Pakotalo Oulu: Pelastakaa Superpark Pop-Up Pakopeli (pelikokemuksia/arvostelu)

  Hippulat vinkumaan!

Olin jo edellisenä syksynä huomannut erikoislaatuisen pakopelin mainoksen. Pelipaikkana on Oulun Superpark ja mukaan mahtuu pelaajia tavallista reilummin, jopa 20 hlö. Pakotalo Oulu mainostaa tätä Suomen suurimpana pakopelinä. Nyt peli oli taas pelattavissa ja lähipiirissä oli sopivasti synttäreitä, joten oli otollinen aika toteuttaa tämä pelihaave porukalla.

Suuntana siis Superpark. Oli hassua mennä tyhjään puistoon aukioloaikojen ulkopuolella, sillä koko puisto oli varattu pakopelille. Ryhmäämme kuului 8 urheaa kokelasta, joista kolme oli lapsia. Tehtävänä oli pelastaa Superpark limapommin räjähdykseltä. Pommi oli jätetty puiston portille ja se oli nyt siis saatava deaktivoitua tunnin kuluessa. Tehtävä harvinaisen selvä.

Jos suunnittelet peliin menoa etkä halua tietää pelistä yhtään mitään etukäteen, kannattaa stopata lukeminen tässä kohtaa. Seuraavaksi tulee joitain kuvailuja pelin luonteesta, mutta ei missään tapauksessa liian paljastavia tai tarkkoja selostuksia. Jos siis haluat tietää, minkä tyyppisestä pelistä on kyse, jatka ihmeessä lukemista.

Olin odottanut, että tehtävä vaatisi paljon liikkumista, koska lääniä löytyi. Tässä olin hyvinkin oikeassa. Tehtävää helpottamaan saimme radiopuhelimia, joiden kautta kommunikointi oli huomattavasti helpompaa. Ja kaiken lisäksi tosi hauskaa! Jakaannuimme siis pienempiin osaryhmiin ja lähdimme kukin etsimään jotain, mistä meille oli vihjaistu.

En halua pilata kenenkään pelikokemusta avaamalla liian tarkkaan sitä, mitä seuraavaksi tapahtui. Sanotaan vain, että tehtävää oli aika paljon, lukkoja oli paljon, juostavaa/käveltävää oli paljon ja vähän kerrassaan kupletin juoni alkoi paljastua. Tehtävät olivat enimmäkseen melko helppoja, mutta niitä oli monta eikä niitä olisi ollut helppoa ratkaista yksin. 

Vahvasti lukittu boxi

Kahdeksan hengen porukalla jokainen pääsi mukavasti osallistumaan tehtävänratkaisuun ja peli tarjosi onnistumisen kokemuksia (varmaan) kaikille. Lapset saivat luvan kanssa tehdä muutakin, kuin keskittyä peliin, kunhan olisivat varovaisia. Epäilin aluksi, että homma menisi heillä pelkästään liikunnan lystiksi, mutta onneksi mielenkiintoa riitti myös pelaamiseen. Kaikkien osaamiselle ja tarkkaavaisuudelle oli käyttöä.

Kuten aina, oma olo oli toisinaan häseltävä. Isossa puistossa oli mahdollista säntäillä paikasta toiseen tavallistakin enemmän ja oikeastaan se oli aika mukavaa. Kokonaisuudesta ei ihan täysin pysynyt kärryillä, mutta riittävän hyvin kuitenkin. Pelinjohtaja oli jalkautunut keskuuteemme ja antoi silloin tällöin vihjeitä yksittäisille pelaajille. Homma eteni aika mukavasti, vaikka jossain kohtaa olimme hetken aikaa jumissa. Jumihetki tarjosi hyvän hengähdystauon ja sain kohtalon pakosta istua hetken aikaa paikallani (ja läähättää). 

Jumin jälkeen vyyhti alkoi purkautua nopeasti ja pian olimme jo ihmettelemässä pommin piuhoja ja yhtä ainoaa mahdollisuutta purkaa se. Meitä onnisti siinä määrin, että saimme lopullisen ratkaisun keksittyä muutaman minuutin ennen H-hetkeä eikä lima sittenkään spruitannut pitkin puistoa. Olin suorastaan hämmästynyt, koska jostain syystä tuntui, että olisimme viettäneet pelissä jo pidempään, kuin tunnin. Ilmeisesti pelin aktiivinen luonne pääsi huijaamaan sisäistä kelloa.

Mitä tästä jäi käteen? Paljon hyvää mieltä, energinen olo, yhdessä tekemisen ja onnistumisen meininki, muutama kipuileva polvi, sääri ja lonkka.. Odotusten mukaisesti tämä oli samalla myös hyvä iltatreeni. Peli sopi erinomaisesti lasten ja aikuisten ryhmälle, mutta varmasti myös muunlaisille kokoonpanoille. Ryhmäkoko toimi myös - enemmän olisi voinut olla liikaa? Jos toivoo erityisen vaikeita pulmatehtäviä, tämä ei ehkä ole ykkösvalinta, mutta jos Team Building ja vähän erilainen pakopelikokemus kiehtoo, niin Suosittelen!

Escape rooms: Betty Stylesin tapaus

 Ensimmäistä kertaa pakohuoneessa

Kerta se on aina ensimmäinenkin. Betty Stylesin tapaus oli minulle ensimmäinen. Joudun muistelemaan nyt useamman vuoden päähän, mutta haluan kuitenkin avata kokemusta vähän. Vaikka rohkaisuksi sinulle, joka mietit millainen pakohuone on, ja mitä pakohuoneessa tapahtuu.

Kaikki oli kovin, kovin jännittävää! Kasa perhosia vatsassa ja niin edelleen. Ensin esiteltiin, millaisia lukkoja pelissä tultaisiin käyttämään ja kerrottiin muita perusasioita ja sääntöjä. Sitten meidät päästettiin huoneeseen, jossa kuulimme vielä huoneen tarinan ja saimme lähteä ratkomaan tehtäviä. Samalla 60 min aika lähti juoksemaan näytöllä, mikä toi aika hektisen tunnelman huoneeseen.

Ryntäsin penkomaan tavaroita, vaikka en yhtään tiennyt, mitä teen! Olin ymmärtänyt, että jotain pitää kuitenkin etsiä. Siinä samalla löytyi numerolukkoja, jotka kaikki (niitä oli monta!) pitäisi kai saada auki. En oikein saanut aina langan päästä kiinni, mutta yritin kovasti. Kai sekin lasketaan!? Totta puhuen ensimmäinen peli meni jonkinlaisen hämmennyksen ja innostuksen vallassa alusta loppuun. Ja voi sitä tuskaa, kun jokin lukko ei auennutkaan ensiyrittämällä, vaikka ihan varmasti hoksasin, mitä haetaan... 😀

Jotkin tehtävät olivat aika selkeitä ja helppoja. Ne auttoivat hahmottamaan, mitä ollaan tekemässä. Sitten tuli niitä pakohuoneelle tyypillisiä yllätyksellisiä asioita, jotka oli ihan WOW. Olin luullut pelejä ehkä jotenkin yksipuolisemmiksi. Yllättyin siitä, että välillä jotakin piti ratkoa enemmän tekemällä ja kokeilemalla, kuin päättelemällä. Luulin myös, että kyseessä on aina vain yksi huone, mutta selvisi, että yhdestä huoneesta voikin avautua uusia tiloja, vaikka ei aluksi siltä näyttäisi. Ja että joitakin tehtäviä pitää ratkoa useammassa paikassa yhtä aikaa. 

Onneksi saimme aika paljon (kokeneempien mielestä liikaa) armoa vihjeiden muodossa, jotta monivaiheinen peli saatiin suoritettua kutakuinkin ajoissa. Pelin jälkeen kokemus alkoi jollakin tapaa jäsentyä. Totesin ainakin sen, että tämä pitää tehdä uudestaan! Jäin koukkuun ihan kerrasta. Tämä oli oma juttu. Kokeneemmat kommentoivat Betty Stylesin tapauksesta, että siinä oli poikkeuksellisen paljon pieniä tehtäviä ja lukkoja. Itse kehystarina jäi minulla ihan kaiken muun touhun varjoon. Mutta kaikesta huolimatta kokemus oli vaikuttava. Ei pakohuone varmasti kaikille sovi eikä kaikkiin niin iske, mutta kannattaa kokeilla!

Exit peli: Faaraon hautakammio (pelikokemuksia/arvostelu)

 Hieroglyfit on nyt in

Faaraon hautakammio on vaikeustasoltaan 4/5 peli. Uuuuh! Oman Exit-kokemuksen pohjalta ei kuitenkaan tuntunut ihan sen tasoiselta. Joskus näköjään vaikeustason 4 peli voi olla iisimpi, kuin vaikeustaso 2. Tätä peliä ratkottiin oman perheen kesken. Lapset toimivat satunnaisina avustajina menossa mukana. Mukaansatempaavimpia tehtäviä lapsille olivat kaikenlaiset tiirailutehtävät ja koodikiekon käyttö. 

Kehystarina liittyy Egyptin lomareissuun ja liian vaarallisiin nähtävyyksiin. Sikäli vaarallisiin, että turistipolo joutuu lukituksi tunkkaiseen hautakammioon. Mutta eipä hätää, sillä arvoituksia viekkaasti ratkomalla on mahdollisuus vapautua jälleen. Jos paon pitäisi oikeasti tapahtua tunnissa, niin meille olisi käynyt köpelösti. Yliajalle mentiin, vaikka mitään pahempaa tukkotökköä ei tullutkaan vastaan missään vaiheessa.

Joku ihme tyyppi oli jättänyt muistikirjansa hautaholviin.

Tässä pelissä olisi etua siitä, että oppisi hieroglyfit nopeasti ulkoa. Samat piirrokset nimittäin pyörivät kuvioissa koko ajan. Ehdimmekin kehittää kuville omat hupaisat lempinimet pelin aikana. Esteettisesti peli oli ihan kivaa katsottavaa, mutta yksi tehtävää ei lukeudu siihen joukkoon mukaan. Se ei oikein hyvällä tahdollakaan sopinut teemaan.

Tehtävien logiikka oli melko helposti avautuva. Mielestäni osa tehtävistä oli jopa hieman yllätyksettömiä mutkattomuudessaan. Jostain syystä meille kävi niin päin, että joihinkin alkupään tehtäviin tarvitsimme vihjeitä, kun taas loppu sujui omin voimin. 

Peliin oli jälleen rakennettu muutama kiva tehtävä, jotka saivat aikaan vähän spessumman oivalluksen elämyksen. Kivaa oli myös se, että pelin osia ei ollut pakko turmella saksilla tai töhrimällä, vaan selvisimme ottamalla kopion parista tehtävästä erilliselle paperille. Kierrätys kunniaan. 😉

Exit Oulu: The Heist - Ryöstö (pelikokemuksia/arvostelu)

 "Kun pakko on niin siepataan, ei tarpeetonta milloinkaan..."

Taidegalleria arvokkaine aarteineen houkuttaa neuvokasta rosvojoukkoa käymään työhön. Ensinnä täytyy todeta, että galleria miljöineen on ilmeeltään siisti ja tyyliltään ihan riittävän uskottava kokonaisuus. Kyllä näissä puitteissa kelpaa uurastaa. En kuitenkaan aio kuvailla tekemisiämme liian yksityiskohtaisesti, jotta en pilaa kokemusta sellaiselta, joka vasta miettii peliin menemistä. 

Alkuvaihe meinaa tuottaa tuskaa. Monenlaista havainnoidaan ja keksitään. Ympäristö on ihan mielenkiintoinen eikä kuitenkaan liian kuormittava. Turhaa tilpehööriä ei juuri ole. Lopulta vain asioita pitää yrittää useamman kerran, jotta homma alkaa aueta. Välillä logiikka on pikkuisen koetuksella, mutta sekin toisaalta kuuluu homman juoneen.

Jossain kohtaa peliä tavoite käy varsin selkeäksi. Se tuo kaivattua mielekkyyttä ja rakennetta tekemiseen. Positiivista on myös se, että pelissä riittää yhtäaikaista tekemistä useammalle henkilölle sekä eri tyyppisiä tehtäviä. Välillä ratkotaan eri pähkinöitä ja välillä ollaan saman haasteen äärellä. Pieniä yllätysmomenttejakin on ripoteltu tehtävien lomaan.

Lopulta pelin ratkaisuihin tarvittiin ripaus kokeilunhalua, taitoa ja tuuria, tarkkaavaisuutta, kuuloaistia ja yhteistyötä. Vihjeitäkin tarvittiin jonkin verran, ei kuitenkaan kovin paljoa. Tykkäsin siitä, että kun tehtävä alkoi olla jo pitkällä, tuli vielä vastaan yllättävä haaste. Ei kuitenkaan liian työläs ja arvoituksellinen, vaan sopivasti hyvää flowta jatkava. 

Saimme tämän keikan heitettyä, ennen kuin virkavalta ryntäsi paikalle. Hyvää suorittamista - hyvää mieltä! Vaikeustaso 3/5 oli meidän porukalle juuri sopiva. Tätä peliä voi suositella myös hieman isommalle peliporukalle, 4+ hengelle.

Exit-lautapeli: Kadonnut temppeli

 Pulmallisten palapelien parissa aika vierähtää

Hain sopivaa pelipuuhaa syysloman ratoksi, kun törmäsin kaupassa uuden näköiseen Exit-pelilaatikkoon. Peli oli mitoiltaan hieman tavanomaista isompi, ja kansi mainosti neljää palapeliä. Kiinnostuin tästä oitis, koska ajattelin, että lomalla lapsetkin haluaisivat osallistua pakopelin ratkomiseen. Palapelit kuulostivat juuri sopivalta puuhalta koko perheelle!

Tältä peliloota näyttää

Peliä tutkiessa minulta jäi huomaamatta, että peliajaksi oli merkitty 90-180 minuuttia. Hupsis! Tämä havaittiin siinä vaiheessa, kun peliä alettiin availla ja (lapsille) sopivaa peliaikaa oli edessä vajaa pari tuntia. Eipä hätiä mitiä. Nyt jälkikäteen voin kertoa, että tämä peli oli suhteellisen helppo keskeyttää, ja jatkaa ratkomista seuraavana iltana. Palapelitkin ovat suhteellisen pieniä, joten meneillään olevan pelin voi suht näppärästi siirtää syrjään odottamaan seuraavaa sopivaa hetkeä. Palapelit, jotka oli jo "käytetty" pelissä, purimme surutta laatikkoon eikä tästä strategiasta vaikuttanut olevan haittaa.

Pelin kuvausta lukiessa sain palapelien roolista sellaisen kuvan, että niitä käytettäisiin lähinnä jonkinlaisena karttana, joka antaa tietoa ympäristöstä. Palapelien rooli oli kuitenkin oikeassa elämässä paljon suurempi. En voi antaa kovin tarkkaa kuvausta paljastamatta liikaa. Sanotaan kuitenkin näin, että pulmat linkittyvät aika kiinteästi palapeleihin. 

Pelissä on tuttuna elementtinä koodinpurkukiekko ja oudot esineet. Muuten peli on perinteistä Exitiä mukavalla tavalla suoraviivaisempi, koska vihjeet on sijoitettu helppolukuiseen peliohjeeseen eikä erillisten korttien pläräämistä tarvita oikeiden vastausten tarkistamiseen. Pelin teema oli hyvin pakopelimäinen/tyypillinen, ja jäi lopulta taustalaulajan rooliin pulmia ratkottaessa. 

Palapelit itsessään olivat aika haastavia eikä niiden kokoaminen ollut lasten mielestä äärettömän motivoivaa juuri siksi. Yhtään useampia käsipareja saman palapelin äärelle ei olisi sopinut, sillä nytkin meinasi tulla törmäyksiä! Kaikista käsi- ja silmäpareista oli kuitenkin hyötyä hommassa, ja tehtäviä palastelemalla mielekkyyskin säilyi. Pelissä ei missään vaiheessa päässyt syntymään kovin vahvaa flowta meidän tapauksessa, vaan peliä oli mukavampi pelata tauottaen. Mielestämme pulmat eivät myöskään menneet mitenkään helppousjärjestyksessä, vaan vaikeustaso vaihteli pitkin peliä. Pelin ikäsuositus 10+ on varmaan aika lailla kohdillaan.

Yksittäinen askartelutehtävä

Käytimme aikaa varmasti enemmän, kuin ohjeaika. Emme aina edes mitanneet aikaa. Saimme kuitenkin tehtävät suht hyvin ratkottua, vaikka hitaammin mentiin. Aina välillä jokin asia piti tarkistaa vihjeistä. Yhdessä kohtaa pelin logiikka oli niin villi, että tuskin olisimme keksineet sitä ilman vihjeitä. Peliohjeissa olleen arviointitaulukon perusteella suorituksemme taisi olla tasoa 4/10. 😅

Tärkeintä on, että tykkäsimme pelistä ainakin enimmäkseen. Se soveltui erinomaisesti useamman illan jatkotehtäväksi. Palapelien käyttö oli aika nerokkaasti suunniteltu, ja se oli itselle tässä kohtaa jotakin ihan uutta ja mielenkiintoista. Mielestäni pelin uutuusarvo oli juuri siinä, että yhtenä pelielementtinä olivat palapelit. Palapelien kokoaminen tarjosi mukavan lepohetken pulmien keskelle, mutta ei ollut mitään hätäsen hommaa. Hieman lyhyemmässä ja "nousujohtoisemmassa" pelissä flowkin olisi todennäköisesti ollut mahdollinen.

Exit Oulu: Taikuri - The magician (pelikokemuksia/arvostelu)

 Sopivaa synttäriohjelmaa

Synttärit lähestyivät ja halusin kehitellä jotain päivän piristykseksi. Mikseikäs se voisi olla pakopeli ja päiväkahvit? Saimme muodostettua mukavan viiden hengen sekajoukkueen. Vain kahden seuralaisen kanssa olin vieraillut aiemmin pakohuoneessa, ja mukaan saatiin taas yksi ensikertalainenkin. Huoneeksi valitsin Exit Oulun melko uuden huoneen, Taikurin. Sinne olin pyrkinyt jo kerran aiemmin, mutta eka kerralla huone varattiin nenun edestä. Nyt kuitenkin lykästi!

Pelin alku oli ihanan salamyhkäinen ja tunnelmaa nostattava. Alkunäytöksen jälkeen touhu jatkui vähän perinteisempään tapaan. Alussa tuhrasimme suht paljon aikaa kaiken mahdollisen pällistelyyn, mistä oli osaltaan myös hyötyä. Onneksi joku päätti lähteä myös toteuttamaan asioita. Näin päästiin ratkomisessa alkuun. Tehtävät tarjosivat kivasti ahaa-elämyksiä, yllättyneitä ilmeitä ja nauruakin. Useimpiin tehtäviin pystyi osallistumaan yhtä aikaa useampi henkilö, ja mielestäni peli soveltuukin parhaiten vähintään kolmen hengen ryhmälle. Muutamia pullonkaulojakin oli, joissa vaadittiin tilan puutteen vuoksi enemmän yksilösuorituksia.

Perinteisiä numerolukkoja tässä pelissä ei ollut juurikaan. Vihjeitä saimme omasta mielestä sopivasti eikä niitä tarvinnut erikseen pyytää. Pelissä sai käyttää monia eri aisteja ja muuta osaamista. Luulen, että kaikki tykkäsivät tästä pelistä, ja pääsimme parahiksi uloskin ennen tunnin umpeutumista. Peliympäristö oli teemaan sopiva ja pelissä oli perinteisesti taikuuteen linkittyviä tehtäviä. Ainut vain, että tällä kertaa niitä temppuja tekivät amatöörit!

Valitsimme yhdessä tuumin haastavamman 3/5 version, mutta peli olisi toiminut aivan yhtä hyvin myös 2/5 versiona. Tämä paljastui, kun jälkikäteen jututimme pelinohjaajaa aiheesta. Juuri noihin 3/5 kohtiin tarvitsimme vihjeet, jotta pääsimme etenemään. 

Olin kuvitellut etukäteen, että Taikuri olisi mukavan rento, mutta teemaltaan salaperäinen huone. Oikeastaan juuri sellainen se olikin - ja hauska kokemus myös! Eli suosittelen 😉

Note to myself: kannattaa ihmetellä asioita ääneen...

City Escape Games Oulu: Sotavangit (pelikokemuksia/peliarvostelu)

 Karu teema, mutta leppoisa tunnelma.

Tällä kertaa neljä kaverusta lähti selvittämään, kuinka pako vankilasta tulisi onnistumaan. Sotavangit -pakohuone oli melko perinteinen siten, että siinä käytettiin aika paljon lukkoja ja ratkaisu eteni vaiheittain. Alussa vastassa oli aika iisi lämmittelytehtävä, josta sitten etenimme asteittain, kun saimme käyttöömme uusia välineitä. 

Huoneessa oli ihan hauskaa puuhastelua näppärille käsille. Tämän lisäksi tarvittiin tarkkoja korvia ja tietysti terävää päättelykykyä. Ärsytti, kun emme ilman vihjettä keksineet joidenkin asioiden välisiä yhteyksiä, vaikka periaatteessa tiesimme, mitä pitäisi tehdä. Kielelliset tehtävät ovat aina kivoja, ja tässä oli ainakin yksi sellainen. 

Vääristä vastauksista saimme valitettavasti joitakin aikasakkoja. Huoneessa oli myös asioita, joista harhauduimme turhaan ajattelemaan liian vaikeasti. Oikea ratkaisu oli helpompi, mutta jäi vain jotenkin huomiotta. 

Ihan kelpo huone, mutta ei itselleni tarjonnut erityisen häikäiseviä ratkaisuja. Sain kuitenkin tutustua itselleni uusiin aparaatteihin. 😁 Lopussa aika kävi vähiin ja meinasin sählätä viimeisen lukon kanssa. Onneksi kaikki lopulta napsahti kohdilleen ja pääsimme ajoissa ulos! 

Unlock! Heroic Adventures (pelikokemuksia/arvostelu)

Sukellus uusiin seikkailuihin

Heroic Adventures oli meille jo aika mones Unlock-pelilaatikko. Tässä oli silti tarjolla kokemuksia laidasta laitaan. Löytyi myös suosikkipeli, joka kiilasi ohi monista aiemmista!

Tällaiset kansikuvasankarit tällä kertaa

Insert coin

Laatikon ensimmäisen pelin pelasimme joululoman ratoksi. Lähtötilanne oli jo valmiiksi mukavan rento, koska loma oli tehnyt tehtävänsä. Ja mikä elämys meitä odottikaan! Insert coin meni itsellä ihan ykköskastiin hauskuudessaan ja pelattavuudessaan. Se oli kuin peli pelin sisällä. Tarina oli loppuun asti mietitty. Tässä pelissä toimi kaikki hyvin yhteen: sovellus, audiot, tarina ja pulmat.

Vaikeustaso oli helppo 1/3. Loppupuolella otimme pari vihjettä, jotta pääsimme etenemään sujuvasti. Joskus on mukavampi ottaa vihje, jotta flow-tila säilyy. Ongelmakohdat olisi olleet ratkottavissa myös pidemmällä pähkäilyllä. Nyt peli meni läpi suurin piirtein tavoiteajassa. Pelin jälkeen katsoin vihjeitä vielä muuten vaan, ja ne olivat tosi selkeitä ja suorasanaisia.

Pelin audiot olivat mielestäni erityisen kivat. Mukaansatempaavaa retropelitunnelmaa, joka sai jammailemaan kesken pelin. Sovelluksen puolella oli taas vastassa uutta, hauskaa toiminnallisuutta. Sovelluksella oli oikein sopivasti roolia pelissä. Myös pelin lopetus sai hymyn huulille. Tästä pelistä on vain positiivista sanottavaa. Ehkä se voi jonkun mielestä olla liiankin helppo, mutta sopii hyvin vaikka aloittelijalle.

Sherlock Holmes - the Scarlet Thread of Murder

Salapoliisitehtävä kuulostaa kiehtovalta. Lähdemme Sherlockin matkaan viiden hengen porukalla, jossa on mukana kaksi ekakertalaista. Pelin alussa vääryys (murha) on jo tapahtunut ja alamme tutkia johtolankoja ja setviä tapausta. 

Tapaamme pelin kulussa useita henkilöitä ja yritämme kovasti pähkäillä, mitä meidän heistä pitäisi ajatella. Loogisen kokonaisuuden rakentaminen ei ole ainakaan omasta mielestäni kovin helppoa. Kortit tarjoavat mielenkiintoisia ratkaistavia asioita, mutta myös mahdollisuuden mennä lankaan. Meille nimittäin käy niin, että jossain vaiheessa harhaudumme nostamaan oikean kortin väärään aikaan ja joudumme omituiseen tilanteeseen. Meillä taisi olla siinä joku kiero logiikka, jota emme aivan itsekään uskoneet todeksi. Joudumme peruuttelemaan hieman taaksepäin, jotta pääsemme back to to track. Hämmennys ei kuitenkaan ole paras mahdollinen pelielementti. Meidän olisi pitänyt vain kiinnittää enemmän huomiota yksityiskohtiin, jotta olisimme pysyneet oikeilla jäljillä.

Tarina osoittautuu aika mielenkiintoiseksi. Se ei avaudu aivan hetkessä. Haastetta riittää ja juutumme joihinkin kohtiin luvattoman pitkäksi aikaa. Lopulta tapaus kuitenkin antautuu. Joudumme toteamaan, että emme ole aivan Sherlockin veroisia tutkijoita vielä. 

The Pursuit of the White Rabbit

Liisan matka ihmemaassa on päällisin puolin tuttu. Samoin tässä pelissäkin on tuttuja kuvia ja elementtejä eikä tarinaa tarvitsekaan tuntea sen syvemmin. Unlock kyllä kuljettaa sinut vaadittua reittiä pitkin maaliin asti. 

Tällä kertaa matka vaatii paljon päättelyä ja pohdintaa. Pulmia on taas aika läjä pähkäiltäväksi, ja esillä on hieman uudenlaista matematiikkaakin. Tärkeintä olisi ymmärtää vänkää logiikkaa, jota korteissa toisinaan tulee vastaan. Mukana on myös pieni lehtinen, jonka sivut ovat täynnä erikummallisia arvoituksia. Monet niistä olivat aika kivoja peruspulmia, ja osa taas liiankin arvoituksellisia. Koneet eivät tässä pelissä jääneet mitenkään erityisesti mieleen. Ehkä siksi, että jännempääkin on nähty?

Tähän oli helppo vastata :)

Tämän seikkailun pelasimme niin sanotusti kahteen pekkaan. Peli sopi pelattavaksi pikku porukallakin, mutta aikaa upposi taas enemmän kuin tunti. Pelin loppupuolella tarjolle tulee jopa hieman käsitöitä, tarkemmin ottaen rakenneltavaa. Ehkä kortit olivat jo hiukan kuluneet tai sitten meillä ei vain riittänyt rahkeet enää siinä pisteessä pikkutarkkaan hommaan. Niin tai näin, siinä kohtaa oli pakko vähän oikaista, että pysyi vielä järjissään. Onnea vaan matkaan, kun sukellat Liisan ihmeelliseen maailmaan!

Perehdytyspeli hankkeeseen

Siitä se ajatus sitten lähti.

Kaikki lähti ideasta, kuten yleensäkin. Tunnen Prikka kiertoon -hankkeen vetäjän, joka jakaa kanssani kiinnostuksen pakopeleihin. Hankkeen tuore projektitiimi pohti, voisiko pakohuonepeli toimia hankkeessa perehdytyksen tukena. Minulla puolestaan oli yliopistolla alkamassa pelisuunnittelukurssi, johon etsin sopivaa tosielämän kohdetta. Kun ystäväni esitti ideansa, alkoi aivoissa avautua välittömästi joitakin uusia neuropolkuja.

Pakopeli pedagogisella tarkoitteella on kiistämättä kiinnostava paketti. Aluksi ajatus perehdytyksen ja pakohuonepelin yhdistämisestä oli silti hämmentävä. Koska pidän uusista haasteista, aloin tonkia asiaa enemmän. Kävi ilmi, että perehdytyksen pelillistämistä on kokeiltu muuallakin. Mielenkiintoisin googlettelemalla löytämäni projekti oli Veikkauksen perehdytyspeli.

Idea lyötiin lukkoon, ja aloin työstää asiaa. Sain hankkeen työntekijöiltä materiaalia ja suuntaviivoja suunnitteluun. Jutustelujen ja asiaan perehtymisen pohjalta hahmottelin keskeisiä teemoja, jotka kannattaisi ottaa mukaan peliin. Samalla väsäsin elämäni ensimmäisen pitchaus-esityksen pelissuunnittelun kurssille! Pitchauksen lisäksi moni muukin asia oli minulle uutta pelisuunnittelun kurssilla. Opettajana meillä oli Resistance Gamesin moniosaaja, Jussi Autio, joka avasi kiinnostavasti pelisuunnittelun maailmaa.

Sain pitchauksesta oikein hyvää palautetta, mikä siivitti suunnittelua eteenpäin. Ikioma "Legendaarinen Hävikkisankari" oli syntynyt ja nyt piti vain hioa sankarin juonet valmiiksi. Omasta mielestäni haastavinta oli arvioida pelin kestoa sekä tehtävien toimivuutta ja vaikeutta. Yritin leipoa perehdytettävän aiheen kiinteäksi osaksi peliä, ettei se jäisi vain irralliseksi kehystarinaksi. Rakensin pelin toiveiden mukaisesti siirreltäväksi eli sitä ei ole sidottu tilaan. Tämä rajasi menetelmien ja gadgettien käyttöä, mutta ei minulla olisi osaaminen riittänytkään kovin erikoisiin hilavitkuttimiin. Onneksi keksin käyttää pelissä äänitteitä, mikä toi siihen hieman lisäulottuvuutta.

Siinä hän on - sankari itse!

Tiedossa oli, että pelaajina tulisi olemaan henkilöitä, joilla ei välttämättä ole kokemusta pakohuonepeleistä. Tämän vuoksi päädyin rakentamaan peliin selkeän lineaarisen etenemismallin. Tämä tarkoittaa sitä, että tehtävät pitää ratkaista tietyssä järjestyksessä peräkkäin. Yritin myös sijoittaa tehtävät siten, että ne vaikeutuvat loppua kohti, jotta alussa olisi helppo päästä pelin imuun.

Kurssin lopputyönä syntyi pelisuunnitelma-dokumentti, jonka lahjoitin hankkeelle. Ajatuksena oli, että suunnitelma toimisi sen verran hyvänä pohjana, että joku toinenkin voisi toteuttaa pelin sen pohjalta. Tai sitten minä saisin kaivettua jostakin ylimääräistä aikaa ja tartuttua toimeen. Oli haikeaa päästää suunnitelmasta irti, ja antaa se jonkun toisen käsiin näkemättä ehkä koskaan lopputulosta. Asia jäi muhimaan, mutta ratkesi lopulta hieman yllättävällä tavalla, josta kerron seuraavassa postauksessa. 😊

Haluaisitko sinä tehdä pelille ammattimaisemman visuaalisen ilmeen (vuonna 2022) esim. työharjoittelun, kurssityön tai opinnäytetyön tiimoilta? Ota yhteyttä!

Pakohuone Vanha Vintti: Kadonnut kalleus (Pelikokemuksia/peliarvostelu)

 Pakopelikokemus Etelä-Pohjanmaalla

Minulla oli haaveena päästä kesäloman 2021 aikana kokemaan pakohuone omalla porukalla. Emme meinanneet millään löytää reissujen varrelta sopivaa huonetta, johon olisimme voineet ja halunneet mennä perheenä. Kunnes pysähdyimme Keski-Suomeen. Löysimme lähettyviltä Ähtärissä sijaitsevan pakohuoneen nimeltä Vanha Vintti. Kyselin heiltä, miten huone soveltuisi tällaiselle perhekombolle ja omistaja näytti vihreää valoa. Päätimme kuitenkin jättää nuoremman lapsen hoitoon, ja lähdimme liikenteeseen kolmen hengen porukalla.

Pakopelipäivä koitti ja ilmassa oli ukkosta. Arvelimme, että saamme ukkosmyräkästä lisäjännitystä peliin, mutta pahin rähinä ei lopulta osunut ihan kohdille. Saavuimme omakotitalon pihaan, jossa oli opastukset pakohuoneeseen. Omistaja tuli jutustelemaan ja esittelemään peliä. Pelin juonena oli etsiä varastetut korut, "kadonnus kalleus". Pakohuone oli nimensä mukainen vanha aittarakennus. Ennen peliä kävimme läpi perusasiat, jonka jälkeen pääsimme raottamaan hämärän pirtin ovea...

Käy sisään, vieras.

Ensimmäisenä meitä oli vastassa ihka oikea ja iso hämähäkki! Olin vähän, että iik, tuonko vieressä pitäisi seistä ja tutkia tavaroita. Täytyy myöntää, että hämähäkki loi sopivasti jännitettä ja tunnelmaa. Otus rullasi koko pelin ajan samassa kohdassa ylös ja alas. Ehkä juuri hämähäkin ansiosta en hoksannut sitä, mitä piti, vaikka olin (otuksen vierestä) käynyt läpi oikean kohdan. Jouduimme siis ottamaan heti alkupuolella vihjeen, koska peli ei meinannut avautua. Vihjeet oli rakennettu ovelasti siten, että piti soittaa puhelu, josta sitten kuunneltiin valmiiksi nauhoitettu vihje. 

Vihjeen jälkeen peli lähti etenemään mukavasti. Tuli kivoja ahaa-elämyksiä eikä asioita oltu tehty liian helpoksi. Seuraavan vihjeen otimme ehkä hiukan turhan hätäisesti. Olimme aivan jäljillä, mutta viimeinen pieni uskonaskel puuttui. Vihje sai aikaan nopeaa toimintaa ja onnistuimme tehtävässä, joka vaati joko taitoa tai tuuria. Kumpaahan meillä oli? 😁

Seuraavissa tehtävissä otimme haltuun tekniikkaa, tutkimme, etsimme, toimimme ryhmänä ja päättelimme. Pienimmällä pelaajalla alkoi loppupuolella olla jo hätä ajan loppumisesta. Ilmeisesti sama tarttui aikuisiin, koska otimme jälleen vihjeen, vaikka meillä olisi ollut kosolti aikaa tutkia seuraava rasti huolella. Taisimme kuvitella, että meillä oli vielä enemmän tehtäviä jäljellä. Vaikea sanoa, olisiko tämä kyseinen tehtävä ratkennut ilman vihjettä, jos olisimme malttaneet pysähtyä sen äärelle. Vihje auttoi taas ponnistamaan eteenpäin ja loppu menikin jo aika sujuvasti.

Yhtäkkiä päämme pilkisti ovesta ulos valoisaan ulkoilmaan. Hieman hölmistyneinäkin totesimme, että tässä se viimeinen ratkaisu oli. Meillä oli jäänyt tunnista n. 15 minuuttia aikaa käyttämättä. Tämän vuoksi oli pakko spekuloida, olisimmeko kenties selvinneet vähemmillä vihjeillä. Itselleni pientä painetta oli luonut ajatus siitä, että meidän pitäisi niin pienellä porukalla selviytyä haasteista. Mieheni oli kuitenkin aivan liekeissä kyseisenä päivänä, joten ei hätää mitään!

Korut saatiin pelastettua hyvissä ajoin, mistä tuli iloisen yllättynyt fiilis. Pelikokemus oli kaiken kaikkiaan hyvä. Pelissä oli kivoja ja nokkelia pulmia. Ei ehkä tekniikkaa yhtä paljon, kuin isommissa pakohuoneyrityksissä, mutta se ei häirinnyt. Kovin tarinalliseksi peliä ei voi luonnehtia. Tarina oli enemmänkin kehyksen roolissa ja pulmatehtävät näyttelivät pääroolia. 

Pakohuoneen omistaja oli mukava ja palvelu hyvää. Kuvatkin saatiin napsaistua muistoksi vierailusta. Uskaltaisin mennä uudestaankin, jos samalla suunnalla liikkuisin.

Jouluinen pulmapeli: Lukitut lahjat

 Pientä "jäynää" lahjojen avaajille.

Meillä vietettiin varjojouluaattoa ennen oikeaa jouluaattoa. Tästä on tullut meille jo perinne. Varjojouluaattona avattiin oman perheen antamat lahjat. Lisäbonuksena järjestin pienen pakopeli-tyyppisen pulmapelin lapsille. Mietin etukäteen, onko kiusaa laittaa lahjat lukkojen taakse, mutta ajatus houkutti liikaa...

Tonttu oli jättänyt kirjekäärön ja suklaata lasten joulusukkiin, jotka olivat lastenhuoneessa. Joulusukathan tarkistetaan heti aattoaamulla. 😉 Kirjeessä tonttu kertoi seuraavasti:

"Kuulin joulupukilta, että tässä perheessä tykätään peleistä ja pulmatehtävistä. Sain luvan järjestää teille jouluisen pulmapelin. Samalla saatte tutustua muutamiin ystäviini Korvatunturilta. Tutustumisen jälkeen osaatte varmasti selvittää pulmat ja avata lahjat!

Terveisin, tonttu Tehopakkaus"

Kuusen alta lapset löysivät tavalliseen tapaan muutaman lahjapaketin, mutta myös kolme lukittua esinettä. Suurin osa lasten lahjoista oli lukittu. Kuusen oksalla oli saman näköinen käärö, kuin joulusukassa. Kääröstä paljastui kolme viestiä, joissa esiteltiin tonttu Tohelon viimeisimmät kommellukset, tontun parhaat kissaystävät, sekä eräs lahjakas poro. Näistä kolmesta viestistä muodostui kolme helppoa pulmatehtävää, jotka soveltuvat lukutaitoisille lapsille. 

Kas kuusen oksalla oksien alla on käärö odottamassa lukijaa.

Kuuntelin makuuhuoneesta mielenkiinnolla, miten homma etenee. Vanhempi lapsi luki viestit ääneen, ja ainakin kissatehtävään nuorempikin esitti kommentteja. Lukot napsuivat auki yksi kerrallaan. Kaksi kysymystä/asiaa esitettiin makuuhuoneen puolelle. Ensimmäinen oli, että saako tuon kuusen oksalla olevan käärön avata? Ja toinen oli, että nyt tyssäsi porotehtävään. Hauskaa, että peli meni juuri käsikirjoituksen mukaan, sillä olin rankannut porotehtävän vaikeimmaksi. Tehtävä oli vaikea siksi, että siihen sisältyi pieni hämy. Jos luki pelkästään viestin, laittoi numerot väärässä järjestyksessä. Tässä tapauksessa annoin vihjeeksi: "Oletteko tutkineet, olisiko siinä laukussa mitään muuta vihjettä?" Laukun taskusta löytyi nimittäin numeroiden oikea järjestys kuvina, jotka piti tulkita tekstin perusteella.

Peli oli tarinavetoinen, ja siinä piti ratkoa salakieltä sekä tulkita kuvia ja sanoja yhdessä. Lapset taisivat aidosti tykätä tehtävistä, koska niitä toivottiin myöhemmin lisääkin. Tehtävät olivat sopivan helppoja, ja kivoin niistä oli kuulemma piparitehtävä, jossa piti tulkita pipareilla kirjoitettua salakieltä. Nuorempi taisi nauttia enemmän itse viesteistä ja pelin tunnelmasta. Laitan materiaalit jakoon Google Drivessä, jos joku haluaa soveltaa tai käyttää pelikonseptia. Kissatehtävässä kissojen nimet liitetään lukittuun esineeseen, muissa tehtävissä sivun alempi kuva liitetään lukittuun esineeseen. Pelissä käytetyt kuvat löytyivät Pixabay.com -palvelusta.

Piparitehtävä

 

Kissatehtävä

Porotehtävä

Exit Oulu: Kuolleen miehen saari (pelikokemuksia/peliarvostelu)

Onkohan siellä luurankoja..?

Pakohuoneeseen asteli viisi naista koettamaan onneaan. Olimme liikkeellä pikkujoulujen tiimoilta, ja tunnelma oli iloisen pulputtava ja jännittynyt. Yhdelle meistä pakohuonekokemus oli ensimmäinen, ja osa oli jo ehtinyt korkata muutaman huoneen aiemmin. 

Olimme etukäteen tiedustelleet peliä, joka sopisi isollekin porukalle (meitä piti olla 6). Kuolleen miehen saari oli yksi annetuista vinkeistä. Valitsimme pelin haastavamman 4/5 version. Helpompi versio olisi ollut 2/5. Peli todella sopikin hyvin 5 hengen porukalle. Tekemistä, löydettävää ja oivallettavaa löytyi sopivasti. Myös tilaa oli riittävästi, ettei tarvinnut ihan kylki kyljessä kiilata.

Tarina oli mielestäni Pirates of the Caribbean henkeen sopiva, vaikka ei liittynytkään kyseiseen elokuvasarjaan. Puitteet olivat ihan hienot, joskaan ei häikäisevät. Perinteisiä numerolukkoja oli muutama, mutta enemmän oli käytetty muunlaisia ratkaisuja ja tekniikoita etenemiseen. Pelissä oli pari veikeää ja yllättävää kohtaa, ja kerran ilmoille karkasi aikamoinen säikähdyksen kiljahduskin. Sitä seurasi naurun remakka, koska säikähdykselle ei lopulta ollut kummoista syytä. Jätän jokaisen itse selvitettäväksi, löytyikö nurkista luurankoja vai ei...

Tämä peli ratkesi tosissaankin tiimityöllä. Yksi aloitti ja toinen jatkoi. Jokaisesta silmä- ja käsiparista oli hyötyä. Ratkaisut eivät olleet lopulta liian vaikeita, mutta varsinkin alussa saimme tuhrattua melkoisesti aikaa ennen kuin homma lähti aukeamaan. Saimme myös pari vihjettä, jotka auttoivat jumikohtien yli. Sitten ainakin itsestä tuntui, että paketti lähti aukeamaan ja ihan vauhdillakin. Voitonriemuisia huudahduksia kaikui vähän väliä.

Pari kertaa kävi niin, että keksimme ensin ratkaisun tehtävään ja vasta sen jälkeen ratkaisimme siihen johtavan vihjeen. Eli siinä mielessä peli ei aina edennyt ihan loogisesti, mutta eipä tästä ollut ihmeempää haittaa. Itselle makoisimpina tehtävinä jäi mieleen sellaiset, joissa olimme kaikki saman asian äärellä ja yhdessä pohtien saimme pulmat ratkottua. Pelissä olikin ihan mukavasti mahdollisuuksia tehdä asioita yhdessä.

Pelin loppupuolelta löytyi ainakin yksi pulma, joka olisi mielestämme ollut haastavaa ratkaista ilman vihjettä. Loppuvaiheessa peli myös karkasi (tai oikeammin ihmiset) sen verran eri suuntiin, että jotkin yksityiskohdat jäivät itseltä näkemättä. Pelin jälkeen jäin ihmettelemään, mistä kummallinen tötterö oli ilmaantunut ja mihin sitä oli ylipäätään käytetty. Pieni sekavuus kuuluu asiaan, kun pelaajia on näinkin monta!

Pelistä jäi tietysti kiva fiilis, koska onnistuimme suorittamaan missiomme ja pakenemaan ajoissa. Aikaa jäi ihan rehelliset pari minuuttia. Ei ollut mahdoton tehtävä tämä. Parasta oli yhteinen kokemus ja tiimityön onnistuminen! Peliä voi suositella vähän isommallekin tiimille. 

Omaa roolia on herkullista analysoida jälkikäteen. Tällä kertaa se taisi olla pientä säätöä tuolta ja täältä, ripaus tohelointia ja muutama terävä huomio. 😊 Ja tällä porukalla ehdottomasti jatkoon - eli uusia haasteita otetaan vastaan!

Unlock! Star Wars (pelikokemuksia/arvostelu)

Kaksi kovaa yhdessä: Star Wars ja pakopeli.

Tuttua pelityyliä ja tuttu teema. Nimeltään peli poikkeaa adventures-sarjasta. Paketin kyljessä lukee Unlock! The escape game. Star wars -faneille teema on tietysti ohittamaton. Uutta peleissä on etukortit sekä se, että pelipakkauksessa on mukana myös pelien ratkaisut omassa lehdykässään. Aiemmin ratkaisuja on tullut katsottua tarvittaessa Spacecowboys sivuilta, josta ne löytyvät sähköisenä. Yhdelle meistä oli lievä yllätys tai pettymys, että pelissä olisi selvinnyt aivan hyvin myös ilman sisäpiirin tietämystä Star Wars -maailmasta. Jollekin toiselle se on varmaan helpotus.

Pelipakkaus

Escape from Hoth

Lähdimme selättämään haastetta kolmen hengen tiimillä. Pako Hothista oli pakkauksen helpoimmaksi rankattu peli, ja sitä se todella olikin. Ennen pelin käynnistämistä pääsimme valitsemaan kolme etukorttia kuudesta vaihtoehdosta. Juju oli se, että kortit piti valita sokkona pelkän nimen perusteella tietämättä sen tarkemmin, mitä hyötyä niistä tulee koitumaan. Hylätyt etukortit laitettiin kiltisti pakkaukseen ja toivottiin, että valinnat olivat osuvia. Aika hyvin erikoiskorttien valinnat osuivatkin kohdilleen. Vain yhdestä kortista ei ollut kauheasti hyötyä, koska tajusimme sen antaman vihjeen vasta H-hetken jälkeen.

Peli oli harvinaisen ymmärrettävä juoneltaan. Se helpotti etenemistä ja peli kulki aika mutkattomasti eteenpäin. Päähenkilö partioi jääplaneetta Hothilla ja yritti pysytellä piilossa imperiumilta. Tänä nimenomaisena päivänä tukikohtaa uhkasi kuitenkin niin luonnonvoimat kuin peltiset vastustajatkin.

Harkittuun käyttöön

Parissa kohtaa kävi mielessä, että pelissä oli käytetty samanlaista ideaa kuin joskus aiemmin Unlock! -sarjan peleissä tai peli toisti itseään. Ihan kuin pelin suunnittelijalta olisi ideat loppuneet vähän kesken. Pääosin peli kuitenkin toimi oikein mukavasti ja tarjosi elämyksiä. Ääniefektit eivät tässä pelissä jääneet erityisesti mieleen, mutta kuvitus oli hieno ja toi mieleen elokuvista tuttuja näkymiä. Sovelluksessa oli taas käytetty uusia kivoja jippoja, joiden keksimisestä tuli hyvä fiilis. Myös muutama hauska korttitemppu jäi mieleen.

Lopputehtävä oli sellainen, jonka äärelle piti istahtaa hetkeksi, ja mistä saimme päräytettyä useamman miinusminuutin. Ratkaisu oli lopulta aivan looginen, kun sen keksi. Monessa kohtaa peliä kannatti lukea korttien tekstit huolella läpi. Se oli mielestäni hyvä asia, koska tarinalla on väliä. Pelin tiimellyksessä tekstit jäävät kuitenkin helposti sivurooliin. Parasta tässä pelissä taisi lopulta olla se, että pääsimme sen läpi reilusti alle tunnissa ja saimme parhaat pisteet kautta aikojen. Tiimityössäkään ei ollut moittimista. Kerrankin kehtaa jakaa tulokset nähtäväksi!

Tulostaulu

An unforeseen delay

Keskimmäinen peli on myös tasoltaan helppo. Pelissä seikkaillaan salakuljettajan roolissa. Lähtötilanteessa ollaan jouduttu selliin, josta pitää päästä pakenemaan ja pelastamaan salakuljetus ennen kuin se joutuu tarkempaan syyniin. Pelin alussa valitaan jälleen kolme kuudesta apukortista sokkona ja lähdetään sitten ratkomaan esteitä. Pakotiimi muodostuu pelin kuluessa, ja osa tiimiläisistä on teemaan sopivasti droideja.

Korttien teksteillä on vahva rooli pelin etenemisessä. Tekstit ovat suorastaan ohjaavia ja antavat selkeitä vinkkejä eteenpäin pääsystä. Yksittäiset tehtävät ovat melko helppoja ja loogisia. Vaikeus tulee enemmänkin tehtävien määrästä ja aikaa kuluu korttien lukemiseen ja tutkimiseen. Sovelluksella on muutama nopea tehtävä ja yksi hauska, uuden tyyppinen tehtävä. Kesken pelin yksi pelaajista saa olla ainut sovelluksen käyttäjä ja muut kommunikoivat hänen kanssaan määrätyllä tavalla. Hauska ja yllättävä tilanne.

Niin kuin aina Unlock-peleissä, tässäkin saa olla silmät tarkkana. Peli on kokonaisuutena ihan mukava kokemus eikä liian vaikea. Toki aina on mahdollisuus juuttua johonkin kohtaan vähän pidemmäksi aikaa!

Secret mission of Jedha

Jedha on vaikeustasoltaan setin kovin luu. Myös tämä peli alkoi sillä, että valikoimme kulmat rytyssä mielestämme parhaat kolme erikoiskorttia / apukorttia mukaan peliin. Pelin jälkeen tietysti katsoimme, mitä tuli menetettyä ja totesimme, että korttivalinnat todellakin olivat onnistuneet hyvin. Erilaisilla valinnoilla peli tuskin olisi edennyt yhtä jouhevasti. 

Erikoiskortit

Pelin alkutaival oli mukavaa ja kevyttä ratkomista. Kukin sai vuorollaan kokea oivalluksen iloa. Emme jääneet mihinkään jumiin. Pelin luonne muuttui hieman siinä vaiheessa, kun saimme luvan avata Jedhan kartan. Tästä alkoi meidän kohdallamme pitkä autiomaavaellus. Kartta antoi mahdollisuuksia ratkoa tilannetta aika monesta suunnasta. En tiedä olisiko tämä ollut ongelma, jos vain olisimme huomanneet ratkaista yhden tietyn kohdan oikein. Me kuitenkin kiersimme aika monta sakkolenkkiä, koska hoksasimme asian liian myöhään. Tämä olisi voinut varmasti mennä aivan toisin, jos olisimme pitäneet silmät paremmin auki. Kun asia korjattiin, peli lähti jälleen soljumaan suoraviivaisesti eteenpäin ja pääsimme maaliin. Jälkikäteen ei voinut muuta kuin läimäistä käden nöyrästi otsaan ja todeta, että oma moka. 

Tarina oli kiinnostava ja teemaan sopiva. Olimme imperiumin vakoojan roolissa ja tarkoituksena oli hankkia takaisin lento-onnettomuuden yhteydessä kadonneet arvokkaat kyber-kiteet. Juoneen pääsi eläytymään ihan riittävästi ja oli kiva törmätä enemmän tai vähemmän tutun näköisiin olioihin pelikorteissa. Sovelluksessa oli taas keksitty vähän uudenlaista ideaa, joka toimi kohtuullisen hyvin. Oman pikku erheemme vuoksi karttatehtävä tosin kävi hieman turhauttavaksi ja sakkominuuttejakin kertyi. Pelissä oli myös käytössä raportointiyhteys etäällä olevaan komentokeskukseen, josta sai vinkkejä pelin etenemiseen. Hauskaa pelissä oli se, että kaikille voi tulla hieman erilainen peli riippuen siitä, mitä etukortteja alussa on valittu. 

Kyllä tätäkin settiä voi suositella pelattavaksi. May the Force be with you!

Pakopelien SM-kisakunnon testaus

Takaoven kautta suoraan finaaliin - ja kuinka siinä kävi.

Tiesitkö, että kesällä 2021 järjestettiin historian ensimmäiset pakopelaamisen SM-kisat? Kilpailun ideoi ja koordinoi pakopeliyritys Cryptic Cargo, ja järjestäjinä toimi muitakin suomalaisia pakohuoneita. Karsinnat järjestettiin verkossa, mutta varsinainen finaalitapahtuma oli Helsingissä. Ei hätää, jos missasit kilpailun, sillä uskon, että lisää on luvassa.

Seurasin kisauutisia mielenkiinnolla, mutta en missään vaiheessa edes harkinnut osallistuvani karsintoihin. Yli 300 tiimiä kuitenkin ilmoittautui skaboihin! Myöhemmin minulle, uteliaalle sivustaseuraajalle, tuli yllättävä tilaisuus tarttua finaalihaasteeseen. Sain mahdollisuuden testata SM-kisojen finaalipeliä KOTONA, ja samalla kirjoitan kokemuksesta teille blogissani.

Valmistautuminen

Etukäteen tiesin, että teemana olisi pomminpurku. Kun pommi oli jo matkalla pohjoiseen, pidin näppini visusti erossa Pakopelaamisen SM-kisojen FB-sivuilta ja www-sivuilta. Somessa nimittäin julkaistiin alkusyksystä videoita, joissa näytettiin, kuinka finaaliin päässeet tiimit ratkoivat pommihaastetta. Halusin, että kohtaamme finaalihaasteen samalta viivalta, kuin muutkin kilpailijat.

Lähdimme haasteeseen runsaan iltapalapöydän kautta: pizzaa, banaanikakkua ja sipsejä. Pienen rupattelun ja sulattelun jälkeen kolmen hengen tiimimme asettui pelilaukun ympärille. Purimme pelin osaset lattialle. Hypistelimme ja tutkailimme osia hieman ja sitten käynnistimme pelisovelluksen. Myönnän, että odotukset pommin räsähdyksestä olivat aika korkealla. 

Dynamiittia olohuoneessa.

Tiheät 15 minuuttia

Toiminta käynnistyi välittömästi. Keskityimme onnekkaasti heti oikeisiin elementteihin. Ensimmäinen koodiarvaus ei osunut nappiin, mutta toisella tärppäsi! Tästä lähti jonkinlainen flow päälle. Peli tuntui virtaavan eteenpäin. Tehtäviin löytyi sopivat roolit ja laatikon kannet singahtelivat auki. Lopulta havahduimme siihen, että edessämme oli hämmentävä häkkyrä, jossa oli monenlaisia merkintöjä ja osia. Tässä kohtaa yhdeltä tiimiläiseltä tuli oikea ajatus, mutta se ei ottanut tulta alle. Päädyimme ottamaan ensimmäisen vihjeen. Vihjeestä tajusimme, että olimme olleet oikeilla jäljillä ja saimme murrettua koodin. Nyt käsillä oli jo viimeinen tehtävä. Pähkäilimme ja pyörittelimme. Pelin äänistä arvasi, että aika on vähissä ja vilkaisin ensimmäisen kerran kelloa. Olimme päässeet pitkälle. Otimme vielä pari vihjettä. Ja sitten: KA-BOOM! Räsähti.

Emme jääneet tuhon keskelle makaamaan. Käynnistimme pelin samantien (ohjeen mukaan) uudestaan ja pusersimme viimeisen tehtävän loppuun. Vihjeitä paloi viimeisessä tehtävässä paljon, mutta tulihan se ymmärrys sieltä lopulta ja saimme hoidettua pommin pois päiviltä.

Tulostaso

Pelin jälkeen surffasin positiivisten tunteiden aalloilla. Ne voisi koota sanoihin innostus, yllättyneisyys ja tyytyväisyys. Sitten putosi varsinainen Pommi. Tutkimme SM-pakopelin finaalin tuloslistaa ja vertasimme omia pisteitämme niihin. Tajusimme, että tällä pistemäärällä sijoituksemme SM-kilpailussa olisi ollut toinen. Siis hopeasija! Emme uskoneet. Piti alkaa katsomaan finaalipelien videoita. Toden totta, vain voittajajoukkue oli selvittänyt pelin ennen pommin räjähdystä eli 15 minuutissa. Olimme positiivisesti pökerryksissä.

Loppupisteet ennen kuin aloitimme pelin alusta.

Analyysivaiheeseen päästyäni ajattelen, että nimenomaan pakolautapelien pelaamisesta oli meille etua tässä pelissä. Olisimme luultavasti pärjänneet heikommin "oikeassa" pakohuoneessa. Myös rennosta kotiympäristöstä, pelin osien hypistelystä, ja rauhallisesta pelin aloituksesta oli varmasti sata hyötyä! Nämä tehtävät kuitenkin sattuivat sopimaan meille hyvin. Illan hämärässä aloimme miettiä, pitäisikö seuraavan kisan korvilla pistää niin sanotusti paperit vetämään.

Onnitteluviesti toisella yrittämällä

Me tykkäsimme tämän vuoden kisatehtävistä kovasti. Peli oli lyhyt ja siinä oli vain alta kymmenen elementtiä. Silti mukaan mahtui eri tyyppisiä, hoksottimia vaativia tehtäviä sekä perinteistä koodinpurkua. Sovelluksella oli kisassa sopivasti roolia ja äänimaailma toimi pelin tukena. Peli oli helppo järjestää kotiympäristössä. Oman kisakuntosi ja mieltymyksesi voit testata, kun pelistä tulee syksyn aikana myyntiin kotona pelattava versio. Pelin saa tilattua ainakin Cryptic Cargon kautta. Pomminvarmaa viihdettä!

Pakopelaamisen suomenmestaruudesta kilpaillaan toivottavasti ensi vuonnakin - entistä ehommin, runsaslukuisemmin ja kovatasoisemmin. Kenties pieni osallistumismaksu, josta osansa saavat voittajat ja järjestäjät? Oma sarja pakohuonepelaajille ja pakolautapelin pelaajille? Aina voi haaveilla kaikenlaista. 

Exit peli: Uponnut aarre (pelikokemuksia/arvostelu)

Ensikosketus Exit peliin

Olimme ehtineet tutustua pakolautapelien Unlock!-formaattiin ennen kuin törmäsimme Exit peliin. Sain käsiini pelin Uponnut aarre, jonka myötä pääsimme tutustumaan tähän hieman eri tyyppiseen peliin. Ilta tihkui pientä jännitystä, kun odottelin uutta kokemusta. Kiinnostavaa oli mm. se, miltä tuntuisi pelata vaihteeksi suomenkielinen pakopeli. Loppujen lopuksi en osaa sanoa, oliko pelin kielellä juurikaan vaikutusta pelikokemukseen.

Pelipakkaus oli kutsuvan näköinen.

Säännöt tuntuivat aluksi vähän konstikkailta. Kortteja piti selata reippaanlaisesti oikeaa ratkaisua tarkistaessa ja siinä sai olla silmät tarkkana. Hyvää oli se, että vihjeet ja ratkaisut olivat helposti saataville. Pelin tasoksi oli ilmoitettu 2/5. Yritimme selvittää arvoitukset itse, mutta jouduimme vierailemaan myös vihjepankissa. Osa tehtävistä oli mukavan visuaalisia. Jotkin sanalliset tehtävät tuntuivat aika helpoiltakin. Haastetta ja hämäystä oli tarjolla kuitenkin sopivasti. 

Merellinen teema oli ihan mukava ja helpostilähestyttävä. Pulmat liittyivät teemaan jollain tapaa, mutta tarinaan ei uponnut mukaan sillä tavalla, kuin olisin ehkä halunnut. Pelin mukana tulleiden mysteeriosien käyttö sai aluksi aikaan suurta hämmennystä. Tässä vaikutti ekakertalaisuus aika paljon. Emme vain meinanneet tajuta, mitä meiltä odotettiin. Lopulta kuitenkin osaset solahtivat kohdalleen ja taas päästiin etenemään. 

Aikaa ratkaisuun hupeni yllättävän paljon, joten kovin mahtavaan lopputulokseen emme päässeet tähtiluokituksen perusteella. Emme myöskään hurahtaneet tähän peliin ihan ensi-istumalta, mutta pieni kipinä jäi oppia ja kokeilla lisää. Huomasimme myös, että pelin osia säästävä pelitapa ei ole kaikista paras, vaan syö kokemusta. Pelit on suunniteltu siten, että nopeimmin ratkaisu löytyy, kun osia käyttää luovasti eikä turhia säästele. Ajatus kertakäyttöisestä pelistä ei ole itselle mieleinen, mutta Exit pelin kohdalla sitäkin kannattanee jatkossa kokeilla.

Eskareiden pakopeli: Sirkus avun tarpeessa

Kun harrastuksesta tuli hetkeksi kesätyö

Minulla oli unelma tehdä eskari-ikäisille lapsille pakohuonepeli. Pienen puntaroinnin jälkeen ehdotin lasteni päiväkodille, että voisin järjestää heille lasten pakopelin/pulmapelin. Päiväkoti Runokerä otti idean heti innolla vastaan. Hieno homma! Ensin kuitenkin korona sotki vähän suunnitelmia, ja sitten omat aikataulut. Vuoden kypsyttelyn jälkeen ajatuksesta lähti tulemaan totta. Sovimme, että järjestäisin pelin päiväkodin "Ekaleirille", jossa lapset tapaavat vielä kerran eskarikavereitaan ja tulevia koulukavereitaan.

Vuoden aikana pelin teema kerkisi muuttua päässäni kolmeen kertaan. Koska tapahtuma-aika oli lopulta kesä, hioutui teemakin sesongin mukaan. Päätin lähteä toteutukseen sirkus-teemalla, johon oli helppo yhdistää visuaalisia elementtejä ja tunnistettava tarina. Pelin päätähtinä seikkailivat sirkustaiteilija ja norsunhoitaja Oona sekä Elmo-norsu.

Pieniä haasteita oli luvassa. Kuulin, että leirille tulee kaikkiaan 35 lasta, mikä oli paljon enemmän, kuin olin pelin osallistujamääräksi kuvitellut. Lapsia tuli leirille myös "sisarpäiväkodista" Satusiivestä. Tämä tarkoitti sitä, että peli piti saada toimivaksi sekä sisällöltään että aikataulultaan. Lisäksi kävi ilmi, että leiriä varten vuokratussa tilassa ei ollut erillistä huonetta, jossa pelin olisi voinut toteuttaa. Pohdinnan jälkeen ehdotin pakohuoneeksi telttaa, joka vaikutti kaikille osapuolille sopivalta ratkaisulta.

Ja niin suunnitelmat lähtivät lentoon! Suunnittelu ja tehtävien värkkääminen oli hauskaa puuhaa. Aikaa oli mukavasti pari kuukautta ennen peliä, mutta testipeliin lähdettiin jo muutaman viikon päästä. Kaveriperheiden kolme lasta lupautuivat testaajiksi. Kaksi eskaria ja yksi 9-vuotias selvittivat pelin toiveajassa eli puolessa tunnissa. Muutama vihje tarvittiin. He myös tykkäsivät pelistä, mutta testin perusteella vaikeustasoa oli hyvä säätää vähän helpommaksi. Muutama muutos oli onneksi helppo toteuttaa.

Tarina ja toteutus

Peli sijoittui sirkusalueelle ja sirkustaiteilija/norsunhoitaja Oonan teltta-asumukseen. Oona oli loukannut kenraaliharjoituksissa jalkansa ja hänet oli viety kipsattavaksi terveyskeskukseen. Kaikki tiesivät, että sirkuksen suosikkihahmo, Elmo, ei suostuisi esiintymään ilman lempiherkkujaan. Oona oli kuitenkin piilottanut herkut lukkojen ja pulmien taakse, koska muut sirkuslaiset tuppasivat käydä herkuttelemassa salaa. Nyt ryhmällä oli puoli tuntia aikaa löytää Elmon herkut ja pelastaa esiintyminen sirkuksessa.

Pelissä oli 4 pulmatehtävää, 3 etsintätehtävää ja 1 hoksaus/etsintätehtävä. Tehtävissä yritin hyödyntää lapsille tuttuja elementtejä, kuten kirjaimia, tavuja, pisteestä pisteeseen tehtävää ja legojen rakennusta. Lapsista muodostui 7 ryhmää, joista kussakin oli noin 5 lasta. Aikaa jokaisella ryhmällä oli käytössään puoli tuntia. Pelin alussa oli pieni alustus peliin ja sen sääntöihin sekä peliin liittyvän tarinan kerronta. Ajastuksen hoidin sovelluksella, joka antoi äänimerkin ajan loputtua. Lisäksi taustamusiikkia oli aina silloin, kun akkua oli riittävästi...

Aika tikittää!

Kokemuksia pelin tiimellyksestä

Yllätyin positiivisesti siitä, miten tarkkaan lapset kuuntelivat tarinan ja ottivat tehtävän haltuun. Heti alussa hoksasin, että lapset tarvitsivat melko selkeitä vihjeitä ja ohjausta pelissä etenemiseen. Kyselyn perusteella pulmapelit ja pakopelit olivatkin uusi juttu melkein kaikille. Koska pelissä oli mahdollista tehdä melko montaa asiaa yhtä aikaa, lasten keskittymiskyky oli koetuksella. Välillä huomion vei jonkun kovaääninen hihkaisu ja löytö, kun toisaalta olisi pitänyt keskittyä käsillä olevan pulman ratkaisuun. Kaikista olisi ollut kivaa tehdä lisää uusia innostavia löytöjä!

Ensimmäistä tehtävää ratkomassa.

Ensimmäisen tehtävän jälkeen pääsi sisätelttaan ja löytyi koko joukko uusia asioita.

Ilokseni aikataulu toimi hyvin ja peli oli suht nopea järjestää uudelleen seuraavaa ryhmää varten. Uskon, että lapset saivat uusia elämyksiä eri muodoissa: joku löysi avaimen/ kiinnostavan esineen/ jännän vihjeen, joku keksi ratkaisun, joku jäi miettimään tarinaa jne. Jos ei muuta, niin vaahtokarkit kelpasivat palkinnoksi! Pienestä jännityksestä ja tehtävien haasteellisuudesta huolimatta loppukommentit olivat usein positiivisia. "Tää oli kivaa!". Ei se ollutkaan niin paha, kun lopulta pulmat ratkesivat ja herkkuarkku saatiin auki.

Tässä muodostuu mallin mukainen legotorni.

Tärkeän näköinen putki kannattaa tutkia tarkkaan.

Tästä kuvasta löytyy jotain erikoista, kun käyttää taikalamppua.

Ratkaisusana alkaa jo muodostua!

Itselle sattui pelien järjestämisessä pari punastuttavaa mokaa, joissa oli katastrofin aineksia. Luulen (en ole ihan varma), että alkupuolella unohdin lukea yhdelle ryhmälle pelin tarinan. Tämän päättelin heidän kommenteistaan pelin aikana. Kaikesta huolimatta peli saatiin maaliin, koska tarinalla ei alun jälkeen ollut suurta roolia. Toinen moka oli, että yhdessä pelissä olin unohtanut pyyhkiä oikean ratkaisun eräästä lapusta. Osa pelaajista ehti sen nähdä, mutta sain heidät keskittymään muihin asioihin, joten tämä ei lopulta häirinnyt suoritusta. Huh!

Pelin lopussa oli lyhyt palautesessio. Lapset saivat ilmaista tarroilla, olivatko pulmatehtävät heidän mielestään helppoja (vihreä) tai vaikeita (punainen). Lisäksi sai ilmaista, oliko pelin aikana hyviä (keltainen) fiiliksiä, kuten onnistuminen ja innostuminen tai huonoja (tummansininen) fiiliksiä, kuten epäonnistuminen ja ärsyyntyminen. Mielestäni oikeastaan kaikki edellämainitut jossain määrin kuuluvaat pakopeleihin. Palautteen perusteella peli oli voittopuolisesti kiva kokemus, mutta tehtävät olivat suhteellisen vaikeita. Kaikki eivät malttaneet palautetta antaa, koska oli jo kiire seuraaviin juttuihin!

Seuraavalla kerralla ehkä helpottaisin tehtäviä hieman, jotta ohjausta tarvittaisiin vähemmän. Myös pelin etenemistä olisi syytä tarkastella, koska eskari-iässä keskittyminen ja ryhmänä toimiminen ovat vielä asioita, joita opetellaan. Olisi ehkä hyvä (vaikkakin tylsempää?), että peli ohjaisi tekemään vain yhden asian kerrallaan.

Palautekortteja

Oli huikeaa lopettaa leirin pelit timanttiseen suoritukseen. Viimeinen ryhmä nimittäin ratkoi koko pelin 15 minuutissa, mikä oli nopein aika. Onnistumista auttoi, että ryhmä toimi todella mainiosti yhdessä. He myös fokusoivat ja organisoivat toimintansa oma-aloitteisesti yhteen asiaan kerrallaan. Hienoja osaamisia nähtiin myös muissa ryhmissä. Lapset osasivat esimerkiksi hyödyntää sitä, että joka ryhmästä löytyi ainakin yksi lukutaitoinen ja henkilö, joka osasi avata rusettisolmun. Välillä jäin kuitenkin sivustaseuraajana harmittelemaan, että jonkun yksittäisen pelaajan eteenpäin vievä ajatus ei tullut kuulluksi ryhmässä. Toisinaan nostin tällaisia hyviä kommentteja esiinkin.

Ensin löytyi avain ja sitten rusetin avaaja.

Lopussa seisoo kiitos. Oli palkitsevaa tarjota lapsille uusi, erilainen kokemus ja kurkistus pulmapelien maailmaan. Kiitokset päiväkodille tästä mahdollisuudesta, testaajille testauksesta ja lapsille heittäytymisestä! 

Pelin elementtejä ja lukkoja.

Elmon herkkukirstu, jonka avasi lempinimi "Bosse".

Exit peli: Idän pikajuna (pelikokemuksia/arvostelu)

Aika herättää sisäinen Poirot ja Marple.

Viimein sain omakseni Exit-peleistä himoittavimman. Olin ihastellut pakkauksen ulkomuotoa ja teemaa jo kotvan aikaa ja nyt pääsin fiilistelemään itse peliä. Oli kiva, että pakkauksesta tuttu ulkoasu jatkui saman tyylisenä myös pelin osissa. Jos en vielä tarpeeksi selkeästi sanonut, tässä pelissä esteettinen silmäni lepäsi paremmin kuin sarjan muissa peleissä. 

Tämä kuva vei heti huomioni.

Teemaltaan peli oli varsin klassinen. Junassa oli tapahtunut murha ja murhaaja pitäisi saada selville ennen kuin matkustajat vaihtavat maisemaa. Pelissä pääsee hyppäämään yksityisetsivän rooliin ja havainnot matkustajistakin on tehty jo valmiiksi. Tehtävä ei silti ole aivan helppo ja tarkkana pitää olla. Pelin vaikeustasoksi on annettu 4/5 ja se mielestäni toteutuu siinä, että murhaajan metsästys vaatii varsin tarkkaa silmää ja johtolankojen yhteenvetoa.

Muistiinpanot odottavat lukijaa.

Peli kulki aika jouhevasti alusta asti. Tässä pelissä ei tullut vastaan käsittämättömiä ja epäloogiselta tuntuvia juttuja, vaan ratkaisut tuntuivat järkeviltä. Pelin irto-osista oli taas keksitty uusia jippoja, joiden parissa oli ilo askarrella. Junan hytin ovet avataan yksi kerrallaan ja matkustajien salat selviävät. Lopussa ei kannattaisi hätiköidä ja tehdä äkkinäisiä johtopäätöksiä. Meiltä jäi yksi vihje huomaamatta ja syytön ihmisparka joutui kärsimään. Onneksi vain pelissä.

Epäonnistuneesta loppuratkaisusta huolimatta peli oli lupauksensa mukaisesti nautinnollinen salapoliisitehtävä. Luettavaa materiaalia oli ehkä tavanomaista enemmän, mutta se sopi tehtävän luonteeseen. Pidin ja suosittelen.

EXIT peli - pakohuonepeli (esittely)

Hillittyä pakohuonemeininkiä kotioloihin

Exit peli (Exit: The Game) on kompaktin kokoinen lautapeli, joka tarjoaa omatahtisen ja rennon pakohuonekokemuksen kotona pelattavaksi. Vaikka peli on tarkoitettu ratkaistavaksi tunnissa, voi aikataulua venyttää mielensä mukaan tai halutessaan voi jättää ajan mittaamatta. Pelin jujuna on ratkoa pelikorteissa ja pienessä vihossa/vihkoissa esitetyt pulmat. Mukaan tulee yleensä myös pieniä pahvisia mysteeriosia, joiden käyttö vaatii hieman hoksaamista. Pelin ohessa on hyvä olla omat muistiinpanovälineet saatavilla, jotta voi tehdä omia merkintöjä paperille. Oikeat ratkaisut ovat kolmen numeron yhdistelmiä, joita testataan "lukkoihin" koodinpurkukiekon avulla. Kiekko näyttää ratkaisunumeron joka numeroyhdistelmälle, ja ratkaisukortit tuomaroivat sen oikeellisuuden.  

Tällä hetkellä hyllyssä olevia Exit-lautapelejä

Kehystarina luo jokaiseen peliin puitteet ja oman näköisen graafisen maailman. Pulmat liittyvät tarinaan aika löyhästi, mutta minua se ei ole haitannut. Parasta on ollut, että pelit soveltuvat erinomaisesti kaksinpeliin. Perinteisten pakopelien tapaan niitä on mahdollista ratkoa myös isompana ryhmänä, ja suositus on 1-6 pelaajaa. Pelissä ei jää helposti pulaan, koska arvoituskorttien lisäksi jokaiseen pulmaan löytyy kaksi vihjekorttia ja ratkaisukortti. Ratkaisut on tietysti mukavampi keksiä itse, mutta pieni lyhytjännitteisyys ei haittaa, koska vihjeitä on tarjolla yllin kyllin ja vapaasti. 

Peliin kuuluu aina tällaiset kolme tutun näköistä pakkaa.

Aluksi en oikein lämmennyt Exit-pelille, koska olin tottunut Unlock!-pakolautapelien astetta jännittävämpään tunnelmaan. Olen kuitenkin tykästynyt myös Exittiin laajemman kokemuksen myötä. Hyviä puolia ovat ainakin suomenkielisyys ja rentous. Pulmat ovat myös tietyllä tavalla helpommin lähestyttäviä ja rajatumpia kuin Unlock!-pelissä, jossa välillä täytyy katsella kauemmas laatikon ulkopuolelle. Mysteeriosien kanssa on ihan kiva askarrella parin pelin jälkeen, kun tietää vähän, mitä on odotettavissa. Huonoja puolia Exitissä ovat mielestäni runsas korttien selaaminen, toisinaan liian outo logiikka (vai oma outo logiikka?) ja kertakäyttöisyys. Yleensä täyden pelikokemuksen saa vain, jos on valmis leikkelemään, taittelemaan tai merkitsemään annettua pelimateriaalia vihjeiden mukaan. Pelin voi yrittää myös säästää jälleenmyyntiä varten. Tällöin voi käyttää esim. valmiita ratkaisuja tarvittaessa. Joskus materiaalin kopioinnista on apua, mutta toisinaan se voi johtaa turhauttaviin ongelmiin.

Koodinpurkukiekko näyttää ratkaisunumeron.

Pelejä löytyy markkinoilta (myös marketeista) aika paljon ja vaihtelevilla teemoilla. Hinta on tätä nykyä (2021) 15 euron kieppeillä. Myös käytettyjä pelejä myydään, ja useimmiten ne ovat aivan pelikuntoisia, "säästeltyjä" yksilöitä. Jos ei ole koskaan pelannut pakopelejä, niin näistä on matala kynnys aloittaa. Aidomman pakopelitunnelman saa tosin hakea muualta. Pelin loputtua voi suorittaa itsearvioinnin valmiin taulukon pohjalta ja katsoa, montako tähteä suorituksesta lankeaa. Huomioon otetaan peliin käytetty aika sekä käytettyjen vihje- ja ratkaisukorttien määrä. Ei muuta kuin kokeilemaan ja kommentoimaan. 

Mikä on sun suosikki pakolautapeleistä?