Aika herättää sisäinen Poirot ja Marple.
Viimein sain omakseni Exit-peleistä himoittavimman. Olin ihastellut pakkauksen ulkomuotoa ja teemaa jo kotvan aikaa ja nyt pääsin fiilistelemään itse peliä. Oli kiva, että pakkauksesta tuttu ulkoasu jatkui saman tyylisenä myös pelin osissa. Jos en vielä tarpeeksi selkeästi sanonut, tässä pelissä esteettinen silmäni lepäsi paremmin kuin sarjan muissa peleissä.
 |
| Tämä kuva vei heti huomioni. |
Teemaltaan peli oli varsin klassinen. Junassa oli tapahtunut murha ja murhaaja pitäisi saada selville ennen kuin matkustajat vaihtavat maisemaa. Pelissä pääsee hyppäämään yksityisetsivän rooliin ja havainnot matkustajistakin on tehty jo valmiiksi. Tehtävä ei silti ole aivan helppo ja tarkkana pitää olla. Pelin vaikeustasoksi on annettu 4/5 ja se mielestäni toteutuu siinä, että murhaajan metsästys vaatii varsin tarkkaa silmää ja johtolankojen yhteenvetoa.
 |
| Muistiinpanot odottavat lukijaa. |
Peli kulki aika jouhevasti alusta asti. Tässä pelissä ei tullut vastaan käsittämättömiä ja epäloogiselta tuntuvia juttuja, vaan ratkaisut tuntuivat järkeviltä. Pelin irto-osista oli taas keksitty uusia jippoja, joiden parissa oli ilo askarrella. Junan hytin ovet avataan yksi kerrallaan ja matkustajien salat selviävät. Lopussa ei kannattaisi hätiköidä ja tehdä äkkinäisiä johtopäätöksiä. Meiltä jäi yksi vihje huomaamatta ja syytön ihmisparka joutui kärsimään. Onneksi vain pelissä.
Epäonnistuneesta loppuratkaisusta huolimatta peli oli lupauksensa mukaisesti nautinnollinen salapoliisitehtävä. Luettavaa materiaalia oli ehkä tavanomaista enemmän, mutta se sopi tehtävän luonteeseen. Pidin ja suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti