Unlock! Timeless adventures (pelikokemuksia/arvostelu)

Unlockin ajattomat seikkailut, esikoispelimme, on jäänyt lähtemättömästi mieleen. 

Pelasimme setin mieheni kanssa kahdestaan. Pakkauksessa oli kaksi helpompaa peliä (vaikeustaso 1/3 ja 2/3) ja yksi vaikeampi (3/3). Tämä oli siinä mielessä hyvä aloituspakkaus, että mukana seikkaili professori Noside, joka on toistaiseksi ainoa toistuva hahmo Unlock! -peleissä. Pääsimme heti tutustumaan tuohon sekopäiseen tyyppiin. Sekava oli omakin fiilis ensimmäistä peliä pelatessa! Jotain positiivista kielii se, että pelikerta ei jäänyt viimeiseksi.

Ennen varsinaista peliä olimme kahlanneet läpi Tutorial-pelin, josta mainitsin aiemmassa Unlock! -pelin esittelyssä. Tässä kirjoituksessa keskitytään Timeless adventures pelien esittelyyn. En kuitenkaan halua pilata kenenkään peliä turhilla spoilauksilla, joten kuvaus on melko yleisellä tasolla ja painottuu omiin kokemuksiin.

The Noside show

Professori Nosiden maailma on (aina) värikäs ja täynnä katalia suunnitelmia. Professorin sielunelämä jäi ainakin itseltäni tavoittamatta, mutta eteen tulevat sirkusteemaiset tehtävät kuljettivat pelaajaa eteenpäin. Sovelluksella oli tässäkin pelissä iso merkitys ja osa koneista (machine) oli mielestäni tosi hauskoja ratkaistavia. Peli herätti muutaman kerran myös suuria hämmennyksen tunteita, mutta se kai kuuluu asiaan. Osa tehtävistä oli mukavan intuitiivisia ratkaista, osa vaati villiä logiikkaa. Meillä jäi myös joitakin asioita hoksaamatta, koska emme olleet tarpeeksi kuuliaisia annetuille ohjeille. Tarkkana siis niiden kanssa. 😉

Peli koetteli ja harjaannutti hahmotus- ja hoksaamiskykyä. Välillä menimme perille yrityksen ja erehdyksen kautta. Peli rankaisee erehdyksistä antamalla penaltya eli aikasakkoa. Jouduimme pelissä yliajalle, mikä ei sinänsä haitannut. On hyvä, että pelin voi jatkaa loppuun asti, vaikka ei suoriudukaan määräajassa. Ei tarvitse jäädä arvuuttelemaan, miten peli olisi päättynyt, vaan voi puurtaa omaa tahtia maaliin asti.

The Noside show:n alkunäyttö. 

Keskellä iki-ihana Penalty-button!

Arsene Lupin And The Great White Diamond

"Olette pariisilaisen orpokodin asukkaita. Päivänne ovat useimmiten pitkäveteisiä, ja vatsanne kurnii nälästä. Kaikki voi kuitenkin muuttua. Tänään yksi teistä löysi oveen naulatun mystisen kirjeen..." (vapaa suomennos)

Ja niin tulet vetäistyksi seikkailuun, joka kuljettaa sinua pitkin Pariisin katuja tunnelmallisen musiikin soidessa taustalla. Pitää vain olla nopea, tarkka ja fiksu, jotta selvittää timanttisen mysteerin ennen muita. Nautin tästä pelistä tavallista enemmän sen teeman ja äänimaailman vuoksi. Pelissä oli mukana Pariisin kartta, ja matkan varrella törmättiin joihinkin nähtävyyksiin. Pelissä oli jollakin tapaa aidon oloinen tunnelma, ja se erottui siksi muista peleistä positiivisesti. Ja jos joskus olet käynyt Pariisissa itsekin - Voilà!

Tarinan juoni oli pelin vahvuus, ja visio tehtävästä säilyi suht kirkkaana koko pelin ajan. Pelissä esiteltiin myös uuden tyyppinen kone, mikä yllätti positiivisesti. Aikaa ja vihjeitä kulutimme, mutta selvisimme haasteista. Mieltymykset ovat toki subjektiivisia, mutta tämä on yksi lempparipeleistäni.

Lost In The Timewarp

Pelilootan haastavin pala. Pelissä on vaara hukata ajatuksensa aikamatkailun pyörteisiin, jos ei pysy kärryillä tapahtumista. Pelissä tutustutaan mielenkiintoisella tavalla professori Alcibiates Tempukseen ja hänen sukuunsa eri aikakausilla. Välillä tulee vastaan lähes syvällisiäkin käänteitä henkilöiden elämästä.

Itseäni hiukan häiritsi se, että jossain kohtaa esillä oli paljonkin kortteja, mutta silti ei tiennyt, miten pääsisi eteenpäin. Lisäksi pelissä oli kaksi vaikeaa kohtaa, toinen heti alkupuolella ja toinen loppupuolella. Voisi ajatella, että ne olivat vaikeita vain meille, mutta mielenkiintoista kyllä, ystäväni oli juuttunut pelissä juuri samoihin kohtiin. Välillä taas peli soljui eteenpäin oikein mukavasti ja pulmat olivat helppoja.

Yksi tehtävä oli meille lähes ylivoimainen. Siinä vaiheessa iltaa kello oli jo paljon ja ajattelu alkoi tuntua raskaalta. Totesimme, että ystävämme Google osaa ehkä auttaa meitä ahdingossa. Auttoihan se. Tässä vaiheessa tuli tutuksi se, että in case of emergency, ratkaisu löytyy pelin valmistajan kotisivuilta. Google tiesi myös kertoa, että muutkin ovat pähkäilleet tämän mahdottoman ja loppujen lopuksi niin loogisen pulman äärellä. Jos haluat pienen neuvon, niin:
älä anna minkään rajoittaa ajatteluasi.

 

 

Problem-Based learning eli ongelmalähtöinen oppiminen

Kelpaisiko tunti ongelmanratkontaa perinteisen luennon sijaan?

Kuluvan syksyn psykologian opinnoissa pääsin kokeilemaan ongelmalähtöistä oppimista etäopiskelun yhtenä muotona. Minulle kelpasi mainiosti tällainen itselle uusi kokeilu. Sain sellaisen vaikutelman, että opettaja oli ehkä koeponnistanut tätä jo aiemmin perinteisessä lähiopiskelussa.

Menetelmän pikakuvaus

Menetelmän ytimeen kuuluu itseohjautuva ryhmätyöskentely ja todellisuutta simuloivan ongelmatehtävän selvittely. Teoreettisesti ongelmalähtöinen tehtävä oli jaettu seitsemään vaiheeseen:

• epäselvien käsitteiden selventäminen, 
• ongelman määrittely, 
• aivoriihi, 
• ilmiötä kuvaavan selitysmallin rakentaminen, 
• oppimistavoitteiden määrittely, 
• itsenäinen opiskelu ja 
• itsenäisen opiskelun tulosten jakaminen (Lindblom-Ylänne & Iivanainen, 2007). 

Englanninkielisenä hieman pidemmän kuvauksen vaiheista löytää esimerkiksi tästä (pdf) dokumentista.

Tiivistetysti kerrottuna ryhmä pyrkii saamaan selkeän käsityksen ongelmasta, hankkimaan tarvittavaa lisätietoa aiheesta, ja lopuksi muodostamaan jonkinlaisen ratkaisun. Samalla on tarkoitus oppia toimimaan asiantuntijamaisessa roolissa epäselvässä ongelmatilanteessa, joka muistuttaa todellista työelämän tilannetta. Opettajan rooli on tukea työskentelyä. 

Alkuvaiheen oleellisimpia kysymyksiä :)

Seuraavaksi selostan menetelmää opiskelijan silmin, eli mitä ryhmämme puuhasi kahdella perättäisellä tapaamiskerralla, jolloin käytimme ongelmalähtöisen oppimisen menetelmää. Lisäksi jaan omia kokemuksia metodista ja oppimisesta.

Ensimmäinen tapaaminen: ongelman määrittely

Zoom-tapaamisen ensimmäinen vaihe meni jotensakin tähän tapaan:

1. Ensin tutustuttiin yhdessä ongelmalähtöisen oppimisen konseptiin.
2. Seuraavaksi opiskelijat jaettiin noin viiden hengen pienryhmiin. Ryhmäjakoon sai vaikuttaa ilmaisemalla, mikä aihe itseä kiinnosti. Melkein joka ryhmälle tuli ratkottavaksi hieman erilainen ongelma. Opiskelijat siirtyivät erillisiin Break-out huoneisiin, joissa opettaja vieraili vuoron perään seuraamassa työskentelyä. 
3. Aluksi ryhmän piti jakaa keskenään roolit: 
• puheenjohtaja (ohjaa keskustelua)
• kyseenalaistaja (tuo esiin erilaisia, kriittisiä näkökulmia)
• osallistumisen varmistaja (huolehtii tasapuolisesta osallistumisesta)
• kellokalle (huolehtii aikataulussa pysymisestä)
• analysoiva tarkkailija (havainnoi työskentelyä ja roolijaon toteutumista)
4. Tämän jälkeen tutustuttiin ongelmaan. Mietittiin, mitkä ongelmaan liittyvät käsitteet vaativat lisäselvitystä ja kirjattiin ne ylös.
5. Määriteltiin ongelmaa: Mikä oikeastaan on ongelma? Ihmeteltiin asioita ääneen. Tuotiin esiin omia ajatuksia ja muodostettiin niistä yhtenäistä kokonaisuutta.
6. Lopuksi lyötiin lukkoon aiheet, joista etsitään tietoa itsenäisen vaiheen aikana. Jaettiin aiheet kullekin ryhmäläiselle.

Tapaamisen jälkeen seurasi viikon tauko, jonka aikana kukin hankki itsenäisesti tietoa sovitusta aiheesta. Tiedonhausta piti tuottaa noin 1-2 sivun pituinen kooste, joka liitettiin Moodleen. 

Toinen tapaaminen: synteesi

Seuraavalla tapaamisella jatkettiin toiseen vaiheeseen, jossa työskentely meni tähän tapaan:

1. Jakauduttiin samoihin ryhmiin kuin edellisellä kerralla. 
2. Jaettiin ryhmäläisille työroolit, mutta jokaisella piti olla eri rooli kuin edellisellä tapaamisella.
3. Jokainen esitteli tiedonhankintansa aikaansaannokset. 
4. Koottiin yhteinen ymmärrys siitä, mitä ongelmatilanteessa pitäisi ottaa huomioon, ja kirjoitettiin lyhyt yhteenveto.
5. Esitettiin yhteenveto muille kurssilaisilla ja muut (myös opettaja) saivat esittää omia lisähuomioitaan aiheesta.

Kokemukset ja opit

Ryhmämme sai aiheeksi verkkosivuilta poimitun tiedotteen, jossa kerrottiin tuntemattoman päiväkodin uudesta käytännöstä. Aihe linkittyi temperamenttiin, lasten ryhmäjakoon ja oppimiseen. Käytännössä meillä oli aluksi järjetön hämmennys siitä, mikä käsiteltävä "ongelma" oikeastaan on. Ongelma piti ensin tunnistaa. Lähdimme kuuliaisesti noudattamaan tehtävärunkoa ja sitä kautta ongelma alkoi pikkuisen hahmottua. Opettaja kävi seuraamassa tilannetta ja antoi hyviä vinkkejä. Älysimme, että meidän pitää voimakkaammin kyseenalaistaa lukemaamme ja miettiä asiaa uusista näkökulmista. Saimme mielestämme kartoitettua ongelman ääret, vaikka aika uhkasi loppua kesken. Lopuksi sovimme nopeasti tiedonhankintatehtävien vastuut.

Roolijako toi lisäväriä tehtävään. Ei ollenkaan hullumpi ajatus harjoitella opiskelijaryhmässä erilaisia rooleja, joita tarvitaan työelämässä. Eka tapaamisella ilmoittauduin kyseenalaistajan rooliin, ja rooli tuntui sillä kertaa yllättävän luontevalta. Toisella tapaamisella olin puheenjohtaja, ja siihenkin löysin melko helposti oman tyylin. Sovimme ryhmän kesken, että "tarkkailija" on samalla myös kirjuri, joka nakuttaa ajatuksemme näkyvään muotoon. Osallistumisen varmistamista ei juuri tarvittu, koska ryhmä oli mukavan aktiivinen ja kaikki osallistuivat. En tiedä, kuinka syvälle annettuun rooliin olisi ideaalia sukeltaa. Näkyvämpi roolityöskentely olisi mielestäni vaatinut enemmän opettajan ohjaamista ja muistuttelua, koska ilman sitä ryhmän luontaiset roolit puskivat jonkin verran esille. Se ei kuitenkaan ollut häiritsevää. Hyvin me vedettiin ja uskoisin että kaikille jäi hyvä fiilis. 💚

Ongelmalähtöisen työskentelyn vaiheet sulautuivat etenkin keskivaiheilla toisiinsa, joten seitsemän vaiheen sijaan meillä oli ehkä ennemmin viisi tai kuusi vaihetta. Vaiheistettu tehtävärunko tuki kuitenkin tehtävää ja antoi sysäyksiä siihen, mitä meidän oli tarkoitus tehdä. Toisen tyyppinen tehtävä olisi voinut tuottaa erilaisen kokemuksen tehtävän vaiheistuksesta. Ryhmätyöskentely oli tiivistä ja siihen olisi saanut kulumaan enemmänkin aikaa. Alun opettajavisiitin jälkeen puursimme melko itsenäisesti ryhmässä. Yhteenvedon esittelyvaiheessa saimme huomata, että opettajalla oli takataskussaan vielä yksi näkövinkkeli, johon emme olleet kiinnittäneet huomiota.

Tavallisuudesta ravistelevaa tässä oppimistyylissä oli vaikeaselkoinen ongelma, jonka saimme ratkaistavaksi sekä roolitettu ryhmätyöskentely. Tykkäsin vaihtelusta, jota tämä tarjosi luentopohjaiseen opetukseen.  Aika meni tehtävän parissa todella nopeasti! (Tähän väliin olisi vääryys olla toteamatta, että Oulun yliopiston kasvatustieteen opinnoissa on muutenkin melko paljon osallistavaa opetusta.) 

Ongelmalähtöinen oppiminen tarjoaa sosiaalista harjoitusta ja opettaa vastuun ottamista. Oma kokemukseni on, että asiasisällön oppimista tapahtui ainakin sen oman tiedonhankinnan saralla hyvin, ja pääpiirteet jäivät mieleen myös koko tehtävästä. Jos mielenkiintoa riittää, tästä löytyy yksi tutkimus kyseisen oppimistekniikan tehokkuudesta. Lyhyesti sanottuna sisällön oppimisen hyödyt näkyvät pitkällä tähtäimellä eli asiat jäävät paremmin muistiin.

Kurssin aikana pyöräytimme vielä toisen ongelmalähtöisen oppimistehtävän eri aiheen parissa. Toisella kertaa ongelma sattui olemaan vähän turhan suoraviivainen, ja opettaja varmaan kehittelee jo uutta mutkikkaampaa tehtävää seuraaville kokelaille. Ongelmatehtävään kannattaakin panostaa, ja siinä saa mielellään olla jotain erityistä hoksattavaa, jotta se koukuttaa opiskelijat aidosti asiaan.

Toivottavasti tästä silminnäkijä- ja kokijakertomuksesta oli sinulle jotain hyötyä. :)

Lähteet:

Lindblom-Ylänne, S. & Iivanainen, A., (2007). Ongelmalähtöinen oppiminen: teoriasta käytäntöön. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne & A. Nevgi (toim.), Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja (s. 356-375). Helsinki: WSOY.

Unlock! pakohuonepeli (esittely)

Oletko pakohuoneiden kuluttaja tai tykkäätkö muuten ratkoa aivopähkinöitä? 

Unlock! pakolautapeli on yksi tapa kokea aivoja kutkuttava pakopelielämys omassa olohuoneessa. Unlock on korttipelin ja mobiilisovelluksen yhdistelmä, joka saa aikaan mukaansatempaavan ja koukuttavan pelitunnelman. Peli vaatii tarkkoja silmiä ja korvia sekä tietysti terävää päättelykykyä. Peleissä on vaihteleva kehystarina ja teema, jota kuvitus ja äänimaailma boostaavat. Jokainen peli on erilainen tunnelmaltaan ja tyyliltään, joten näihin ei helposti kyllästy. Mielestäni pelit ovat visuaalisesti kiinnostavia, jopa kutsuvia. Minulle Unlock oli suorastaan viikonloppujen pelastus viime keväänä, kun Korona vaani ulkona, ja piti kehitellä tekemistä omassa pirtissä perheen kesken. Kiitos kuuluu ystävälle, joka tähän peliin tutustutti antamalla pelin lainaan!

Unlock -lautapelejä (ratkottuja ja vielä ratkaisemattomia)

Mietitkö, miten tavallisista pelikorteista voi ikinä saada aikaan pakohuonepelin? Minä mietin, ja olin utelias kokeilemaan. Pelikorteilla saa aikaan yllättävän monipuolisia ja haastavia tehtäviä. Kortteja saa pyöritellä välillä aika moneen suuntaan. Korttien lisäksi osaan peleistä liittyy paperinen oheismateriaali (kuva, kartta tms.). Kännykälle tai tabletille ladattava sovellus on kuitenkin pelin sydän. Sovellus huolehtii ajankulusta, vihjeiden annosta, gadgeteista (pulmavempaimista), lukoista, aikasakoista ja taustamusiikista. Sovellusta käytellään melko tiheään pelin aikana, ja toisinaan se tekee jopa aloitteita... Ennen Unlockia en tiennyt, mihin kaikkeen älylaitteet pystyvätkään! 😉

Unlock! -sovelluksen aloitusvalikko

Unlock! -pelejä ei toistaiseksi ole saatavilla suomen kielellä. Tämä hillitsi aluksi omaa innostustani, mutta kokemus on osoittanut, että peruskielitaidon omaavalle englanninkielisyys on korkeintaan hidaste. Toisissa peleissä kieli on helppotajuista ja toisissa sitten vähän haastavampaa. Itse pidän peleissä sähköisen sanakirjan hollilla siltä varalta, että haluan tarkistaa termejä.

Pelin kestoksi on ajateltu noin tunti, mutta totta puhuen olen viipynyt haasteiden äärellä hieman pidempään. Peliä saa jatkaa, vaikka aika loppuu kesken, mutta peliin käytetty aika vaikuttaa suorituksen "loppuarviointiin". Varsinkin ensimmäisellä pelikerralla iltaa saa varata enemmänkin, koska pelitapa voi vaatia totuttelemista. Aloittelijan kannattaa pelata aluksi pelilaatikon mukana tuleva harkkapeli. Siinä tulevat tutuksi pelin perustekniikat. Perustekniikoihin kuuluu esimerkiksi korttien yhdistely laskemalla niiden numerot yhteen sekä sovelluksen koneiden (machine) ja vihjeiden (hints) käyttö.

Kiinnostuitko? Rohkeasti kokeilemaan! Suomessa on myynnissä pelilaatikoita, jotka sisältävät kolme erillistä ja eri tasoista peliä. Ihan parasta on se, että pelillä on myös jälleenmyyntiarvoa eli sen voi laittaa uudelleen rahoiksi. Peliä voi pelata yksin, mutta parhaimmillaan se on seurassa, kuten pakohuonepelit yleensäkin. Lukemieni kommenttien ja oman kokemuksen perusteella kahden pelaajan pelissä on se etu, että molemmilla on riittävästi tekemistä. Peli sopii hyvin myös 3-4 hengelle, ja tarvittaessa isommallekin tiimille.

Unlock -kirjoitteluni takana vaikuttaa se, että haluaisin aidosti päästä jakamaan pelikokemuksia useamman henkilön kanssa. Ensinnäkin kiinnostaisi, minkälaiset ihmiset näitä pelejä yleensä pelaavat. Jos olet pelaaja, kerro ihmeessä kommentilla jotain itsestäsi. Kiinnostaa myös, miten pelinne yleensä sujuvat, ja millaisella tiimillä pelaatte. Kauanko teillä menee aikaa pelien ratkomiseen? Heitättekö koskaan hanskoja tiskiin? 😛 Olisi kiva vaihtaa ajatuksia. Ei kuitenkaan paljasteta liikaa pelien sisällöstä. 😊

Unlock! -pelien kotisivu: https://www.spacecowboys.fr/unlock-english (Sivustolta löytyvät myös pelien ratkaisut, joille saattaa joskus tulla käyttöä.)