faaraon hautakammio on vaikeustasoltaan 4/5 peli. Uuuuh! Oman Exit-kokemuksen pohjalta ei kuitenkaan tuntunut ihan sen tasoiselta. Joskus näköjään vaikeustason 4 peli voi olla iisimpi, kuin vaikeustaso 2. Tätä peliä ratkottiin oman perheen kesken. Lapset toimivat satunnaisina avustajina menossa mukana. Mukaansatempaavimpia tehtäviä lapsille olivat kaikenlaiset tiirailutehtävät ja koodikiekon käyttö. 

Kehystarina liittyy Egyptin lomareissuun ja liian vaarallisiin nähtävyyksiin. Sikäli vaarallisiin, että turistipolo joutuu lukituksi tunkkaiseen hautakammioon. Mutta eipä hätää, sillä arvoituksia viekkaasti ratkomalla on mahdollisuus vapautua jälleen. Jos paon pitäisi oikeasti tapahtua tunnissa, niin meille olisi käynyt köpelösti. Yliajalle mentiin, vaikka mitään pahempaa tukkotökköä ei tullutkaan vastaan missään vaiheessa.

Joku ihme tyyppi oli jättänyt muistikirjansa hautaholviin.

Tässä pelissä olisi etua siitä, että oppisi hieroglyfit nopeasti ulkoa. Samat piirrokset nimittäin pyörivät kuvioissa koko ajan. Ehdimmekin kehittää kuville omat hupaisat lempinimet pelin aikana. Esteettisesti peli oli ihan kivaa katsottavaa, mutta yksi tehtävää ei lukeudu siihen joukkoon mukaan. Se ei oikein hyvällä tahdollakaan sopinut teemaan.

Tehtävien logiikka oli melko helposti avautuva. Mielestäni osa tehtävistä oli jopa hieman yllätyksettömiä mutkattomuudessaan. Jostain syystä meille kävi niin päin, että joihinkin alkupään tehtäviin tarvitsimme vihjeitä, kun taas loppu sujui omin voimin. 

Peliin oli jälleen rakennettu muutama kiva tehtävä, jotka saivat aikaan vähän spessumman oivalluksen elämyksen. Kivaa oli myös se, että pelin osia ei ollut pakko turmella saksilla tai töhrimällä, vaan selvisimme ottamalla kopion parista tehtävästä erilliselle paperille. Kierrätys kunniaan. 😉

Exit Oulu: The Heist - Ryöstö (pelikokemuksia/arvostelu)

 "Kun pakko on niin siepataan, ei tarpeetonta milloinkaan..."

Taidegalleria arvokkaine aarteineen houkuttaa neuvokasta rosvojoukkoa käymään työhön. Ensinnä täytyy todeta, että galleria miljöineen on ilmeeltään siisti ja tyyliltään ihan riittävän uskottava kokonaisuus. Kyllä näissä puitteissa kelpaa uurastaa. En kuitenkaan aio kuvailla tekemisiämme liian yksityiskohtaisesti, jotta en pilaa kokemusta sellaiselta, joka vasta miettii peliin menemistä. 

Alkuvaihe meinaa tuottaa tuskaa. Monenlaista havainnoidaan ja keksitään. Ympäristö on ihan mielenkiintoinen eikä kuitenkaan liian kuormittava. Turhaa tilpehööriä ei juuri ole. Lopulta vain asioita pitää yrittää useamman kerran, jotta homma alkaa aueta. Välillä logiikka on pikkuisen koetuksella, mutta sekin toisaalta kuuluu homman juoneen.

Jossain kohtaa peliä tavoite käy varsin selkeäksi. Se tuo kaivattua mielekkyyttä ja rakennetta tekemiseen. Positiivista on myös se, että pelissä riittää yhtäaikaista tekemistä useammalle henkilölle sekä eri tyyppisiä tehtäviä. Välillä ratkotaan eri pähkinöitä ja välillä ollaan saman haasteen äärellä. Pieniä yllätysmomenttejakin on ripoteltu tehtävien lomaan.

Lopulta pelin ratkaisuihin tarvittiin ripaus kokeilunhalua, taitoa ja tuuria, tarkkaavaisuutta, kuuloaistia ja yhteistyötä. Vihjeitäkin tarvittiin jonkin verran, ei kuitenkaan kovin paljoa. Tykkäsin siitä, että kun tehtävä alkoi olla jo pitkällä, tuli vielä vastaan yllättävä haaste. Ei kuitenkaan liian työläs ja arvoituksellinen, vaan sopivasti hyvää flowta jatkava. 

Saimme tämän keikan heitettyä, ennen kuin virkavalta ryntäsi paikalle. Hyvää suorittamista - hyvää mieltä! Vaikeustaso 3/5 oli meidän porukalle juuri sopiva. Tätä peliä voi suositella myös hieman isommalle peliporukalle, 4+ hengelle.

Exit-lautapeli: Kadonnut temppeli

 Pulmallisten palapelien parissa aika vierähtää

Hain sopivaa pelipuuhaa syysloman ratoksi, kun törmäsin kaupassa uuden näköiseen Exit-pelilaatikkoon. Peli oli mitoiltaan hieman tavanomaista isompi, ja kansi mainosti neljää palapeliä. Kiinnostuin tästä oitis, koska ajattelin, että lomalla lapsetkin haluaisivat osallistua pakopelin ratkomiseen. Palapelit kuulostivat juuri sopivalta puuhalta koko perheelle!

Tältä peliloota näyttää

Peliä tutkiessa minulta jäi huomaamatta, että peliajaksi oli merkitty 90-180 minuuttia. Hupsis! Tämä havaittiin siinä vaiheessa, kun peliä alettiin availla ja (lapsille) sopivaa peliaikaa oli edessä vajaa pari tuntia. Eipä hätiä mitiä. Nyt jälkikäteen voin kertoa, että tämä peli oli suhteellisen helppo keskeyttää, ja jatkaa ratkomista seuraavana iltana. Palapelitkin ovat suhteellisen pieniä, joten meneillään olevan pelin voi suht näppärästi siirtää syrjään odottamaan seuraavaa sopivaa hetkeä. Palapelit, jotka oli jo "käytetty" pelissä, purimme surutta laatikkoon eikä tästä strategiasta vaikuttanut olevan haittaa.

Pelin kuvausta lukiessa sain palapelien roolista sellaisen kuvan, että niitä käytettäisiin lähinnä jonkinlaisena karttana, joka antaa tietoa ympäristöstä. Palapelien rooli oli kuitenkin oikeassa elämässä paljon suurempi. En voi antaa kovin tarkkaa kuvausta paljastamatta liikaa. Sanotaan kuitenkin näin, että pulmat linkittyvät aika kiinteästi palapeleihin. 

Pelissä on tuttuna elementtinä koodinpurkukiekko ja oudot esineet. Muuten peli on perinteistä Exitiä mukavalla tavalla suoraviivaisempi, koska vihjeet on sijoitettu helppolukuiseen peliohjeeseen eikä erillisten korttien pläräämistä tarvita oikeiden vastausten tarkistamiseen. Pelin teema oli hyvin pakopelimäinen/tyypillinen, ja jäi lopulta taustalaulajan rooliin pulmia ratkottaessa. 

Palapelit itsessään olivat aika haastavia eikä niiden kokoaminen ollut lasten mielestä äärettömän motivoivaa juuri siksi. Yhtään useampia käsipareja saman palapelin äärelle ei olisi sopinut, sillä nytkin meinasi tulla törmäyksiä! Kaikista käsi- ja silmäpareista oli kuitenkin hyötyä hommassa, ja tehtäviä palastelemalla mielekkyyskin säilyi. Pelissä ei missään vaiheessa päässyt syntymään kovin vahvaa flowta meidän tapauksessa, vaan peliä oli mukavampi pelata tauottaen. Mielestämme pulmat eivät myöskään menneet mitenkään helppousjärjestyksessä, vaan vaikeustaso vaihteli pitkin peliä. Pelin ikäsuositus 10+ on varmaan aika lailla kohdillaan.

Yksittäinen askartelutehtävä

Käytimme aikaa varmasti enemmän, kuin ohjeaika. Emme aina edes mitanneet aikaa. Saimme kuitenkin tehtävät suht hyvin ratkottua, vaikka hitaammin mentiin. Aina välillä jokin asia piti tarkistaa vihjeistä. Yhdessä kohtaa pelin logiikka oli niin villi, että tuskin olisimme keksineet sitä ilman vihjeitä. Peliohjeissa olleen arviointitaulukon perusteella suorituksemme taisi olla tasoa 4/10. 😅

Tärkeintä on, että tykkäsimme pelistä ainakin enimmäkseen. Se soveltui erinomaisesti useamman illan jatkotehtäväksi. Palapelien käyttö oli aika nerokkaasti suunniteltu, ja se oli itselle tässä kohtaa jotakin ihan uutta ja mielenkiintoista. Mielestäni pelin uutuusarvo oli juuri siinä, että yhtenä pelielementtinä olivat palapelit. Palapelien kokoaminen tarjosi mukavan lepohetken pulmien keskelle, mutta ei ollut mitään hätäsen hommaa. Hieman lyhyemmässä ja "nousujohtoisemmassa" pelissä flowkin olisi todennäköisesti ollut mahdollinen.

Exit Oulu: Taikuri - The magician (pelikokemuksia/arvostelu)

 Sopivaa synttäriohjelmaa

Synttärit lähestyivät ja halusin kehitellä jotain päivän piristykseksi. Mikseikäs se voisi olla pakopeli ja päiväkahvit? Saimme muodostettua mukavan viiden hengen sekajoukkueen. Vain kahden seuralaisen kanssa olin vieraillut aiemmin pakohuoneessa, ja mukaan saatiin taas yksi ensikertalainenkin. Huoneeksi valitsin Exit Oulun melko uuden huoneen, Taikurin. Sinne olin pyrkinyt jo kerran aiemmin, mutta eka kerralla huone varattiin nenun edestä. Nyt kuitenkin lykästi!

Pelin alku oli ihanan salamyhkäinen ja tunnelmaa nostattava. Alkunäytöksen jälkeen touhu jatkui vähän perinteisempään tapaan. Alussa tuhrasimme suht paljon aikaa kaiken mahdollisen pällistelyyn, mistä oli osaltaan myös hyötyä. Onneksi joku päätti lähteä myös toteuttamaan asioita. Näin päästiin ratkomisessa alkuun. Tehtävät tarjosivat kivasti ahaa-elämyksiä, yllättyneitä ilmeitä ja nauruakin. Useimpiin tehtäviin pystyi osallistumaan yhtä aikaa useampi henkilö, ja mielestäni peli soveltuukin parhaiten vähintään kolmen hengen ryhmälle. Muutamia pullonkaulojakin oli, joissa vaadittiin tilan puutteen vuoksi enemmän yksilösuorituksia.

Perinteisiä numerolukkoja tässä pelissä ei ollut juurikaan. Vihjeitä saimme omasta mielestä sopivasti eikä niitä tarvinnut erikseen pyytää. Pelissä sai käyttää monia eri aisteja ja muuta osaamista. Luulen, että kaikki tykkäsivät tästä pelistä, ja pääsimme parahiksi uloskin ennen tunnin umpeutumista. Peliympäristö oli teemaan sopiva ja pelissä oli perinteisesti taikuuteen linkittyviä tehtäviä. Ainut vain, että tällä kertaa niitä temppuja tekivät amatöörit!

Valitsimme yhdessä tuumin haastavamman 3/5 version, mutta peli olisi toiminut aivan yhtä hyvin myös 2/5 versiona. Tämä paljastui, kun jälkikäteen jututimme pelinohjaajaa aiheesta. Juuri noihin 3/5 kohtiin tarvitsimme vihjeet, jotta pääsimme etenemään. 

Olin kuvitellut etukäteen, että Taikuri olisi mukavan rento, mutta teemaltaan salaperäinen huone. Oikeastaan juuri sellainen se olikin - ja hauska kokemus myös! Eli suosittelen 😉

Note to myself: kannattaa ihmetellä asioita ääneen...

City Escape Games Oulu: Sotavangit (pelikokemuksia/peliarvostelu)

 Karu teema, mutta leppoisa tunnelma.

Tällä kertaa neljä kaverusta lähti selvittämään, kuinka pako vankilasta tulisi onnistumaan. Sotavangit -pakohuone oli melko perinteinen siten, että siinä käytettiin aika paljon lukkoja ja ratkaisu eteni vaiheittain. Alussa vastassa oli aika iisi lämmittelytehtävä, josta sitten etenimme asteittain, kun saimme käyttöömme uusia välineitä. 

Huoneessa oli ihan hauskaa puuhastelua näppärille käsille. Tämän lisäksi tarvittiin tarkkoja korvia ja tietysti terävää päättelykykyä. Ärsytti, kun emme ilman vihjettä keksineet joidenkin asioiden välisiä yhteyksiä, vaikka periaatteessa tiesimme, mitä pitäisi tehdä. Kielelliset tehtävät ovat aina kivoja, ja tässä oli ainakin yksi sellainen. 

Vääristä vastauksista saimme valitettavasti joitakin aikasakkoja. Huoneessa oli myös asioita, joista harhauduimme turhaan ajattelemaan liian vaikeasti. Oikea ratkaisu oli helpompi, mutta jäi vain jotenkin huomiotta. 

Ihan kelpo huone, mutta ei itselleni tarjonnut erityisen häikäiseviä ratkaisuja. Sain kuitenkin tutustua itselleni uusiin aparaatteihin. 😁 Lopussa aika kävi vähiin ja meinasin sählätä viimeisen lukon kanssa. Onneksi kaikki lopulta napsahti kohdilleen ja pääsimme ajoissa ulos! 

Unlock! Heroic Adventures (pelikokemuksia/arvostelu)

Sukellus uusiin seikkailuihin

Heroic Adventures oli meille jo aika mones Unlock-pelilaatikko. Tässä oli silti tarjolla kokemuksia laidasta laitaan. Löytyi myös suosikkipeli, joka kiilasi ohi monista aiemmista!

Tällaiset kansikuvasankarit tällä kertaa

Insert coin

Laatikon ensimmäisen pelin pelasimme joululoman ratoksi. Lähtötilanne oli jo valmiiksi mukavan rento, koska loma oli tehnyt tehtävänsä. Ja mikä elämys meitä odottikaan! Insert coin meni itsellä ihan ykköskastiin hauskuudessaan ja pelattavuudessaan. Se oli kuin peli pelin sisällä. Tarina oli loppuun asti mietitty. Tässä pelissä toimi kaikki hyvin yhteen: sovellus, audiot, tarina ja pulmat.

Vaikeustaso oli helppo 1/3. Loppupuolella otimme pari vihjettä, jotta pääsimme etenemään sujuvasti. Joskus on mukavampi ottaa vihje, jotta flow-tila säilyy. Ongelmakohdat olisi olleet ratkottavissa myös pidemmällä pähkäilyllä. Nyt peli meni läpi suurin piirtein tavoiteajassa. Pelin jälkeen katsoin vihjeitä vielä muuten vaan, ja ne olivat tosi selkeitä ja suorasanaisia.

Pelin audiot olivat mielestäni erityisen kivat. Mukaansatempaavaa retropelitunnelmaa, joka sai jammailemaan kesken pelin. Sovelluksen puolella oli taas vastassa uutta, hauskaa toiminnallisuutta. Sovelluksella oli oikein sopivasti roolia pelissä. Myös pelin lopetus sai hymyn huulille. Tästä pelistä on vain positiivista sanottavaa. Ehkä se voi jonkun mielestä olla liiankin helppo, mutta sopii hyvin vaikka aloittelijalle.

Sherlock Holmes - the Scarlet Thread of Murder

Salapoliisitehtävä kuulostaa kiehtovalta. Lähdemme Sherlockin matkaan viiden hengen porukalla, jossa on mukana kaksi ekakertalaista. Pelin alussa vääryys (murha) on jo tapahtunut ja alamme tutkia johtolankoja ja setviä tapausta. 

Tapaamme pelin kulussa useita henkilöitä ja yritämme kovasti pähkäillä, mitä meidän heistä pitäisi ajatella. Loogisen kokonaisuuden rakentaminen ei ole ainakaan omasta mielestäni kovin helppoa. Kortit tarjoavat mielenkiintoisia ratkaistavia asioita, mutta myös mahdollisuuden mennä lankaan. Meille nimittäin käy niin, että jossain vaiheessa harhaudumme nostamaan oikean kortin väärään aikaan ja joudumme omituiseen tilanteeseen. Meillä taisi olla siinä joku kiero logiikka, jota emme aivan itsekään uskoneet todeksi. Joudumme peruuttelemaan hieman taaksepäin, jotta pääsemme back to to track. Hämmennys ei kuitenkaan ole paras mahdollinen pelielementti. Meidän olisi pitänyt vain kiinnittää enemmän huomiota yksityiskohtiin, jotta olisimme pysyneet oikeilla jäljillä.

Tarina osoittautuu aika mielenkiintoiseksi. Se ei avaudu aivan hetkessä. Haastetta riittää ja juutumme joihinkin kohtiin luvattoman pitkäksi aikaa. Lopulta tapaus kuitenkin antautuu. Joudumme toteamaan, että emme ole aivan Sherlockin veroisia tutkijoita vielä. 

The Pursuit of the White Rabbit

Liisan matka ihmemaassa on päällisin puolin tuttu. Samoin tässä pelissäkin on tuttuja kuvia ja elementtejä eikä tarinaa tarvitsekaan tuntea sen syvemmin. Unlock kyllä kuljettaa sinut vaadittua reittiä pitkin maaliin asti. 

Tällä kertaa matka vaatii paljon päättelyä ja pohdintaa. Pulmia on taas aika läjä pähkäiltäväksi, ja esillä on hieman uudenlaista matematiikkaakin. Tärkeintä olisi ymmärtää vänkää logiikkaa, jota korteissa toisinaan tulee vastaan. Mukana on myös pieni lehtinen, jonka sivut ovat täynnä erikummallisia arvoituksia. Monet niistä olivat aika kivoja peruspulmia, ja osa taas liiankin arvoituksellisia. Koneet eivät tässä pelissä jääneet mitenkään erityisesti mieleen. Ehkä siksi, että jännempääkin on nähty?

Tähän oli helppo vastata :)

Tämän seikkailun pelasimme niin sanotusti kahteen pekkaan. Peli sopi pelattavaksi pikku porukallakin, mutta aikaa upposi taas enemmän kuin tunti. Pelin loppupuolella tarjolle tulee jopa hieman käsitöitä, tarkemmin ottaen rakenneltavaa. Ehkä kortit olivat jo hiukan kuluneet tai sitten meillä ei vain riittänyt rahkeet enää siinä pisteessä pikkutarkkaan hommaan. Niin tai näin, siinä kohtaa oli pakko vähän oikaista, että pysyi vielä järjissään. Onnea vaan matkaan, kun sukellat Liisan ihmeelliseen maailmaan!

Pakohuone Vanha Vintti: Kadonnut kalleus (Pelikokemuksia/peliarvostelu)

 Pakopelikokemus Etelä-Pohjanmaalla

Minulla oli haaveena päästä kesäloman 2021 aikana kokemaan pakohuone omalla porukalla. Emme meinanneet millään löytää reissujen varrelta sopivaa huonetta, johon olisimme voineet ja halunneet mennä perheenä. Kunnes pysähdyimme Keski-Suomeen. Löysimme lähettyviltä Ähtärissä sijaitsevan pakohuoneen nimeltä Vanha Vintti. Kyselin heiltä, miten huone soveltuisi tällaiselle perhekombolle ja omistaja näytti vihreää valoa. Päätimme kuitenkin jättää nuoremman lapsen hoitoon, ja lähdimme liikenteeseen kolmen hengen porukalla.

Pakopelipäivä koitti ja ilmassa oli ukkosta. Arvelimme, että saamme ukkosmyräkästä lisäjännitystä peliin, mutta pahin rähinä ei lopulta osunut ihan kohdille. Saavuimme omakotitalon pihaan, jossa oli opastukset pakohuoneeseen. Omistaja tuli jutustelemaan ja esittelemään peliä. Pelin juonena oli etsiä varastetut korut, "kadonnus kalleus". Pakohuone oli nimensä mukainen vanha aittarakennus. Ennen peliä kävimme läpi perusasiat, jonka jälkeen pääsimme raottamaan hämärän pirtin ovea...

Käy sisään, vieras.

Ensimmäisenä meitä oli vastassa ihka oikea ja iso hämähäkki! Olin vähän, että iik, tuonko vieressä pitäisi seistä ja tutkia tavaroita. Täytyy myöntää, että hämähäkki loi sopivasti jännitettä ja tunnelmaa. Otus rullasi koko pelin ajan samassa kohdassa ylös ja alas. Ehkä juuri hämähäkin ansiosta en hoksannut sitä, mitä piti, vaikka olin (otuksen vierestä) käynyt läpi oikean kohdan. Jouduimme siis ottamaan heti alkupuolella vihjeen, koska peli ei meinannut avautua. Vihjeet oli rakennettu ovelasti siten, että piti soittaa puhelu, josta sitten kuunneltiin valmiiksi nauhoitettu vihje. 

Vihjeen jälkeen peli lähti etenemään mukavasti. Tuli kivoja ahaa-elämyksiä eikä asioita oltu tehty liian helpoksi. Seuraavan vihjeen otimme ehkä hiukan turhan hätäisesti. Olimme aivan jäljillä, mutta viimeinen pieni uskonaskel puuttui. Vihje sai aikaan nopeaa toimintaa ja onnistuimme tehtävässä, joka vaati joko taitoa tai tuuria. Kumpaahan meillä oli? 😁

Seuraavissa tehtävissä otimme haltuun tekniikkaa, tutkimme, etsimme, toimimme ryhmänä ja päättelimme. Pienimmällä pelaajalla alkoi loppupuolella olla jo hätä ajan loppumisesta. Ilmeisesti sama tarttui aikuisiin, koska otimme jälleen vihjeen, vaikka meillä olisi ollut kosolti aikaa tutkia seuraava rasti huolella. Taisimme kuvitella, että meillä oli vielä enemmän tehtäviä jäljellä. Vaikea sanoa, olisiko tämä kyseinen tehtävä ratkennut ilman vihjettä, jos olisimme malttaneet pysähtyä sen äärelle. Vihje auttoi taas ponnistamaan eteenpäin ja loppu menikin jo aika sujuvasti.

Yhtäkkiä päämme pilkisti ovesta ulos valoisaan ulkoilmaan. Hieman hölmistyneinäkin totesimme, että tässä se viimeinen ratkaisu oli. Meillä oli jäänyt tunnista n. 15 minuuttia aikaa käyttämättä. Tämän vuoksi oli pakko spekuloida, olisimmeko kenties selvinneet vähemmillä vihjeillä. Itselleni pientä painetta oli luonut ajatus siitä, että meidän pitäisi niin pienellä porukalla selviytyä haasteista. Mieheni oli kuitenkin aivan liekeissä kyseisenä päivänä, joten ei hätää mitään!

Korut saatiin pelastettua hyvissä ajoin, mistä tuli iloisen yllättynyt fiilis. Pelikokemus oli kaiken kaikkiaan hyvä. Pelissä oli kivoja ja nokkelia pulmia. Ei ehkä tekniikkaa yhtä paljon, kuin isommissa pakohuoneyrityksissä, mutta se ei häirinnyt. Kovin tarinalliseksi peliä ei voi luonnehtia. Tarina oli enemmänkin kehyksen roolissa ja pulmatehtävät näyttelivät pääroolia. 

Pakohuoneen omistaja oli mukava ja palvelu hyvää. Kuvatkin saatiin napsaistua muistoksi vierailusta. Uskaltaisin mennä uudestaankin, jos samalla suunnalla liikkuisin.

Exit Oulu: Kuolleen miehen saari (pelikokemuksia/peliarvostelu)

Onkohan siellä luurankoja..?

Pakohuoneeseen asteli viisi naista koettamaan onneaan. Olimme liikkeellä pikkujoulujen tiimoilta, ja tunnelma oli iloisen pulputtava ja jännittynyt. Yhdelle meistä pakohuonekokemus oli ensimmäinen, ja osa oli jo ehtinyt korkata muutaman huoneen aiemmin. 

Olimme etukäteen tiedustelleet peliä, joka sopisi isollekin porukalle (meitä piti olla 6). Kuolleen miehen saari oli yksi annetuista vinkeistä. Valitsimme pelin haastavamman 4/5 version. Helpompi versio olisi ollut 2/5. Peli todella sopikin hyvin 5 hengen porukalle. Tekemistä, löydettävää ja oivallettavaa löytyi sopivasti. Myös tilaa oli riittävästi, ettei tarvinnut ihan kylki kyljessä kiilata.

Tarina oli mielestäni Pirates of the Caribbean henkeen sopiva, vaikka ei liittynytkään kyseiseen elokuvasarjaan. Puitteet olivat ihan hienot, joskaan ei häikäisevät. Perinteisiä numerolukkoja oli muutama, mutta enemmän oli käytetty muunlaisia ratkaisuja ja tekniikoita etenemiseen. Pelissä oli pari veikeää ja yllättävää kohtaa, ja kerran ilmoille karkasi aikamoinen säikähdyksen kiljahduskin. Sitä seurasi naurun remakka, koska säikähdykselle ei lopulta ollut kummoista syytä. Jätän jokaisen itse selvitettäväksi, löytyikö nurkista luurankoja vai ei...

Tämä peli ratkesi tosissaankin tiimityöllä. Yksi aloitti ja toinen jatkoi. Jokaisesta silmä- ja käsiparista oli hyötyä. Ratkaisut eivät olleet lopulta liian vaikeita, mutta varsinkin alussa saimme tuhrattua melkoisesti aikaa ennen kuin homma lähti aukeamaan. Saimme myös pari vihjettä, jotka auttoivat jumikohtien yli. Sitten ainakin itsestä tuntui, että paketti lähti aukeamaan ja ihan vauhdillakin. Voitonriemuisia huudahduksia kaikui vähän väliä.

Pari kertaa kävi niin, että keksimme ensin ratkaisun tehtävään ja vasta sen jälkeen ratkaisimme siihen johtavan vihjeen. Eli siinä mielessä peli ei aina edennyt ihan loogisesti, mutta eipä tästä ollut ihmeempää haittaa. Itselle makoisimpina tehtävinä jäi mieleen sellaiset, joissa olimme kaikki saman asian äärellä ja yhdessä pohtien saimme pulmat ratkottua. Pelissä olikin ihan mukavasti mahdollisuuksia tehdä asioita yhdessä.

Pelin loppupuolelta löytyi ainakin yksi pulma, joka olisi mielestämme ollut haastavaa ratkaista ilman vihjettä. Loppuvaiheessa peli myös karkasi (tai oikeammin ihmiset) sen verran eri suuntiin, että jotkin yksityiskohdat jäivät itseltä näkemättä. Pelin jälkeen jäin ihmettelemään, mistä kummallinen tötterö oli ilmaantunut ja mihin sitä oli ylipäätään käytetty. Pieni sekavuus kuuluu asiaan, kun pelaajia on näinkin monta!

Pelistä jäi tietysti kiva fiilis, koska onnistuimme suorittamaan missiomme ja pakenemaan ajoissa. Aikaa jäi ihan rehelliset pari minuuttia. Ei ollut mahdoton tehtävä tämä. Parasta oli yhteinen kokemus ja tiimityön onnistuminen! Peliä voi suositella vähän isommallekin tiimille. 

Omaa roolia on herkullista analysoida jälkikäteen. Tällä kertaa se taisi olla pientä säätöä tuolta ja täältä, ripaus tohelointia ja muutama terävä huomio. 😊 Ja tällä porukalla ehdottomasti jatkoon - eli uusia haasteita otetaan vastaan!

Pakopelien SM-kisakunnon testaus

Takaoven kautta suoraan finaaliin - ja kuinka siinä kävi.

Tiesitkö, että kesällä 2021 järjestettiin historian ensimmäiset pakopelaamisen SM-kisat? Kilpailun ideoi ja koordinoi pakopeliyritys Cryptic Cargo, ja järjestäjinä toimi muitakin suomalaisia pakohuoneita. Karsinnat järjestettiin verkossa, mutta varsinainen finaalitapahtuma oli Helsingissä. Ei hätää, jos missasit kilpailun, sillä uskon, että lisää on luvassa.

Seurasin kisauutisia mielenkiinnolla, mutta en missään vaiheessa edes harkinnut osallistuvani karsintoihin. Yli 300 tiimiä kuitenkin ilmoittautui skaboihin! Myöhemmin minulle, uteliaalle sivustaseuraajalle, tuli yllättävä tilaisuus tarttua finaalihaasteeseen. Sain mahdollisuuden testata SM-kisojen finaalipeliä KOTONA, ja samalla kirjoitan kokemuksesta teille blogissani.

Valmistautuminen

Etukäteen tiesin, että teemana olisi pomminpurku. Kun pommi oli jo matkalla pohjoiseen, pidin näppini visusti erossa Pakopelaamisen SM-kisojen FB-sivuilta ja www-sivuilta. Somessa nimittäin julkaistiin alkusyksystä videoita, joissa näytettiin, kuinka finaaliin päässeet tiimit ratkoivat pommihaastetta. Halusin, että kohtaamme finaalihaasteen samalta viivalta, kuin muutkin kilpailijat.

Lähdimme haasteeseen runsaan iltapalapöydän kautta: pizzaa, banaanikakkua ja sipsejä. Pienen rupattelun ja sulattelun jälkeen kolmen hengen tiimimme asettui pelilaukun ympärille. Purimme pelin osaset lattialle. Hypistelimme ja tutkailimme osia hieman ja sitten käynnistimme pelisovelluksen. Myönnän, että odotukset pommin räsähdyksestä olivat aika korkealla. 

Dynamiittia olohuoneessa.

Tiheät 15 minuuttia

Toiminta käynnistyi välittömästi. Keskityimme onnekkaasti heti oikeisiin elementteihin. Ensimmäinen koodiarvaus ei osunut nappiin, mutta toisella tärppäsi! Tästä lähti jonkinlainen flow päälle. Peli tuntui virtaavan eteenpäin. Tehtäviin löytyi sopivat roolit ja laatikon kannet singahtelivat auki. Lopulta havahduimme siihen, että edessämme oli hämmentävä häkkyrä, jossa oli monenlaisia merkintöjä ja osia. Tässä kohtaa yhdeltä tiimiläiseltä tuli oikea ajatus, mutta se ei ottanut tulta alle. Päädyimme ottamaan ensimmäisen vihjeen. Vihjeestä tajusimme, että olimme olleet oikeilla jäljillä ja saimme murrettua koodin. Nyt käsillä oli jo viimeinen tehtävä. Pähkäilimme ja pyörittelimme. Pelin äänistä arvasi, että aika on vähissä ja vilkaisin ensimmäisen kerran kelloa. Olimme päässeet pitkälle. Otimme vielä pari vihjettä. Ja sitten: KA-BOOM! Räsähti.

Emme jääneet tuhon keskelle makaamaan. Käynnistimme pelin samantien (ohjeen mukaan) uudestaan ja pusersimme viimeisen tehtävän loppuun. Vihjeitä paloi viimeisessä tehtävässä paljon, mutta tulihan se ymmärrys sieltä lopulta ja saimme hoidettua pommin pois päiviltä.

Tulostaso

Pelin jälkeen surffasin positiivisten tunteiden aalloilla. Ne voisi koota sanoihin innostus, yllättyneisyys ja tyytyväisyys. Sitten putosi varsinainen Pommi. Tutkimme SM-pakopelin finaalin tuloslistaa ja vertasimme omia pisteitämme niihin. Tajusimme, että tällä pistemäärällä sijoituksemme SM-kilpailussa olisi ollut toinen. Siis hopeasija! Emme uskoneet. Piti alkaa katsomaan finaalipelien videoita. Toden totta, vain voittajajoukkue oli selvittänyt pelin ennen pommin räjähdystä eli 15 minuutissa. Olimme positiivisesti pökerryksissä.

Loppupisteet ennen kuin aloitimme pelin alusta.

Analyysivaiheeseen päästyäni ajattelen, että nimenomaan pakolautapelien pelaamisesta oli meille etua tässä pelissä. Olisimme luultavasti pärjänneet heikommin "oikeassa" pakohuoneessa. Myös rennosta kotiympäristöstä, pelin osien hypistelystä, ja rauhallisesta pelin aloituksesta oli varmasti sata hyötyä! Nämä tehtävät kuitenkin sattuivat sopimaan meille hyvin. Illan hämärässä aloimme miettiä, pitäisikö seuraavan kisan korvilla pistää niin sanotusti paperit vetämään.

Onnitteluviesti toisella yrittämällä

Me tykkäsimme tämän vuoden kisatehtävistä kovasti. Peli oli lyhyt ja siinä oli vain alta kymmenen elementtiä. Silti mukaan mahtui eri tyyppisiä, hoksottimia vaativia tehtäviä sekä perinteistä koodinpurkua. Sovelluksella oli kisassa sopivasti roolia ja äänimaailma toimi pelin tukena. Peli oli helppo järjestää kotiympäristössä. Oman kisakuntosi ja mieltymyksesi voit testata, kun pelistä tulee syksyn aikana myyntiin kotona pelattava versio. Pelin saa tilattua ainakin Cryptic Cargon kautta. Pomminvarmaa viihdettä!

Pakopelaamisen suomenmestaruudesta kilpaillaan toivottavasti ensi vuonnakin - entistä ehommin, runsaslukuisemmin ja kovatasoisemmin. Kenties pieni osallistumismaksu, josta osansa saavat voittajat ja järjestäjät? Oma sarja pakohuonepelaajille ja pakolautapelin pelaajille? Aina voi haaveilla kaikenlaista. 

Exit peli: Uponnut aarre (pelikokemuksia/arvostelu)

Ensikosketus Exit peliin

Olimme ehtineet tutustua pakolautapelien Unlock!-formaattiin ennen kuin törmäsimme Exit peliin. Sain käsiini pelin Uponnut aarre, jonka myötä pääsimme tutustumaan tähän hieman eri tyyppiseen peliin. Ilta tihkui pientä jännitystä, kun odottelin uutta kokemusta. Kiinnostavaa oli mm. se, miltä tuntuisi pelata vaihteeksi suomenkielinen pakopeli. Loppujen lopuksi en osaa sanoa, oliko pelin kielellä juurikaan vaikutusta pelikokemukseen.

Pelipakkaus oli kutsuvan näköinen.

Säännöt tuntuivat aluksi vähän konstikkailta. Kortteja piti selata reippaanlaisesti oikeaa ratkaisua tarkistaessa ja siinä sai olla silmät tarkkana. Hyvää oli se, että vihjeet ja ratkaisut olivat helposti saataville. Pelin tasoksi oli ilmoitettu 2/5. Yritimme selvittää arvoitukset itse, mutta jouduimme vierailemaan myös vihjepankissa. Osa tehtävistä oli mukavan visuaalisia. Jotkin sanalliset tehtävät tuntuivat aika helpoiltakin. Haastetta ja hämäystä oli tarjolla kuitenkin sopivasti. 

Merellinen teema oli ihan mukava ja helpostilähestyttävä. Pulmat liittyivät teemaan jollain tapaa, mutta tarinaan ei uponnut mukaan sillä tavalla, kuin olisin ehkä halunnut. Pelin mukana tulleiden mysteeriosien käyttö sai aluksi aikaan suurta hämmennystä. Tässä vaikutti ekakertalaisuus aika paljon. Emme vain meinanneet tajuta, mitä meiltä odotettiin. Lopulta kuitenkin osaset solahtivat kohdalleen ja taas päästiin etenemään. 

Aikaa ratkaisuun hupeni yllättävän paljon, joten kovin mahtavaan lopputulokseen emme päässeet tähtiluokituksen perusteella. Emme myöskään hurahtaneet tähän peliin ihan ensi-istumalta, mutta pieni kipinä jäi oppia ja kokeilla lisää. Huomasimme myös, että pelin osia säästävä pelitapa ei ole kaikista paras, vaan syö kokemusta. Pelit on suunniteltu siten, että nopeimmin ratkaisu löytyy, kun osia käyttää luovasti eikä turhia säästele. Ajatus kertakäyttöisestä pelistä ei ole itselle mieleinen, mutta Exit pelin kohdalla sitäkin kannattanee jatkossa kokeilla.

Exit peli: Idän pikajuna (pelikokemuksia/arvostelu)

Aika herättää sisäinen Poirot ja Marple.

Viimein sain omakseni Exit-peleistä himoittavimman. Olin ihastellut pakkauksen ulkomuotoa ja teemaa jo kotvan aikaa ja nyt pääsin fiilistelemään itse peliä. Oli kiva, että pakkauksesta tuttu ulkoasu jatkui saman tyylisenä myös pelin osissa. Jos en vielä tarpeeksi selkeästi sanonut, tässä pelissä esteettinen silmäni lepäsi paremmin kuin sarjan muissa peleissä. 

Tämä kuva vei heti huomioni.

Teemaltaan peli oli varsin klassinen. Junassa oli tapahtunut murha ja murhaaja pitäisi saada selville ennen kuin matkustajat vaihtavat maisemaa. Pelissä pääsee hyppäämään yksityisetsivän rooliin ja havainnot matkustajistakin on tehty jo valmiiksi. Tehtävä ei silti ole aivan helppo ja tarkkana pitää olla. Pelin vaikeustasoksi on annettu 4/5 ja se mielestäni toteutuu siinä, että murhaajan metsästys vaatii varsin tarkkaa silmää ja johtolankojen yhteenvetoa.

Muistiinpanot odottavat lukijaa.

Peli kulki aika jouhevasti alusta asti. Tässä pelissä ei tullut vastaan käsittämättömiä ja epäloogiselta tuntuvia juttuja, vaan ratkaisut tuntuivat järkeviltä. Pelin irto-osista oli taas keksitty uusia jippoja, joiden parissa oli ilo askarrella. Junan hytin ovet avataan yksi kerrallaan ja matkustajien salat selviävät. Lopussa ei kannattaisi hätiköidä ja tehdä äkkinäisiä johtopäätöksiä. Meiltä jäi yksi vihje huomaamatta ja syytön ihmisparka joutui kärsimään. Onneksi vain pelissä.

Epäonnistuneesta loppuratkaisusta huolimatta peli oli lupauksensa mukaisesti nautinnollinen salapoliisitehtävä. Luettavaa materiaalia oli ehkä tavanomaista enemmän, mutta se sopi tehtävän luonteeseen. Pidin ja suosittelen.

EXIT peli - pakohuonepeli (esittely)

Hillittyä pakohuonemeininkiä kotioloihin

Exit peli (Exit: The Game) on kompaktin kokoinen lautapeli, joka tarjoaa omatahtisen ja rennon pakohuonekokemuksen kotona pelattavaksi. Vaikka peli on tarkoitettu ratkaistavaksi tunnissa, voi aikataulua venyttää mielensä mukaan tai halutessaan voi jättää ajan mittaamatta. Pelin jujuna on ratkoa pelikorteissa ja pienessä vihossa/vihkoissa esitetyt pulmat. Mukaan tulee yleensä myös pieniä pahvisia mysteeriosia, joiden käyttö vaatii hieman hoksaamista. Pelin ohessa on hyvä olla omat muistiinpanovälineet saatavilla, jotta voi tehdä omia merkintöjä paperille. Oikeat ratkaisut ovat kolmen numeron yhdistelmiä, joita testataan "lukkoihin" koodinpurkukiekon avulla. Kiekko näyttää ratkaisunumeron joka numeroyhdistelmälle, ja ratkaisukortit tuomaroivat sen oikeellisuuden.  

Tällä hetkellä hyllyssä olevia Exit-lautapelejä

Kehystarina luo jokaiseen peliin puitteet ja oman näköisen graafisen maailman. Pulmat liittyvät tarinaan aika löyhästi, mutta minua se ei ole haitannut. Parasta on ollut, että pelit soveltuvat erinomaisesti kaksinpeliin. Perinteisten pakopelien tapaan niitä on mahdollista ratkoa myös isompana ryhmänä, ja suositus on 1-6 pelaajaa. Pelissä ei jää helposti pulaan, koska arvoituskorttien lisäksi jokaiseen pulmaan löytyy kaksi vihjekorttia ja ratkaisukortti. Ratkaisut on tietysti mukavampi keksiä itse, mutta pieni lyhytjännitteisyys ei haittaa, koska vihjeitä on tarjolla yllin kyllin ja vapaasti. 

Peliin kuuluu aina tällaiset kolme tutun näköistä pakkaa.

Aluksi en oikein lämmennyt Exit-pelille, koska olin tottunut Unlock!-pakolautapelien astetta jännittävämpään tunnelmaan. Olen kuitenkin tykästynyt myös Exittiin laajemman kokemuksen myötä. Hyviä puolia ovat ainakin suomenkielisyys ja rentous. Pulmat ovat myös tietyllä tavalla helpommin lähestyttäviä ja rajatumpia kuin Unlock!-pelissä, jossa välillä täytyy katsella kauemmas laatikon ulkopuolelle. Mysteeriosien kanssa on ihan kiva askarrella parin pelin jälkeen, kun tietää vähän, mitä on odotettavissa. Huonoja puolia Exitissä ovat mielestäni runsas korttien selaaminen, toisinaan liian outo logiikka (vai oma outo logiikka?) ja kertakäyttöisyys. Yleensä täyden pelikokemuksen saa vain, jos on valmis leikkelemään, taittelemaan tai merkitsemään annettua pelimateriaalia vihjeiden mukaan. Pelin voi yrittää myös säästää jälleenmyyntiä varten. Tällöin voi käyttää esim. valmiita ratkaisuja tarvittaessa. Joskus materiaalin kopioinnista on apua, mutta toisinaan se voi johtaa turhauttaviin ongelmiin.

Koodinpurkukiekko näyttää ratkaisunumeron.

Pelejä löytyy markkinoilta (myös marketeista) aika paljon ja vaihtelevilla teemoilla. Hinta on tätä nykyä (2021) 15 euron kieppeillä. Myös käytettyjä pelejä myydään, ja useimmiten ne ovat aivan pelikuntoisia, "säästeltyjä" yksilöitä. Jos ei ole koskaan pelannut pakopelejä, niin näistä on matala kynnys aloittaa. Aidomman pakopelitunnelman saa tosin hakea muualta. Pelin loputtua voi suorittaa itsearvioinnin valmiin taulukon pohjalta ja katsoa, montako tähteä suorituksesta lankeaa. Huomioon otetaan peliin käytetty aika sekä käytettyjen vihje- ja ratkaisukorttien määrä. Ei muuta kuin kokeilemaan ja kommentoimaan. 

Mikä on sun suosikki pakolautapeleistä?

Exit Oulu: Professorin arvoitus (pelikokemuksia/arvostelu)

Ihan heti on pakko tunnustaa, että pidin tästä pakohuoneesta.

Astuimme Exit Oulun pakohuoneeseen "Professorin arvoitus" kolmen hengen tiiminä. Seurassani oli kaksi miespuolista työkaveriani. Toista heistä voisi kuvata tässä kontekstissa termillä "master mind" ja toista "curious to try everything new". :) Pätee jonkin verran myös tosielämässä! Kahdella meistä oli vain vähän kokemusta pakohuoneista ja kolmannella ei ollenkaan. Pelaajien erilaisuus oli herkullinen alkuasetelma huoneen haasteiden ratkomiseen. 

On haastavaa kuvata asioita kertomatta liikaa. Pelin miljöö oli mukavan yksinkertainen, mutta peliin kuului kiinnostavia härveleitä. Alkuvaiheeseen meillä tuhraantui kohtuullinen ellei jopa kohtuuton tovi aikaa. Etsimisellä ja löytämisellä oli tässä vaiheessa suuri rooli. Käänsimme joka kiven ja kannon. Oikeiden asioiden löytyessä asiat kuitenkin loksahtivat nopeasti paikoilleen ja eteneminen oli taas mahdollista. 

Seuraavaan vaiheeseen liittyi monenlaista ihmeteltävää. Jotkut asiat olivat helposti ymmärrettävissä, mutta toisten kohdalla hahmotuskyky oli vahvasti koetuksella. Jokaiselle oli jotakin puuhaa, ja välillä tarvittiin kaikkien huomiota ja yhteistä pohdintaa. Itse pidin mm. sellaisesta hassusta yksityiskohdasta, että jotain tärkeää oli jätetty niin tyrkylle, että sitä ei meinannut huomata. Pääsin ratkomaan myös varsin mielenkiintoista tehtävää, jossa arvasin, mitä pitäisi tapahtua, mutta kesti hetken hoksata, miten se tapahtuu. Ratkaisun hetkellä fiilis oli mahtava. 

Kaikkea kokeileva pelikumppanimme kekkasi jänniä ratkaisuja, jotka eivät pelkällä tuijottelulla olisi ratkenneet. Master mind teki huomioita ja suoritti nopeita päättelyitä, jotka johtivat ratkaisuihin. Itse ratkaisin muutamia juttuja yrityksen ja erehdyksen kautta. Pakohuoneessa oli myös ainakin yksi tehtävä, jossa tarvittiin toimivaa yhteistyötä ja kommunikaatiota. Tehtävä sujui hyvin, mutta siinä meillä oli vähän huonoa onneakin, joka vaikeutti lopullisen vihjeen tajuamista. Onneksi eräässä toisessa tehtävässä oli suorastaan hykerryttävän hyvää onnea.

Tässä 3/5 vaikeustason huoneessa oli sekä helppoja että vaikeita tehtäviä. Kaikki ratkaisut olivat aika loogisia. Aivan loppumetreillä homma uhkasi kaatua siihen, että olimme lähteneet ratkomaan yhtä asiaa liian vaikealla tavalla. Vihjeen ja sinnikkään yrityksen kautta meille aukeni viimein jutun juoni, ja loppuaika oli vain taistelua aikaa vastaan. Tunnelma säilyi koko pelin ajan melko rauhallisena, mutta sopivan jännittävänä. Koska meitä oli vain kolme, pysyin myös hyvin kärryillä siitä, mitä kukin ratkaisi ja miten etenimme. Koimme selkeitä yllätyksen, oivalluksen ja ilon hetkiä. Erilaisista osaamisista oli paljon hyötyä. Tämä oli kiva pakohuone juuri tällä porukalla! 

Ulospääsy ei onnistunut ajoissa, mutta se jäi vain sekunneista tai minuuteista kiinni. Lopullisen koodin saimme, mutta emme ehtineet sitä käyttää. Huomasin jääneeni jossittelemaan sitä, että jumituimme pariin helppoon juttuun pitkäksi aikaa - muuten olisimme varmasti paenneet! Jos jotain parannettavaa voi toivoa, niin ehkä pieni vihje jumikohdassa olisi auttanut eteenpäin. Muutaman vihjeen saimmekin pelin aikana, mutta ei mitenkään liikaa.

Mitenhän muilla sujui samassa pakohuoneessa?

Pelitestaus: IllegAI

Voiko testaaminen olla hauskaa?

Testaaminen on tuttu piina sovelluskehityksen puolelta, missä se on se pakollinen pulla. Mutta testaus on heti hohdokkaampaa, kun saa testata jonkun toisen tuotoksia! Bongasin eräästä Facebook-ryhmästä mahdollisuuden osallistua pakohuonelautapelin testaukseen, enkä sitä kovin kauaa miettinyt. Ajattelin, että olisi kiva päästä kokeilemaan pakopeliä ensimmäisten joukossa.

Pelin nimi oli IllegAI. Teemasta oli tiedossa, että se liittyisi jollakin tapaa hakkerointiin. Ei paha. Olin positiivisesti yllättynyt, kun linkki materiaaleihin viimein saapui. Näytti siltä, ettei luvassa ollut pelkkää koodimättöä, vaan kuvamateriaalia oli laidasta laitaan, ja se näytti houkuttelevalta. Testaukseen kuului se, että tulostamme peliin liittyvän materiaalin itse. Materiaalia leikellessä yritin parhaani mukaan katselle ohi, mutta se oli hiukka hankalaa sakset kädessä...

Kis kis kissoja!

Homma käynnistyi avaamalla pelisovellus läppäriltä ja laittamalla ajastin päälle kännykästä. Tehtävän luonne kävi selväksi heti alussa. Ja seuraavaksi ruudulle lävähti - sittenkin - koodipläjäys. Sort of ohjelmakoodia. 😁 Ohjeissa oli sanottu, että koodaamisosaamista ei vaadita, joten siinä kohtaa kohoteltiin vähän kulmakarvoja. Molemmilla on enemmän tai vähemmän kokemusta ohjelmoinnista, joten ajauduimme tulkitsemaan koodia, ja taisimme tulkita vähän liian syvälle. Olisi pitänyt suunnata ajatusanturat jotenkin toisin. Alku ei mahtunut omaan logiikkaan, mutta onneksi vihjeet jelppivät jäljille. Ensimmäinen tehtävä itsessään oli mukava ja sopivan haastava. Ohjeissa oli vihjattu, että voimme käyttää myös internettiä, joten sitäkin hyödynsimme.

Osa tehtävistä oli tosi kivoja ja hyvin rakennettuja. Yksi tehtävä oli mielestämme liian epälooginen ja yksi tehtävä taas liian suoraviivainen. Tehtäviä oli aika monta ja meillä upposi peliin jopa parisen tuntia. Jos olimme pelin alussa väsyneitä päivän koitoksissa, niin kahta kauheammin pelin pitkittyessä. Hiphei. Yritimme väsyneillä aivoilla pähkäillä itse, mutta ajauduimme myös käyttämään vihjeitä. Itselläni oli selkeästi muutama lempitehtävä: pari niistä liittyi sanailuun ja yksi oli muuten vain veikeä ja retrohenkinen.

Konsepti muistutti hieman Unlock!- ja Exit-pelejä, mutta oli vähän eroakin. Tässä pelissä piti materiaalin joukosta älytä poimia oikeat asiat kuhunkin vaiheeseen, ja joidenkin asioiden merkitys avautui vasta lopuksi. Väärinymmärryksiäkin sattui. Pelin rakenne oli kuitenkin mielestäni toimiva. Samoin teema, vaikka kaipasinkin siihen vähän lisää uskottavuutta. Tehtävissä oli vielä säätämisen varaa. Sovellus oli hyvä. Tätä kaikkea palautetta sai antaa pelin jälkeen täyttämällä melko yksityiskohtaisen palautelomakkeen. Yritimme tietty ammentaa lomakkeelle käyttökelpoista matskua, jotta pelin lopputulos häikäisisi. 

Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, millaisia arvioita muut pelaajat pelistä antoivat ja mitä pelin kehittäjä, Cryptic Cargo, sai siitä irti. Oikeastaan kiinnosti niin paljon, että pyysin kehittäjiltä jonkinlaista koontia testaamisesta ja he sitä lupailivatkin. Emme varmastikaan olleet välkyimmästä päästä pelaajia, mutta edustimme ehkä jonkinlaista perustallaajaa testijoukossa. Kokemusta pakolautapeleistä kuitenkin löytyy. Itselle jäi sellainen olo, että voisin pelata toistekin testipelin, vaikka valmis konsepti onkin antoisampi. Mitä tästä testauksesta opin? Ainakin kaksi asiaa. Huomasin taas, että pakopeleissäkin testaus on tärkeä vaihe, koska siinä pulmat ja pelin sujuvuus vasta punnitaan. Toinen oli muistutus: älä koskaan aloita pakopeliä liian väsyneenä...!

IllegAI-peliin (kunhan se on valmis) pitää jokaisen koodarin haastaa itsensä, eikö?

Tiimipeli: Space madness

Miten pakopeli toimii tiimipäivän ohjelmanumerona?

Työskentelen suhteellisen tuoreessa tiimissä, johon tuli kevään aikana monta uutta jäsentä, minä mukaanlukien. Meille järjestettiin tänä syksynä kahden tiimin yhteisen mökkipäivä, jossa yhtenä ideana oli tutustua paremmin toisiimme. Tutustuminen oli tarpeen erityisesti siksi, että koronan vuoksi emme ole paljoa tavanneet kasvokkain. Outo tilanne muuten oikeasti perehtymisen ja tutustumisen kannalta! Mökkipäivään kuului vapaata oleskelua, vähän liikuntaa, tiimin asioiden suunnittelua ja tietysti hyvää ruokaa. Mainio tiimipäivä. Extra ohjelmanumerona olikin sitten pakopelin genreen livahtava tiimipeli. Tämähän oli minulle tietysti positiivinen yllätys.

Jaan seuraavaksi kokemuksia tiimipelistä. Meidät jaettiin sattumanvaraisesti noin 4-5 hengen ryhmiin. Omaan ryhmääni tuli jäseniä molemmista tiimeistä. Saimme pelin ohjaajilta intron ja sitten pelilaatikot nokan eteen. Jokainen ryhmä tarvitsi myös yhden kännykän sekä läppärin, jolla pyöri peliin liittyvä sovellus. Pelin nimi oli Space madness. Pelin tarinassa olimme avaruudessa ja olimme joutuneet eräänlaisen muistisairauden uhreiksi. Tehtävämme ja aikomuksemme oli päästä takaisin maankamaralle. 

Ohjaajat eivät suinkaan tulleet pelin mukana, vaan olivat oman organisaatiomme väkeä. Ohjaajat olivat testipelanneet pelin, mutta me olimme ensimmäinen tiimi, joka sai korkata pelin henkilökunnan tiimipäivässä. Ohjaajat olivat pehmentäneet liikkeelle lähtöä monin tavoin. He olivat suomentaneet kaiken pelissä olleen englanninkielisen materiaalin ja kirjoittaneet peliin sisältyvän äänivihjeen paperille siltä varalta, että vihjettä olisi vaikea erottaa (ja olikin). Paperivihjeen sai pyydettäessä. He olivat myös vaihtaneet koodilukot, koska kaikki alkuperäiset lukot eivät olleet toimintavarmoja. Auts. Toivottavasti pelin kehittäjä on saanut palautetta ja korjannut puutteen.

En halua paljastaa liikaa pelin sisällöstä, mutta ensimmäisiä aktiviteettejamme oli kirjeiden sisältöön tutustuminen. Materiaalia oli aika runsaasti. Lähdimme ratkaisemaan tehtäviä koko tiiminä. Kekkasimme muutaman ihan hauskan jutun ja saimme ohjaajilta myös muutaman vihjeen eteenpäin pääsemiseksi. Liian pitkäksi aikaa ei siis tarvinnut jumittaa missään kohtaa. Jossain vaiheessa jakauduimme kahtia, jotta toiset saattoivat keskittyä rakentelutehtävään ja toiset päättelytehtävään. Minä tutkin parini kanssa vihjeitä, joiden avulla ratkoimme eräänlaista karttatehtävää. Tämä lopputehtävä toi itselleni jostain syystä mieleen lukion matematiikan kokeen. Tunnetasolla matkustin siis takaisin koulun penkille. 😅 Loppu viimein tehtävän ratkaisu ei ollut ihan niin vaativa eikä matemaattinen, kuin vaikutelma antoi ymmärtää. Luovutimme silti tehtävän ihan kalkkiviivoilla toiselle parille viimeisteltäväksi. Vähän nössöä, mutta siinä vaiheessa oli vain helpotus päästä läpi, kun toisaalta alkoi jo kuulua ratkaisun hihkaisuja.

Mikä tässä oli kivaa? Tykkäsin ratkoa tehtäviä oman ryhmäni kanssa. Tuntui, että pelin aikana ihan oikeasti vähän tutustui juuri niihin ihmisiin, keitä omassa ryhmässä oli (ehkä myös itseensä?). Oli kivaa myös saada joitain merkityksellisiä oivalluksia pelin aikana, mutta toisaalta ketutti oma tohelointi erään symbolin tulkinnassa. Pelin materiaalit olivat laadukkaan oloisia (lukkoja lukuunottamatta). Pelisovellus oli aika staattinen eli sillä ei ollut kovin suurta roolia pelissä. Ohjaajat järjestivät meille vielä purkukeskustelun, jossa jaettiin kokemuksia ja käytiin läpi muun muassa peliin liittyviä rooleja, ratkaisuja, mahdollisia ongelmia, fiiliksiä jne. Minulle jäi sellainen vaikutelma, että pelistä pääosin tykättiin, mutta se ei ollut ihan kaikkien juttu. Joidenkin mielestä pelissä oli liikaa luettavaa materiaalia. Itse kuitenkin tykkäsin siitä prosessista, joka liittyi materiaalin käyttöön ja siinä harjaantumiseen pelin aikana. Tarina oli myös ihan hauskasti kirjoitettu. 

Kokemuksen perusteella en laittaisi peliä ihan minkä tahansa tiimin ratkaistavaksi suoraan paketista. Mutta jos porukasta löytyy loogista päättelykykyä, kielitaitoa sekä ripaus matemaattisuutta ja hahmotuskykyä, niin mikäs siinä. Sopivalle ryhmälle peli toimii hyvänä ohjelmanumerona tiimipäivässä tai muussa vapaan ajan vietossa. Pelaajamääräksi vahva suositus 4-5 henkeä. Meillä oli neljä, mutta viidennestä olisi ollut hyötyä varsinkin alkuvaiheessa. Tuotetta myy Hunt a killer ja pelin ratkaisutkin löytyvät googlen avulla. Kuulemamme perusteella ohjaajien testipeli oli ollut aika pitkä ja kivulias prosessi monista aiemmin mainituista syistä. Lukon toimimattomuus oli varmasti pahimman luokan antikliimaksi. Meillä peli kesti jotakuinkin tunnin, vai puolitoista? Kuka sitä kelloa oikeasti ehti kytätä!

Mitäs muita tiimipelejä löytyy? Vinkkaa, jos olet törmännyt johonkin hyvään (tai huonoon, että tietää varoa!). 

Unlock! Timeless adventures (pelikokemuksia/arvostelu)

Unlockin ajattomat seikkailut, esikoispelimme, on jäänyt lähtemättömästi mieleen. 

Pelasimme setin mieheni kanssa kahdestaan. Pakkauksessa oli kaksi helpompaa peliä (vaikeustaso 1/3 ja 2/3) ja yksi vaikeampi (3/3). Tämä oli siinä mielessä hyvä aloituspakkaus, että mukana seikkaili professori Noside, joka on toistaiseksi ainoa toistuva hahmo Unlock! -peleissä. Pääsimme heti tutustumaan tuohon sekopäiseen tyyppiin. Sekava oli omakin fiilis ensimmäistä peliä pelatessa! Jotain positiivista kielii se, että pelikerta ei jäänyt viimeiseksi.

Ennen varsinaista peliä olimme kahlanneet läpi Tutorial-pelin, josta mainitsin aiemmassa Unlock! -pelin esittelyssä. Tässä kirjoituksessa keskitytään Timeless adventures pelien esittelyyn. En kuitenkaan halua pilata kenenkään peliä turhilla spoilauksilla, joten kuvaus on melko yleisellä tasolla ja painottuu omiin kokemuksiin.

The Noside show

Professori Nosiden maailma on (aina) värikäs ja täynnä katalia suunnitelmia. Professorin sielunelämä jäi ainakin itseltäni tavoittamatta, mutta eteen tulevat sirkusteemaiset tehtävät kuljettivat pelaajaa eteenpäin. Sovelluksella oli tässäkin pelissä iso merkitys ja osa koneista (machine) oli mielestäni tosi hauskoja ratkaistavia. Peli herätti muutaman kerran myös suuria hämmennyksen tunteita, mutta se kai kuuluu asiaan. Osa tehtävistä oli mukavan intuitiivisia ratkaista, osa vaati villiä logiikkaa. Meillä jäi myös joitakin asioita hoksaamatta, koska emme olleet tarpeeksi kuuliaisia annetuille ohjeille. Tarkkana siis niiden kanssa. 😉

Peli koetteli ja harjaannutti hahmotus- ja hoksaamiskykyä. Välillä menimme perille yrityksen ja erehdyksen kautta. Peli rankaisee erehdyksistä antamalla penaltya eli aikasakkoa. Jouduimme pelissä yliajalle, mikä ei sinänsä haitannut. On hyvä, että pelin voi jatkaa loppuun asti, vaikka ei suoriudukaan määräajassa. Ei tarvitse jäädä arvuuttelemaan, miten peli olisi päättynyt, vaan voi puurtaa omaa tahtia maaliin asti.

The Noside show:n alkunäyttö. 

Keskellä iki-ihana Penalty-button!

Arsene Lupin And The Great White Diamond

"Olette pariisilaisen orpokodin asukkaita. Päivänne ovat useimmiten pitkäveteisiä, ja vatsanne kurnii nälästä. Kaikki voi kuitenkin muuttua. Tänään yksi teistä löysi oveen naulatun mystisen kirjeen..." (vapaa suomennos)

Ja niin tulet vetäistyksi seikkailuun, joka kuljettaa sinua pitkin Pariisin katuja tunnelmallisen musiikin soidessa taustalla. Pitää vain olla nopea, tarkka ja fiksu, jotta selvittää timanttisen mysteerin ennen muita. Nautin tästä pelistä tavallista enemmän sen teeman ja äänimaailman vuoksi. Pelissä oli mukana Pariisin kartta, ja matkan varrella törmättiin joihinkin nähtävyyksiin. Pelissä oli jollakin tapaa aidon oloinen tunnelma, ja se erottui siksi muista peleistä positiivisesti. Ja jos joskus olet käynyt Pariisissa itsekin - Voilà!

Tarinan juoni oli pelin vahvuus, ja visio tehtävästä säilyi suht kirkkaana koko pelin ajan. Pelissä esiteltiin myös uuden tyyppinen kone, mikä yllätti positiivisesti. Aikaa ja vihjeitä kulutimme, mutta selvisimme haasteista. Mieltymykset ovat toki subjektiivisia, mutta tämä on yksi lempparipeleistäni.

Lost In The Timewarp

Pelilootan haastavin pala. Pelissä on vaara hukata ajatuksensa aikamatkailun pyörteisiin, jos ei pysy kärryillä tapahtumista. Pelissä tutustutaan mielenkiintoisella tavalla professori Alcibiates Tempukseen ja hänen sukuunsa eri aikakausilla. Välillä tulee vastaan lähes syvällisiäkin käänteitä henkilöiden elämästä.

Itseäni hiukan häiritsi se, että jossain kohtaa esillä oli paljonkin kortteja, mutta silti ei tiennyt, miten pääsisi eteenpäin. Lisäksi pelissä oli kaksi vaikeaa kohtaa, toinen heti alkupuolella ja toinen loppupuolella. Voisi ajatella, että ne olivat vaikeita vain meille, mutta mielenkiintoista kyllä, ystäväni oli juuttunut pelissä juuri samoihin kohtiin. Välillä taas peli soljui eteenpäin oikein mukavasti ja pulmat olivat helppoja.

Yksi tehtävä oli meille lähes ylivoimainen. Siinä vaiheessa iltaa kello oli jo paljon ja ajattelu alkoi tuntua raskaalta. Totesimme, että ystävämme Google osaa ehkä auttaa meitä ahdingossa. Auttoihan se. Tässä vaiheessa tuli tutuksi se, että in case of emergency, ratkaisu löytyy pelin valmistajan kotisivuilta. Google tiesi myös kertoa, että muutkin ovat pähkäilleet tämän mahdottoman ja loppujen lopuksi niin loogisen pulman äärellä. Jos haluat pienen neuvon, niin:
älä anna minkään rajoittaa ajatteluasi.

 

 

Unlock! pakohuonepeli (esittely)

Oletko pakohuoneiden kuluttaja tai tykkäätkö muuten ratkoa aivopähkinöitä? 

Unlock! pakolautapeli on yksi tapa kokea aivoja kutkuttava pakopelielämys omassa olohuoneessa. Unlock on korttipelin ja mobiilisovelluksen yhdistelmä, joka saa aikaan mukaansatempaavan ja koukuttavan pelitunnelman. Peli vaatii tarkkoja silmiä ja korvia sekä tietysti terävää päättelykykyä. Peleissä on vaihteleva kehystarina ja teema, jota kuvitus ja äänimaailma boostaavat. Jokainen peli on erilainen tunnelmaltaan ja tyyliltään, joten näihin ei helposti kyllästy. Mielestäni pelit ovat visuaalisesti kiinnostavia, jopa kutsuvia. Minulle Unlock oli suorastaan viikonloppujen pelastus viime keväänä, kun Korona vaani ulkona, ja piti kehitellä tekemistä omassa pirtissä perheen kesken. Kiitos kuuluu ystävälle, joka tähän peliin tutustutti antamalla pelin lainaan!

Unlock -lautapelejä (ratkottuja ja vielä ratkaisemattomia)

Mietitkö, miten tavallisista pelikorteista voi ikinä saada aikaan pakohuonepelin? Minä mietin, ja olin utelias kokeilemaan. Pelikorteilla saa aikaan yllättävän monipuolisia ja haastavia tehtäviä. Kortteja saa pyöritellä välillä aika moneen suuntaan. Korttien lisäksi osaan peleistä liittyy paperinen oheismateriaali (kuva, kartta tms.). Kännykälle tai tabletille ladattava sovellus on kuitenkin pelin sydän. Sovellus huolehtii ajankulusta, vihjeiden annosta, gadgeteista (pulmavempaimista), lukoista, aikasakoista ja taustamusiikista. Sovellusta käytellään melko tiheään pelin aikana, ja toisinaan se tekee jopa aloitteita... Ennen Unlockia en tiennyt, mihin kaikkeen älylaitteet pystyvätkään! 😉

Unlock! -sovelluksen aloitusvalikko

Unlock! -pelejä ei toistaiseksi ole saatavilla suomen kielellä. Tämä hillitsi aluksi omaa innostustani, mutta kokemus on osoittanut, että peruskielitaidon omaavalle englanninkielisyys on korkeintaan hidaste. Toisissa peleissä kieli on helppotajuista ja toisissa sitten vähän haastavampaa. Itse pidän peleissä sähköisen sanakirjan hollilla siltä varalta, että haluan tarkistaa termejä.

Pelin kestoksi on ajateltu noin tunti, mutta totta puhuen olen viipynyt haasteiden äärellä hieman pidempään. Peliä saa jatkaa, vaikka aika loppuu kesken, mutta peliin käytetty aika vaikuttaa suorituksen "loppuarviointiin". Varsinkin ensimmäisellä pelikerralla iltaa saa varata enemmänkin, koska pelitapa voi vaatia totuttelemista. Aloittelijan kannattaa pelata aluksi pelilaatikon mukana tuleva harkkapeli. Siinä tulevat tutuksi pelin perustekniikat. Perustekniikoihin kuuluu esimerkiksi korttien yhdistely laskemalla niiden numerot yhteen sekä sovelluksen koneiden (machine) ja vihjeiden (hints) käyttö.

Kiinnostuitko? Rohkeasti kokeilemaan! Suomessa on myynnissä pelilaatikoita, jotka sisältävät kolme erillistä ja eri tasoista peliä. Ihan parasta on se, että pelillä on myös jälleenmyyntiarvoa eli sen voi laittaa uudelleen rahoiksi. Peliä voi pelata yksin, mutta parhaimmillaan se on seurassa, kuten pakohuonepelit yleensäkin. Lukemieni kommenttien ja oman kokemuksen perusteella kahden pelaajan pelissä on se etu, että molemmilla on riittävästi tekemistä. Peli sopii hyvin myös 3-4 hengelle, ja tarvittaessa isommallekin tiimille.

Unlock -kirjoitteluni takana vaikuttaa se, että haluaisin aidosti päästä jakamaan pelikokemuksia useamman henkilön kanssa. Ensinnäkin kiinnostaisi, minkälaiset ihmiset näitä pelejä yleensä pelaavat. Jos olet pelaaja, kerro ihmeessä kommentilla jotain itsestäsi. Kiinnostaa myös, miten pelinne yleensä sujuvat, ja millaisella tiimillä pelaatte. Kauanko teillä menee aikaa pelien ratkomiseen? Heitättekö koskaan hanskoja tiskiin? 😛 Olisi kiva vaihtaa ajatuksia. Ei kuitenkaan paljasteta liikaa pelien sisällöstä. 😊

Unlock! -pelien kotisivu: https://www.spacecowboys.fr/unlock-english (Sivustolta löytyvät myös pelien ratkaisut, joille saattaa joskus tulla käyttöä.)