01 maaliskuuta, 2022

Pakohuone Vanha Vintti: Kadonnut kalleus (Pelikokemuksia/peliarvostelu)

 Pakopelikokemus Etelä-Pohjanmaalla

Minulla oli haaveena päästä kesäloman 2021 aikana kokemaan pakohuone omalla porukalla. Emme meinanneet millään löytää reissujen varrelta sopivaa huonetta, johon olisimme voineet ja halunneet mennä perheenä. Kunnes pysähdyimme Keski-Suomeen. Löysimme lähettyviltä Ähtärissä sijaitsevan pakohuoneen nimeltä Vanha Vintti. Kyselin heiltä, miten huone soveltuisi tällaiselle perhekombolle ja omistaja näytti vihreää valoa. Päätimme kuitenkin jättää nuoremman lapsen hoitoon, ja lähdimme liikenteeseen kolmen hengen porukalla.

Pakopelipäivä koitti ja ilmassa oli ukkosta. Arvelimme, että saamme ukkosmyräkästä lisäjännitystä peliin, mutta pahin rähinä ei lopulta osunut ihan kohdille. Saavuimme omakotitalon pihaan, jossa oli opastukset pakohuoneeseen. Omistaja tuli jutustelemaan ja esittelemään peliä. Pelin juonena oli etsiä varastetut korut, "kadonnus kalleus". Pakohuone oli nimensä mukainen vanha aittarakennus. Ennen peliä kävimme läpi perusasiat, jonka jälkeen pääsimme raottamaan hämärän pirtin ovea...

Pirtin ovi
Käy sisään, vieras.

Ensimmäisenä meitä oli vastassa ihka oikea ja iso hämähäkki! Olin vähän, että iik, tuonko vieressä pitäisi seistä ja tutkia tavaroita. Täytyy myöntää, että hämähäkki loi sopivasti jännitettä ja tunnelmaa. Otus rullasi koko pelin ajan samassa kohdassa ylös ja alas. Ehkä juuri hämähäkin ansiosta en hoksannut sitä, mitä piti, vaikka olin (otuksen vierestä) käynyt läpi oikean kohdan. Jouduimme siis ottamaan heti alkupuolella vihjeen, koska peli ei meinannut avautua. Vihjeet oli rakennettu ovelasti siten, että piti soittaa puhelu, josta sitten kuunneltiin valmiiksi nauhoitettu vihje. 

Vihjeen jälkeen peli lähti etenemään mukavasti. Tuli kivoja ahaa-elämyksiä eikä asioita oltu tehty liian helpoksi. Seuraavan vihjeen otimme ehkä hiukan turhan hätäisesti. Olimme aivan jäljillä, mutta viimeinen pieni uskonaskel puuttui. Vihje sai aikaan nopeaa toimintaa ja onnistuimme tehtävässä, joka vaati joko taitoa tai tuuria. Kumpaahan meillä oli? 😁

Seuraavissa tehtävissä otimme haltuun tekniikkaa, tutkimme, etsimme, toimimme ryhmänä ja päättelimme. Pienimmällä pelaajalla alkoi loppupuolella olla jo hätä ajan loppumisesta. Ilmeisesti sama tarttui aikuisiin, koska otimme jälleen vihjeen, vaikka meillä olisi ollut kosolti aikaa tutkia seuraava rasti huolella. Taisimme kuvitella, että meillä oli vielä enemmän tehtäviä jäljellä. Vaikea sanoa, olisiko tämä kyseinen tehtävä ratkennut ilman vihjettä, jos olisimme malttaneet pysähtyä sen äärelle. Vihje auttoi taas ponnistamaan eteenpäin ja loppu menikin jo aika sujuvasti.

Yhtäkkiä päämme pilkisti ovesta ulos valoisaan ulkoilmaan. Hieman hölmistyneinäkin totesimme, että tässä se viimeinen ratkaisu oli. Meillä oli jäänyt tunnista n. 15 minuuttia aikaa käyttämättä. Tämän vuoksi oli pakko spekuloida, olisimmeko kenties selvinneet vähemmillä vihjeillä. Itselleni pientä painetta oli luonut ajatus siitä, että meidän pitäisi niin pienellä porukalla selviytyä haasteista. Mieheni oli kuitenkin aivan liekeissä kyseisenä päivänä, joten ei hätää mitään!

Korut saatiin pelastettua hyvissä ajoin, mistä tuli iloisen yllättynyt fiilis. Pelikokemus oli kaiken kaikkiaan hyvä. Pelissä oli kivoja ja nokkelia pulmia. Ei ehkä tekniikkaa yhtä paljon, kuin isommissa pakohuoneyrityksissä, mutta se ei häirinnyt. Kovin tarinalliseksi peliä ei voi luonnehtia. Tarina oli enemmänkin kehyksen roolissa ja pulmatehtävät näyttelivät pääroolia. 

Pakohuoneen omistaja oli mukava ja palvelu hyvää. Kuvatkin saatiin napsaistua muistoksi vierailusta. Uskaltaisin mennä uudestaankin, jos samalla suunnalla liikkuisin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti