Exit peli: Faaraon hautakammio (pelikokemuksia/arvostelu)

 Hieroglyfit on nyt in

Faaraon hautakammio on vaikeustasoltaan 4/5 peli. Uuuuh! Oman Exit-kokemuksen pohjalta ei kuitenkaan tuntunut ihan sen tasoiselta. Joskus näköjään vaikeustason 4 peli voi olla iisimpi, kuin vaikeustaso 2. Tätä peliä ratkottiin oman perheen kesken. Lapset toimivat satunnaisina avustajina menossa mukana. Mukaansatempaavimpia tehtäviä lapsille olivat kaikenlaiset tiirailutehtävät ja koodikiekon käyttö. 

Kehystarina liittyy Egyptin lomareissuun ja liian vaarallisiin nähtävyyksiin. Sikäli vaarallisiin, että turistipolo joutuu lukituksi tunkkaiseen hautakammioon. Mutta eipä hätää, sillä arvoituksia viekkaasti ratkomalla on mahdollisuus vapautua jälleen. Jos paon pitäisi oikeasti tapahtua tunnissa, niin meille olisi käynyt köpelösti. Yliajalle mentiin, vaikka mitään pahempaa tukkotökköä ei tullutkaan vastaan missään vaiheessa.

Joku ihme tyyppi oli jättänyt muistikirjansa hautaholviin.

Tässä pelissä olisi etua siitä, että oppisi hieroglyfit nopeasti ulkoa. Samat piirrokset nimittäin pyörivät kuvioissa koko ajan. Ehdimmekin kehittää kuville omat hupaisat lempinimet pelin aikana. Esteettisesti peli oli ihan kivaa katsottavaa, mutta yksi tehtävää ei lukeudu siihen joukkoon mukaan. Se ei oikein hyvällä tahdollakaan sopinut teemaan.

Tehtävien logiikka oli melko helposti avautuva. Mielestäni osa tehtävistä oli jopa hieman yllätyksettömiä mutkattomuudessaan. Jostain syystä meille kävi niin päin, että joihinkin alkupään tehtäviin tarvitsimme vihjeitä, kun taas loppu sujui omin voimin. 

Peliin oli jälleen rakennettu muutama kiva tehtävä, jotka saivat aikaan vähän spessumman oivalluksen elämyksen. Kivaa oli myös se, että pelin osia ei ollut pakko turmella saksilla tai töhrimällä, vaan selvisimme ottamalla kopion parista tehtävästä erilliselle paperille. Kierrätys kunniaan. 😉

Exit-lautapeli: Kadonnut temppeli

 Pulmallisten palapelien parissa aika vierähtää

Hain sopivaa pelipuuhaa syysloman ratoksi, kun törmäsin kaupassa uuden näköiseen Exit-pelilaatikkoon. Peli oli mitoiltaan hieman tavanomaista isompi, ja kansi mainosti neljää palapeliä. Kiinnostuin tästä oitis, koska ajattelin, että lomalla lapsetkin haluaisivat osallistua pakopelin ratkomiseen. Palapelit kuulostivat juuri sopivalta puuhalta koko perheelle!

Tältä peliloota näyttää

Peliä tutkiessa minulta jäi huomaamatta, että peliajaksi oli merkitty 90-180 minuuttia. Hupsis! Tämä havaittiin siinä vaiheessa, kun peliä alettiin availla ja (lapsille) sopivaa peliaikaa oli edessä vajaa pari tuntia. Eipä hätiä mitiä. Nyt jälkikäteen voin kertoa, että tämä peli oli suhteellisen helppo keskeyttää, ja jatkaa ratkomista seuraavana iltana. Palapelitkin ovat suhteellisen pieniä, joten meneillään olevan pelin voi suht näppärästi siirtää syrjään odottamaan seuraavaa sopivaa hetkeä. Palapelit, jotka oli jo "käytetty" pelissä, purimme surutta laatikkoon eikä tästä strategiasta vaikuttanut olevan haittaa.

Pelin kuvausta lukiessa sain palapelien roolista sellaisen kuvan, että niitä käytettäisiin lähinnä jonkinlaisena karttana, joka antaa tietoa ympäristöstä. Palapelien rooli oli kuitenkin oikeassa elämässä paljon suurempi. En voi antaa kovin tarkkaa kuvausta paljastamatta liikaa. Sanotaan kuitenkin näin, että pulmat linkittyvät aika kiinteästi palapeleihin. 

Pelissä on tuttuna elementtinä koodinpurkukiekko ja oudot esineet. Muuten peli on perinteistä Exitiä mukavalla tavalla suoraviivaisempi, koska vihjeet on sijoitettu helppolukuiseen peliohjeeseen eikä erillisten korttien pläräämistä tarvita oikeiden vastausten tarkistamiseen. Pelin teema oli hyvin pakopelimäinen/tyypillinen, ja jäi lopulta taustalaulajan rooliin pulmia ratkottaessa. 

Palapelit itsessään olivat aika haastavia eikä niiden kokoaminen ollut lasten mielestä äärettömän motivoivaa juuri siksi. Yhtään useampia käsipareja saman palapelin äärelle ei olisi sopinut, sillä nytkin meinasi tulla törmäyksiä! Kaikista käsi- ja silmäpareista oli kuitenkin hyötyä hommassa, ja tehtäviä palastelemalla mielekkyyskin säilyi. Pelissä ei missään vaiheessa päässyt syntymään kovin vahvaa flowta meidän tapauksessa, vaan peliä oli mukavampi pelata tauottaen. Mielestämme pulmat eivät myöskään menneet mitenkään helppousjärjestyksessä, vaan vaikeustaso vaihteli pitkin peliä. Pelin ikäsuositus 10+ on varmaan aika lailla kohdillaan.

Yksittäinen askartelutehtävä

Käytimme aikaa varmasti enemmän, kuin ohjeaika. Emme aina edes mitanneet aikaa. Saimme kuitenkin tehtävät suht hyvin ratkottua, vaikka hitaammin mentiin. Aina välillä jokin asia piti tarkistaa vihjeistä. Yhdessä kohtaa pelin logiikka oli niin villi, että tuskin olisimme keksineet sitä ilman vihjeitä. Peliohjeissa olleen arviointitaulukon perusteella suorituksemme taisi olla tasoa 4/10. 😅

Tärkeintä on, että tykkäsimme pelistä ainakin enimmäkseen. Se soveltui erinomaisesti useamman illan jatkotehtäväksi. Palapelien käyttö oli aika nerokkaasti suunniteltu, ja se oli itselle tässä kohtaa jotakin ihan uutta ja mielenkiintoista. Mielestäni pelin uutuusarvo oli juuri siinä, että yhtenä pelielementtinä olivat palapelit. Palapelien kokoaminen tarjosi mukavan lepohetken pulmien keskelle, mutta ei ollut mitään hätäsen hommaa. Hieman lyhyemmässä ja "nousujohtoisemmassa" pelissä flowkin olisi todennäköisesti ollut mahdollinen.

Unlock! Heroic Adventures (pelikokemuksia/arvostelu)

Sukellus uusiin seikkailuihin

Heroic Adventures oli meille jo aika mones Unlock-pelilaatikko. Tässä oli silti tarjolla kokemuksia laidasta laitaan. Löytyi myös suosikkipeli, joka kiilasi ohi monista aiemmista!

Tällaiset kansikuvasankarit tällä kertaa

Insert coin

Laatikon ensimmäisen pelin pelasimme joululoman ratoksi. Lähtötilanne oli jo valmiiksi mukavan rento, koska loma oli tehnyt tehtävänsä. Ja mikä elämys meitä odottikaan! Insert coin meni itsellä ihan ykköskastiin hauskuudessaan ja pelattavuudessaan. Se oli kuin peli pelin sisällä. Tarina oli loppuun asti mietitty. Tässä pelissä toimi kaikki hyvin yhteen: sovellus, audiot, tarina ja pulmat.

Vaikeustaso oli helppo 1/3. Loppupuolella otimme pari vihjettä, jotta pääsimme etenemään sujuvasti. Joskus on mukavampi ottaa vihje, jotta flow-tila säilyy. Ongelmakohdat olisi olleet ratkottavissa myös pidemmällä pähkäilyllä. Nyt peli meni läpi suurin piirtein tavoiteajassa. Pelin jälkeen katsoin vihjeitä vielä muuten vaan, ja ne olivat tosi selkeitä ja suorasanaisia.

Pelin audiot olivat mielestäni erityisen kivat. Mukaansatempaavaa retropelitunnelmaa, joka sai jammailemaan kesken pelin. Sovelluksen puolella oli taas vastassa uutta, hauskaa toiminnallisuutta. Sovelluksella oli oikein sopivasti roolia pelissä. Myös pelin lopetus sai hymyn huulille. Tästä pelistä on vain positiivista sanottavaa. Ehkä se voi jonkun mielestä olla liiankin helppo, mutta sopii hyvin vaikka aloittelijalle.

Sherlock Holmes - the Scarlet Thread of Murder

Salapoliisitehtävä kuulostaa kiehtovalta. Lähdemme Sherlockin matkaan viiden hengen porukalla, jossa on mukana kaksi ekakertalaista. Pelin alussa vääryys (murha) on jo tapahtunut ja alamme tutkia johtolankoja ja setviä tapausta. 

Tapaamme pelin kulussa useita henkilöitä ja yritämme kovasti pähkäillä, mitä meidän heistä pitäisi ajatella. Loogisen kokonaisuuden rakentaminen ei ole ainakaan omasta mielestäni kovin helppoa. Kortit tarjoavat mielenkiintoisia ratkaistavia asioita, mutta myös mahdollisuuden mennä lankaan. Meille nimittäin käy niin, että jossain vaiheessa harhaudumme nostamaan oikean kortin väärään aikaan ja joudumme omituiseen tilanteeseen. Meillä taisi olla siinä joku kiero logiikka, jota emme aivan itsekään uskoneet todeksi. Joudumme peruuttelemaan hieman taaksepäin, jotta pääsemme back to to track. Hämmennys ei kuitenkaan ole paras mahdollinen pelielementti. Meidän olisi pitänyt vain kiinnittää enemmän huomiota yksityiskohtiin, jotta olisimme pysyneet oikeilla jäljillä.

Tarina osoittautuu aika mielenkiintoiseksi. Se ei avaudu aivan hetkessä. Haastetta riittää ja juutumme joihinkin kohtiin luvattoman pitkäksi aikaa. Lopulta tapaus kuitenkin antautuu. Joudumme toteamaan, että emme ole aivan Sherlockin veroisia tutkijoita vielä. 

The Pursuit of the White Rabbit

Liisan matka ihmemaassa on päällisin puolin tuttu. Samoin tässä pelissäkin on tuttuja kuvia ja elementtejä eikä tarinaa tarvitsekaan tuntea sen syvemmin. Unlock kyllä kuljettaa sinut vaadittua reittiä pitkin maaliin asti. 

Tällä kertaa matka vaatii paljon päättelyä ja pohdintaa. Pulmia on taas aika läjä pähkäiltäväksi, ja esillä on hieman uudenlaista matematiikkaakin. Tärkeintä olisi ymmärtää vänkää logiikkaa, jota korteissa toisinaan tulee vastaan. Mukana on myös pieni lehtinen, jonka sivut ovat täynnä erikummallisia arvoituksia. Monet niistä olivat aika kivoja peruspulmia, ja osa taas liiankin arvoituksellisia. Koneet eivät tässä pelissä jääneet mitenkään erityisesti mieleen. Ehkä siksi, että jännempääkin on nähty?

Tähän oli helppo vastata :)

Tämän seikkailun pelasimme niin sanotusti kahteen pekkaan. Peli sopi pelattavaksi pikku porukallakin, mutta aikaa upposi taas enemmän kuin tunti. Pelin loppupuolella tarjolle tulee jopa hieman käsitöitä, tarkemmin ottaen rakenneltavaa. Ehkä kortit olivat jo hiukan kuluneet tai sitten meillä ei vain riittänyt rahkeet enää siinä pisteessä pikkutarkkaan hommaan. Niin tai näin, siinä kohtaa oli pakko vähän oikaista, että pysyi vielä järjissään. Onnea vaan matkaan, kun sukellat Liisan ihmeelliseen maailmaan!

Unlock! Star Wars (pelikokemuksia/arvostelu)

Kaksi kovaa yhdessä: Star Wars ja pakopeli.

Tuttua pelityyliä ja tuttu teema. Nimeltään peli poikkeaa adventures-sarjasta. Paketin kyljessä lukee Unlock! The escape game. Star wars -faneille teema on tietysti ohittamaton. Uutta peleissä on etukortit sekä se, että pelipakkauksessa on mukana myös pelien ratkaisut omassa lehdykässään. Aiemmin ratkaisuja on tullut katsottua tarvittaessa Spacecowboys sivuilta, josta ne löytyvät sähköisenä. Yhdelle meistä oli lievä yllätys tai pettymys, että pelissä olisi selvinnyt aivan hyvin myös ilman sisäpiirin tietämystä Star Wars -maailmasta. Jollekin toiselle se on varmaan helpotus.

Pelipakkaus

Escape from Hoth

Lähdimme selättämään haastetta kolmen hengen tiimillä. Pako Hothista oli pakkauksen helpoimmaksi rankattu peli, ja sitä se todella olikin. Ennen pelin käynnistämistä pääsimme valitsemaan kolme etukorttia kuudesta vaihtoehdosta. Juju oli se, että kortit piti valita sokkona pelkän nimen perusteella tietämättä sen tarkemmin, mitä hyötyä niistä tulee koitumaan. Hylätyt etukortit laitettiin kiltisti pakkaukseen ja toivottiin, että valinnat olivat osuvia. Aika hyvin erikoiskorttien valinnat osuivatkin kohdilleen. Vain yhdestä kortista ei ollut kauheasti hyötyä, koska tajusimme sen antaman vihjeen vasta H-hetken jälkeen.

Peli oli harvinaisen ymmärrettävä juoneltaan. Se helpotti etenemistä ja peli kulki aika mutkattomasti eteenpäin. Päähenkilö partioi jääplaneetta Hothilla ja yritti pysytellä piilossa imperiumilta. Tänä nimenomaisena päivänä tukikohtaa uhkasi kuitenkin niin luonnonvoimat kuin peltiset vastustajatkin.

Harkittuun käyttöön

Parissa kohtaa kävi mielessä, että pelissä oli käytetty samanlaista ideaa kuin joskus aiemmin Unlock! -sarjan peleissä tai peli toisti itseään. Ihan kuin pelin suunnittelijalta olisi ideat loppuneet vähän kesken. Pääosin peli kuitenkin toimi oikein mukavasti ja tarjosi elämyksiä. Ääniefektit eivät tässä pelissä jääneet erityisesti mieleen, mutta kuvitus oli hieno ja toi mieleen elokuvista tuttuja näkymiä. Sovelluksessa oli taas käytetty uusia kivoja jippoja, joiden keksimisestä tuli hyvä fiilis. Myös muutama hauska korttitemppu jäi mieleen.

Lopputehtävä oli sellainen, jonka äärelle piti istahtaa hetkeksi, ja mistä saimme päräytettyä useamman miinusminuutin. Ratkaisu oli lopulta aivan looginen, kun sen keksi. Monessa kohtaa peliä kannatti lukea korttien tekstit huolella läpi. Se oli mielestäni hyvä asia, koska tarinalla on väliä. Pelin tiimellyksessä tekstit jäävät kuitenkin helposti sivurooliin. Parasta tässä pelissä taisi lopulta olla se, että pääsimme sen läpi reilusti alle tunnissa ja saimme parhaat pisteet kautta aikojen. Tiimityössäkään ei ollut moittimista. Kerrankin kehtaa jakaa tulokset nähtäväksi!

Tulostaulu

An unforeseen delay

Keskimmäinen peli on myös tasoltaan helppo. Pelissä seikkaillaan salakuljettajan roolissa. Lähtötilanteessa ollaan jouduttu selliin, josta pitää päästä pakenemaan ja pelastamaan salakuljetus ennen kuin se joutuu tarkempaan syyniin. Pelin alussa valitaan jälleen kolme kuudesta apukortista sokkona ja lähdetään sitten ratkomaan esteitä. Pakotiimi muodostuu pelin kuluessa, ja osa tiimiläisistä on teemaan sopivasti droideja.

Korttien teksteillä on vahva rooli pelin etenemisessä. Tekstit ovat suorastaan ohjaavia ja antavat selkeitä vinkkejä eteenpäin pääsystä. Yksittäiset tehtävät ovat melko helppoja ja loogisia. Vaikeus tulee enemmänkin tehtävien määrästä ja aikaa kuluu korttien lukemiseen ja tutkimiseen. Sovelluksella on muutama nopea tehtävä ja yksi hauska, uuden tyyppinen tehtävä. Kesken pelin yksi pelaajista saa olla ainut sovelluksen käyttäjä ja muut kommunikoivat hänen kanssaan määrätyllä tavalla. Hauska ja yllättävä tilanne.

Niin kuin aina Unlock-peleissä, tässäkin saa olla silmät tarkkana. Peli on kokonaisuutena ihan mukava kokemus eikä liian vaikea. Toki aina on mahdollisuus juuttua johonkin kohtaan vähän pidemmäksi aikaa!

Secret mission of Jedha

Jedha on vaikeustasoltaan setin kovin luu. Myös tämä peli alkoi sillä, että valikoimme kulmat rytyssä mielestämme parhaat kolme erikoiskorttia / apukorttia mukaan peliin. Pelin jälkeen tietysti katsoimme, mitä tuli menetettyä ja totesimme, että korttivalinnat todellakin olivat onnistuneet hyvin. Erilaisilla valinnoilla peli tuskin olisi edennyt yhtä jouhevasti. 

Erikoiskortit

Pelin alkutaival oli mukavaa ja kevyttä ratkomista. Kukin sai vuorollaan kokea oivalluksen iloa. Emme jääneet mihinkään jumiin. Pelin luonne muuttui hieman siinä vaiheessa, kun saimme luvan avata Jedhan kartan. Tästä alkoi meidän kohdallamme pitkä autiomaavaellus. Kartta antoi mahdollisuuksia ratkoa tilannetta aika monesta suunnasta. En tiedä olisiko tämä ollut ongelma, jos vain olisimme huomanneet ratkaista yhden tietyn kohdan oikein. Me kuitenkin kiersimme aika monta sakkolenkkiä, koska hoksasimme asian liian myöhään. Tämä olisi voinut varmasti mennä aivan toisin, jos olisimme pitäneet silmät paremmin auki. Kun asia korjattiin, peli lähti jälleen soljumaan suoraviivaisesti eteenpäin ja pääsimme maaliin. Jälkikäteen ei voinut muuta kuin läimäistä käden nöyrästi otsaan ja todeta, että oma moka. 

Tarina oli kiinnostava ja teemaan sopiva. Olimme imperiumin vakoojan roolissa ja tarkoituksena oli hankkia takaisin lento-onnettomuuden yhteydessä kadonneet arvokkaat kyber-kiteet. Juoneen pääsi eläytymään ihan riittävästi ja oli kiva törmätä enemmän tai vähemmän tutun näköisiin olioihin pelikorteissa. Sovelluksessa oli taas keksitty vähän uudenlaista ideaa, joka toimi kohtuullisen hyvin. Oman pikku erheemme vuoksi karttatehtävä tosin kävi hieman turhauttavaksi ja sakkominuuttejakin kertyi. Pelissä oli myös käytössä raportointiyhteys etäällä olevaan komentokeskukseen, josta sai vinkkejä pelin etenemiseen. Hauskaa pelissä oli se, että kaikille voi tulla hieman erilainen peli riippuen siitä, mitä etukortteja alussa on valittu. 

Kyllä tätäkin settiä voi suositella pelattavaksi. May the Force be with you!

Exit peli: Uponnut aarre (pelikokemuksia/arvostelu)

Ensikosketus Exit peliin

Olimme ehtineet tutustua pakolautapelien Unlock!-formaattiin ennen kuin törmäsimme Exit peliin. Sain käsiini pelin Uponnut aarre, jonka myötä pääsimme tutustumaan tähän hieman eri tyyppiseen peliin. Ilta tihkui pientä jännitystä, kun odottelin uutta kokemusta. Kiinnostavaa oli mm. se, miltä tuntuisi pelata vaihteeksi suomenkielinen pakopeli. Loppujen lopuksi en osaa sanoa, oliko pelin kielellä juurikaan vaikutusta pelikokemukseen.

Pelipakkaus oli kutsuvan näköinen.

Säännöt tuntuivat aluksi vähän konstikkailta. Kortteja piti selata reippaanlaisesti oikeaa ratkaisua tarkistaessa ja siinä sai olla silmät tarkkana. Hyvää oli se, että vihjeet ja ratkaisut olivat helposti saataville. Pelin tasoksi oli ilmoitettu 2/5. Yritimme selvittää arvoitukset itse, mutta jouduimme vierailemaan myös vihjepankissa. Osa tehtävistä oli mukavan visuaalisia. Jotkin sanalliset tehtävät tuntuivat aika helpoiltakin. Haastetta ja hämäystä oli tarjolla kuitenkin sopivasti. 

Merellinen teema oli ihan mukava ja helpostilähestyttävä. Pulmat liittyivät teemaan jollain tapaa, mutta tarinaan ei uponnut mukaan sillä tavalla, kuin olisin ehkä halunnut. Pelin mukana tulleiden mysteeriosien käyttö sai aluksi aikaan suurta hämmennystä. Tässä vaikutti ekakertalaisuus aika paljon. Emme vain meinanneet tajuta, mitä meiltä odotettiin. Lopulta kuitenkin osaset solahtivat kohdalleen ja taas päästiin etenemään. 

Aikaa ratkaisuun hupeni yllättävän paljon, joten kovin mahtavaan lopputulokseen emme päässeet tähtiluokituksen perusteella. Emme myöskään hurahtaneet tähän peliin ihan ensi-istumalta, mutta pieni kipinä jäi oppia ja kokeilla lisää. Huomasimme myös, että pelin osia säästävä pelitapa ei ole kaikista paras, vaan syö kokemusta. Pelit on suunniteltu siten, että nopeimmin ratkaisu löytyy, kun osia käyttää luovasti eikä turhia säästele. Ajatus kertakäyttöisestä pelistä ei ole itselle mieleinen, mutta Exit pelin kohdalla sitäkin kannattanee jatkossa kokeilla.

Exit peli: Idän pikajuna (pelikokemuksia/arvostelu)

Aika herättää sisäinen Poirot ja Marple.

Viimein sain omakseni Exit-peleistä himoittavimman. Olin ihastellut pakkauksen ulkomuotoa ja teemaa jo kotvan aikaa ja nyt pääsin fiilistelemään itse peliä. Oli kiva, että pakkauksesta tuttu ulkoasu jatkui saman tyylisenä myös pelin osissa. Jos en vielä tarpeeksi selkeästi sanonut, tässä pelissä esteettinen silmäni lepäsi paremmin kuin sarjan muissa peleissä. 

Tämä kuva vei heti huomioni.

Teemaltaan peli oli varsin klassinen. Junassa oli tapahtunut murha ja murhaaja pitäisi saada selville ennen kuin matkustajat vaihtavat maisemaa. Pelissä pääsee hyppäämään yksityisetsivän rooliin ja havainnot matkustajistakin on tehty jo valmiiksi. Tehtävä ei silti ole aivan helppo ja tarkkana pitää olla. Pelin vaikeustasoksi on annettu 4/5 ja se mielestäni toteutuu siinä, että murhaajan metsästys vaatii varsin tarkkaa silmää ja johtolankojen yhteenvetoa.

Muistiinpanot odottavat lukijaa.

Peli kulki aika jouhevasti alusta asti. Tässä pelissä ei tullut vastaan käsittämättömiä ja epäloogiselta tuntuvia juttuja, vaan ratkaisut tuntuivat järkeviltä. Pelin irto-osista oli taas keksitty uusia jippoja, joiden parissa oli ilo askarrella. Junan hytin ovet avataan yksi kerrallaan ja matkustajien salat selviävät. Lopussa ei kannattaisi hätiköidä ja tehdä äkkinäisiä johtopäätöksiä. Meiltä jäi yksi vihje huomaamatta ja syytön ihmisparka joutui kärsimään. Onneksi vain pelissä.

Epäonnistuneesta loppuratkaisusta huolimatta peli oli lupauksensa mukaisesti nautinnollinen salapoliisitehtävä. Luettavaa materiaalia oli ehkä tavanomaista enemmän, mutta se sopi tehtävän luonteeseen. Pidin ja suosittelen.

EXIT peli - pakohuonepeli (esittely)

Hillittyä pakohuonemeininkiä kotioloihin

Exit peli (Exit: The Game) on kompaktin kokoinen lautapeli, joka tarjoaa omatahtisen ja rennon pakohuonekokemuksen kotona pelattavaksi. Vaikka peli on tarkoitettu ratkaistavaksi tunnissa, voi aikataulua venyttää mielensä mukaan tai halutessaan voi jättää ajan mittaamatta. Pelin jujuna on ratkoa pelikorteissa ja pienessä vihossa/vihkoissa esitetyt pulmat. Mukaan tulee yleensä myös pieniä pahvisia mysteeriosia, joiden käyttö vaatii hieman hoksaamista. Pelin ohessa on hyvä olla omat muistiinpanovälineet saatavilla, jotta voi tehdä omia merkintöjä paperille. Oikeat ratkaisut ovat kolmen numeron yhdistelmiä, joita testataan "lukkoihin" koodinpurkukiekon avulla. Kiekko näyttää ratkaisunumeron joka numeroyhdistelmälle, ja ratkaisukortit tuomaroivat sen oikeellisuuden.  

Tällä hetkellä hyllyssä olevia Exit-lautapelejä

Kehystarina luo jokaiseen peliin puitteet ja oman näköisen graafisen maailman. Pulmat liittyvät tarinaan aika löyhästi, mutta minua se ei ole haitannut. Parasta on ollut, että pelit soveltuvat erinomaisesti kaksinpeliin. Perinteisten pakopelien tapaan niitä on mahdollista ratkoa myös isompana ryhmänä, ja suositus on 1-6 pelaajaa. Pelissä ei jää helposti pulaan, koska arvoituskorttien lisäksi jokaiseen pulmaan löytyy kaksi vihjekorttia ja ratkaisukortti. Ratkaisut on tietysti mukavampi keksiä itse, mutta pieni lyhytjännitteisyys ei haittaa, koska vihjeitä on tarjolla yllin kyllin ja vapaasti. 

Peliin kuuluu aina tällaiset kolme tutun näköistä pakkaa.

Aluksi en oikein lämmennyt Exit-pelille, koska olin tottunut Unlock!-pakolautapelien astetta jännittävämpään tunnelmaan. Olen kuitenkin tykästynyt myös Exittiin laajemman kokemuksen myötä. Hyviä puolia ovat ainakin suomenkielisyys ja rentous. Pulmat ovat myös tietyllä tavalla helpommin lähestyttäviä ja rajatumpia kuin Unlock!-pelissä, jossa välillä täytyy katsella kauemmas laatikon ulkopuolelle. Mysteeriosien kanssa on ihan kiva askarrella parin pelin jälkeen, kun tietää vähän, mitä on odotettavissa. Huonoja puolia Exitissä ovat mielestäni runsas korttien selaaminen, toisinaan liian outo logiikka (vai oma outo logiikka?) ja kertakäyttöisyys. Yleensä täyden pelikokemuksen saa vain, jos on valmis leikkelemään, taittelemaan tai merkitsemään annettua pelimateriaalia vihjeiden mukaan. Pelin voi yrittää myös säästää jälleenmyyntiä varten. Tällöin voi käyttää esim. valmiita ratkaisuja tarvittaessa. Joskus materiaalin kopioinnista on apua, mutta toisinaan se voi johtaa turhauttaviin ongelmiin.

Koodinpurkukiekko näyttää ratkaisunumeron.

Pelejä löytyy markkinoilta (myös marketeista) aika paljon ja vaihtelevilla teemoilla. Hinta on tätä nykyä (2021) 15 euron kieppeillä. Myös käytettyjä pelejä myydään, ja useimmiten ne ovat aivan pelikuntoisia, "säästeltyjä" yksilöitä. Jos ei ole koskaan pelannut pakopelejä, niin näistä on matala kynnys aloittaa. Aidomman pakopelitunnelman saa tosin hakea muualta. Pelin loputtua voi suorittaa itsearvioinnin valmiin taulukon pohjalta ja katsoa, montako tähteä suorituksesta lankeaa. Huomioon otetaan peliin käytetty aika sekä käytettyjen vihje- ja ratkaisukorttien määrä. Ei muuta kuin kokeilemaan ja kommentoimaan. 

Mikä on sun suosikki pakolautapeleistä?

Pelitestaus: IllegAI

Voiko testaaminen olla hauskaa?

Testaaminen on tuttu piina sovelluskehityksen puolelta, missä se on se pakollinen pulla. Mutta testaus on heti hohdokkaampaa, kun saa testata jonkun toisen tuotoksia! Bongasin eräästä Facebook-ryhmästä mahdollisuuden osallistua pakohuonelautapelin testaukseen, enkä sitä kovin kauaa miettinyt. Ajattelin, että olisi kiva päästä kokeilemaan pakopeliä ensimmäisten joukossa.

Pelin nimi oli IllegAI. Teemasta oli tiedossa, että se liittyisi jollakin tapaa hakkerointiin. Ei paha. Olin positiivisesti yllättynyt, kun linkki materiaaleihin viimein saapui. Näytti siltä, ettei luvassa ollut pelkkää koodimättöä, vaan kuvamateriaalia oli laidasta laitaan, ja se näytti houkuttelevalta. Testaukseen kuului se, että tulostamme peliin liittyvän materiaalin itse. Materiaalia leikellessä yritin parhaani mukaan katselle ohi, mutta se oli hiukka hankalaa sakset kädessä...

Kis kis kissoja!

Homma käynnistyi avaamalla pelisovellus läppäriltä ja laittamalla ajastin päälle kännykästä. Tehtävän luonne kävi selväksi heti alussa. Ja seuraavaksi ruudulle lävähti - sittenkin - koodipläjäys. Sort of ohjelmakoodia. 😁 Ohjeissa oli sanottu, että koodaamisosaamista ei vaadita, joten siinä kohtaa kohoteltiin vähän kulmakarvoja. Molemmilla on enemmän tai vähemmän kokemusta ohjelmoinnista, joten ajauduimme tulkitsemaan koodia, ja taisimme tulkita vähän liian syvälle. Olisi pitänyt suunnata ajatusanturat jotenkin toisin. Alku ei mahtunut omaan logiikkaan, mutta onneksi vihjeet jelppivät jäljille. Ensimmäinen tehtävä itsessään oli mukava ja sopivan haastava. Ohjeissa oli vihjattu, että voimme käyttää myös internettiä, joten sitäkin hyödynsimme.

Osa tehtävistä oli tosi kivoja ja hyvin rakennettuja. Yksi tehtävä oli mielestämme liian epälooginen ja yksi tehtävä taas liian suoraviivainen. Tehtäviä oli aika monta ja meillä upposi peliin jopa parisen tuntia. Jos olimme pelin alussa väsyneitä päivän koitoksissa, niin kahta kauheammin pelin pitkittyessä. Hiphei. Yritimme väsyneillä aivoilla pähkäillä itse, mutta ajauduimme myös käyttämään vihjeitä. Itselläni oli selkeästi muutama lempitehtävä: pari niistä liittyi sanailuun ja yksi oli muuten vain veikeä ja retrohenkinen.

Konsepti muistutti hieman Unlock!- ja Exit-pelejä, mutta oli vähän eroakin. Tässä pelissä piti materiaalin joukosta älytä poimia oikeat asiat kuhunkin vaiheeseen, ja joidenkin asioiden merkitys avautui vasta lopuksi. Väärinymmärryksiäkin sattui. Pelin rakenne oli kuitenkin mielestäni toimiva. Samoin teema, vaikka kaipasinkin siihen vähän lisää uskottavuutta. Tehtävissä oli vielä säätämisen varaa. Sovellus oli hyvä. Tätä kaikkea palautetta sai antaa pelin jälkeen täyttämällä melko yksityiskohtaisen palautelomakkeen. Yritimme tietty ammentaa lomakkeelle käyttökelpoista matskua, jotta pelin lopputulos häikäisisi. 

Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, millaisia arvioita muut pelaajat pelistä antoivat ja mitä pelin kehittäjä, Cryptic Cargo, sai siitä irti. Oikeastaan kiinnosti niin paljon, että pyysin kehittäjiltä jonkinlaista koontia testaamisesta ja he sitä lupailivatkin. Emme varmastikaan olleet välkyimmästä päästä pelaajia, mutta edustimme ehkä jonkinlaista perustallaajaa testijoukossa. Kokemusta pakolautapeleistä kuitenkin löytyy. Itselle jäi sellainen olo, että voisin pelata toistekin testipelin, vaikka valmis konsepti onkin antoisampi. Mitä tästä testauksesta opin? Ainakin kaksi asiaa. Huomasin taas, että pakopeleissäkin testaus on tärkeä vaihe, koska siinä pulmat ja pelin sujuvuus vasta punnitaan. Toinen oli muistutus: älä koskaan aloita pakopeliä liian väsyneenä...!

IllegAI-peliin (kunhan se on valmis) pitää jokaisen koodarin haastaa itsensä, eikö?

Luko - ensikosketus pedagogiseen peliin

Olipa kerran 90-luvulla pedagoginen peli koulussa...

Päähäni ei mahdu läjäpäin tarkkoja muistoja ala-asteelta. Muistan ruokalan, pakollisen sienisalaatin, käsityöluokan, järjestäjävuorot, opettajia, terveydenhoitajan etovastaanoton, puolapuut, välkkäleikkejä, pesäpallon, tanssiesityksen, joulujuhlia, liikuntasalin patjavaraston hajun... Okei, muistaahan noita sentään. Mutta muistan myös sen, kun neljännen luokan tienoilla luokkaamme asteli uusi englanninkielen opettaja. Hän oli rauhallisen ja mukavan oloinen nuorehko nainen. Siitä päivästä lähtien kiinnostukseni englannin kielen oppimista kohtaan alkoi vallata pinta-alaa (mikä tuli ihan tarpeeseen). Kaiken muun mukavan lisäksi tuo nainen kantoi mukanaan salaista asetta - pelisalkkua. 

Luokkaamme saapui uuden opettajan vanavedessä peli nimeltä Luko. Tuolloin sain luultavasti ensikosketuksen pedagogiseen peliin ja se on jäänyt vahvasti mieleeni. Muistoissani homma menee sillä tavalla, että tunnin lopuksi, kun määrätyt tehtävät on tehty, sai kaivaa esiin Luko-lautapelin. Ai että, kuinka harmittelin sitä, että en ollut nopeimmasta päästä tehtävien tekijä. Mutta aika usein minäkin ehdin nautinnolliseen pelihetkeen mukaan. Muistan, että siinä oli joku tehtäväkirja ja pelilauta. Oikeaksi arvelemansa vastauksen mukaan piti asettaa muovinen neliölaatta pelilaudalla oikeaan kohtaan. Jos onnistui saamaan tehtävän valmiiksi, sai taittaa pelilaudan kiinni, kumota sen nurin päin ja katsoa, millainen kuvio laatoista oli muodostunut. 

Jos Lukon tehtävät oli oikein ratkaistu, muodostui aina joku tietty, hieno kuvio. Muistan, että mielestäni tehtävät oli suht haastavia ja harvoin sain niitä valmiiksi saati ihan täydellisen kuvion! Joskus vähän kateellisena katsoin, kun joku toinen käänsi lautansa ja siellä oli valmis, ehjä kuvio näkyvissä. Mutta yhtä kaikki nautin siitä hommasta. Oli joka kerta kuumottavaa kumota pelilauta ja katsoa tulos. Sitä en osaa arvioida, kuinka paljon tuossa pelissä oppi kieltä, koska mönkään mennyttä kuviota ei yleensä ehtinyt saati viitsinyt alkaa korjaamaan. Mahdolliset virheet jäi siis tavallaan pimentoon. Mutta ainakin peli sai puristamaan parhaansa!

Luko-pelilauta ja muutamia tehtävävihkoja.

Muistelin tätä peliä juuri jokunen viikko sitten enkä millään saanut sen nimeä mieleen. Sitten kävi niin onnellisesti, että sattumalta bongasin pelin Facebookista. Siellä oli joku myymässä kyseisiä Luko-settejä. Voi mahtavuutta, kun pääsin näkemään nostalgiakuvia pelistä ja todentamaan, että muistikuvissa oli totuuden aineksia. Samalla selvisi, että Luko-pelissä on myös muiden aineiden kuin englannin tehtäviä, esim. äidinkielen, biologian ja maantiedon. Innostuin sitten huutamaan yhden setin itselleni ja nyt mulla on ihan oma Luko, jota saa pelailla kaikessa rauhassa loppuun asti. 😂 Pelasin jo yhden enkkusetin ja sain peliseuraakin!

1. Tästä se lähtee!  2. Avustaja laittaa viimeisiä palikoita kohdilleen.  3. Totuuden hetki: Tadaa, sweet Success! :)

Esimerkkitehtävä

Ps. Näitä pelejä myydään vieläkin. Tevellalla on myynnissä "Mini-Luko" -tehtävälauta, mutta onkohan tehtävävihkoja missään? Tehtäviä on kyllä kohtuullisen helppo kehitellä itsekin.

Onko sullakin jäänyt joku retropeli mieleen hyvässä tai pahassa?

Tiimipeli: Space madness

Miten pakopeli toimii tiimipäivän ohjelmanumerona?

Työskentelen suhteellisen tuoreessa tiimissä, johon tuli kevään aikana monta uutta jäsentä, minä mukaanlukien. Meille järjestettiin tänä syksynä kahden tiimin yhteisen mökkipäivä, jossa yhtenä ideana oli tutustua paremmin toisiimme. Tutustuminen oli tarpeen erityisesti siksi, että koronan vuoksi emme ole paljoa tavanneet kasvokkain. Outo tilanne muuten oikeasti perehtymisen ja tutustumisen kannalta! Mökkipäivään kuului vapaata oleskelua, vähän liikuntaa, tiimin asioiden suunnittelua ja tietysti hyvää ruokaa. Mainio tiimipäivä. Extra ohjelmanumerona olikin sitten pakopelin genreen livahtava tiimipeli. Tämähän oli minulle tietysti positiivinen yllätys.

Jaan seuraavaksi kokemuksia tiimipelistä. Meidät jaettiin sattumanvaraisesti noin 4-5 hengen ryhmiin. Omaan ryhmääni tuli jäseniä molemmista tiimeistä. Saimme pelin ohjaajilta intron ja sitten pelilaatikot nokan eteen. Jokainen ryhmä tarvitsi myös yhden kännykän sekä läppärin, jolla pyöri peliin liittyvä sovellus. Pelin nimi oli Space madness. Pelin tarinassa olimme avaruudessa ja olimme joutuneet eräänlaisen muistisairauden uhreiksi. Tehtävämme ja aikomuksemme oli päästä takaisin maankamaralle. 

Ohjaajat eivät suinkaan tulleet pelin mukana, vaan olivat oman organisaatiomme väkeä. Ohjaajat olivat testipelanneet pelin, mutta me olimme ensimmäinen tiimi, joka sai korkata pelin henkilökunnan tiimipäivässä. Ohjaajat olivat pehmentäneet liikkeelle lähtöä monin tavoin. He olivat suomentaneet kaiken pelissä olleen englanninkielisen materiaalin ja kirjoittaneet peliin sisältyvän äänivihjeen paperille siltä varalta, että vihjettä olisi vaikea erottaa (ja olikin). Paperivihjeen sai pyydettäessä. He olivat myös vaihtaneet koodilukot, koska kaikki alkuperäiset lukot eivät olleet toimintavarmoja. Auts. Toivottavasti pelin kehittäjä on saanut palautetta ja korjannut puutteen.

En halua paljastaa liikaa pelin sisällöstä, mutta ensimmäisiä aktiviteettejamme oli kirjeiden sisältöön tutustuminen. Materiaalia oli aika runsaasti. Lähdimme ratkaisemaan tehtäviä koko tiiminä. Kekkasimme muutaman ihan hauskan jutun ja saimme ohjaajilta myös muutaman vihjeen eteenpäin pääsemiseksi. Liian pitkäksi aikaa ei siis tarvinnut jumittaa missään kohtaa. Jossain vaiheessa jakauduimme kahtia, jotta toiset saattoivat keskittyä rakentelutehtävään ja toiset päättelytehtävään. Minä tutkin parini kanssa vihjeitä, joiden avulla ratkoimme eräänlaista karttatehtävää. Tämä lopputehtävä toi itselleni jostain syystä mieleen lukion matematiikan kokeen. Tunnetasolla matkustin siis takaisin koulun penkille. 😅 Loppu viimein tehtävän ratkaisu ei ollut ihan niin vaativa eikä matemaattinen, kuin vaikutelma antoi ymmärtää. Luovutimme silti tehtävän ihan kalkkiviivoilla toiselle parille viimeisteltäväksi. Vähän nössöä, mutta siinä vaiheessa oli vain helpotus päästä läpi, kun toisaalta alkoi jo kuulua ratkaisun hihkaisuja.

Mikä tässä oli kivaa? Tykkäsin ratkoa tehtäviä oman ryhmäni kanssa. Tuntui, että pelin aikana ihan oikeasti vähän tutustui juuri niihin ihmisiin, keitä omassa ryhmässä oli (ehkä myös itseensä?). Oli kivaa myös saada joitain merkityksellisiä oivalluksia pelin aikana, mutta toisaalta ketutti oma tohelointi erään symbolin tulkinnassa. Pelin materiaalit olivat laadukkaan oloisia (lukkoja lukuunottamatta). Pelisovellus oli aika staattinen eli sillä ei ollut kovin suurta roolia pelissä. Ohjaajat järjestivät meille vielä purkukeskustelun, jossa jaettiin kokemuksia ja käytiin läpi muun muassa peliin liittyviä rooleja, ratkaisuja, mahdollisia ongelmia, fiiliksiä jne. Minulle jäi sellainen vaikutelma, että pelistä pääosin tykättiin, mutta se ei ollut ihan kaikkien juttu. Joidenkin mielestä pelissä oli liikaa luettavaa materiaalia. Itse kuitenkin tykkäsin siitä prosessista, joka liittyi materiaalin käyttöön ja siinä harjaantumiseen pelin aikana. Tarina oli myös ihan hauskasti kirjoitettu. 

Kokemuksen perusteella en laittaisi peliä ihan minkä tahansa tiimin ratkaistavaksi suoraan paketista. Mutta jos porukasta löytyy loogista päättelykykyä, kielitaitoa sekä ripaus matemaattisuutta ja hahmotuskykyä, niin mikäs siinä. Sopivalle ryhmälle peli toimii hyvänä ohjelmanumerona tiimipäivässä tai muussa vapaan ajan vietossa. Pelaajamääräksi vahva suositus 4-5 henkeä. Meillä oli neljä, mutta viidennestä olisi ollut hyötyä varsinkin alkuvaiheessa. Tuotetta myy Hunt a killer ja pelin ratkaisutkin löytyvät googlen avulla. Kuulemamme perusteella ohjaajien testipeli oli ollut aika pitkä ja kivulias prosessi monista aiemmin mainituista syistä. Lukon toimimattomuus oli varmasti pahimman luokan antikliimaksi. Meillä peli kesti jotakuinkin tunnin, vai puolitoista? Kuka sitä kelloa oikeasti ehti kytätä!

Mitäs muita tiimipelejä löytyy? Vinkkaa, jos olet törmännyt johonkin hyvään (tai huonoon, että tietää varoa!). 

Unlock! Timeless adventures (pelikokemuksia/arvostelu)

Unlockin ajattomat seikkailut, esikoispelimme, on jäänyt lähtemättömästi mieleen. 

Pelasimme setin mieheni kanssa kahdestaan. Pakkauksessa oli kaksi helpompaa peliä (vaikeustaso 1/3 ja 2/3) ja yksi vaikeampi (3/3). Tämä oli siinä mielessä hyvä aloituspakkaus, että mukana seikkaili professori Noside, joka on toistaiseksi ainoa toistuva hahmo Unlock! -peleissä. Pääsimme heti tutustumaan tuohon sekopäiseen tyyppiin. Sekava oli omakin fiilis ensimmäistä peliä pelatessa! Jotain positiivista kielii se, että pelikerta ei jäänyt viimeiseksi.

Ennen varsinaista peliä olimme kahlanneet läpi Tutorial-pelin, josta mainitsin aiemmassa Unlock! -pelin esittelyssä. Tässä kirjoituksessa keskitytään Timeless adventures pelien esittelyyn. En kuitenkaan halua pilata kenenkään peliä turhilla spoilauksilla, joten kuvaus on melko yleisellä tasolla ja painottuu omiin kokemuksiin.

The Noside show

Professori Nosiden maailma on (aina) värikäs ja täynnä katalia suunnitelmia. Professorin sielunelämä jäi ainakin itseltäni tavoittamatta, mutta eteen tulevat sirkusteemaiset tehtävät kuljettivat pelaajaa eteenpäin. Sovelluksella oli tässäkin pelissä iso merkitys ja osa koneista (machine) oli mielestäni tosi hauskoja ratkaistavia. Peli herätti muutaman kerran myös suuria hämmennyksen tunteita, mutta se kai kuuluu asiaan. Osa tehtävistä oli mukavan intuitiivisia ratkaista, osa vaati villiä logiikkaa. Meillä jäi myös joitakin asioita hoksaamatta, koska emme olleet tarpeeksi kuuliaisia annetuille ohjeille. Tarkkana siis niiden kanssa. 😉

Peli koetteli ja harjaannutti hahmotus- ja hoksaamiskykyä. Välillä menimme perille yrityksen ja erehdyksen kautta. Peli rankaisee erehdyksistä antamalla penaltya eli aikasakkoa. Jouduimme pelissä yliajalle, mikä ei sinänsä haitannut. On hyvä, että pelin voi jatkaa loppuun asti, vaikka ei suoriudukaan määräajassa. Ei tarvitse jäädä arvuuttelemaan, miten peli olisi päättynyt, vaan voi puurtaa omaa tahtia maaliin asti.

The Noside show:n alkunäyttö. 

Keskellä iki-ihana Penalty-button!

Arsene Lupin And The Great White Diamond

"Olette pariisilaisen orpokodin asukkaita. Päivänne ovat useimmiten pitkäveteisiä, ja vatsanne kurnii nälästä. Kaikki voi kuitenkin muuttua. Tänään yksi teistä löysi oveen naulatun mystisen kirjeen..." (vapaa suomennos)

Ja niin tulet vetäistyksi seikkailuun, joka kuljettaa sinua pitkin Pariisin katuja tunnelmallisen musiikin soidessa taustalla. Pitää vain olla nopea, tarkka ja fiksu, jotta selvittää timanttisen mysteerin ennen muita. Nautin tästä pelistä tavallista enemmän sen teeman ja äänimaailman vuoksi. Pelissä oli mukana Pariisin kartta, ja matkan varrella törmättiin joihinkin nähtävyyksiin. Pelissä oli jollakin tapaa aidon oloinen tunnelma, ja se erottui siksi muista peleistä positiivisesti. Ja jos joskus olet käynyt Pariisissa itsekin - Voilà!

Tarinan juoni oli pelin vahvuus, ja visio tehtävästä säilyi suht kirkkaana koko pelin ajan. Pelissä esiteltiin myös uuden tyyppinen kone, mikä yllätti positiivisesti. Aikaa ja vihjeitä kulutimme, mutta selvisimme haasteista. Mieltymykset ovat toki subjektiivisia, mutta tämä on yksi lempparipeleistäni.

Lost In The Timewarp

Pelilootan haastavin pala. Pelissä on vaara hukata ajatuksensa aikamatkailun pyörteisiin, jos ei pysy kärryillä tapahtumista. Pelissä tutustutaan mielenkiintoisella tavalla professori Alcibiates Tempukseen ja hänen sukuunsa eri aikakausilla. Välillä tulee vastaan lähes syvällisiäkin käänteitä henkilöiden elämästä.

Itseäni hiukan häiritsi se, että jossain kohtaa esillä oli paljonkin kortteja, mutta silti ei tiennyt, miten pääsisi eteenpäin. Lisäksi pelissä oli kaksi vaikeaa kohtaa, toinen heti alkupuolella ja toinen loppupuolella. Voisi ajatella, että ne olivat vaikeita vain meille, mutta mielenkiintoista kyllä, ystäväni oli juuttunut pelissä juuri samoihin kohtiin. Välillä taas peli soljui eteenpäin oikein mukavasti ja pulmat olivat helppoja.

Yksi tehtävä oli meille lähes ylivoimainen. Siinä vaiheessa iltaa kello oli jo paljon ja ajattelu alkoi tuntua raskaalta. Totesimme, että ystävämme Google osaa ehkä auttaa meitä ahdingossa. Auttoihan se. Tässä vaiheessa tuli tutuksi se, että in case of emergency, ratkaisu löytyy pelin valmistajan kotisivuilta. Google tiesi myös kertoa, että muutkin ovat pähkäilleet tämän mahdottoman ja loppujen lopuksi niin loogisen pulman äärellä. Jos haluat pienen neuvon, niin:
älä anna minkään rajoittaa ajatteluasi.

 

 

Unlock! pakohuonepeli (esittely)

Oletko pakohuoneiden kuluttaja tai tykkäätkö muuten ratkoa aivopähkinöitä? 

Unlock! pakolautapeli on yksi tapa kokea aivoja kutkuttava pakopelielämys omassa olohuoneessa. Unlock on korttipelin ja mobiilisovelluksen yhdistelmä, joka saa aikaan mukaansatempaavan ja koukuttavan pelitunnelman. Peli vaatii tarkkoja silmiä ja korvia sekä tietysti terävää päättelykykyä. Peleissä on vaihteleva kehystarina ja teema, jota kuvitus ja äänimaailma boostaavat. Jokainen peli on erilainen tunnelmaltaan ja tyyliltään, joten näihin ei helposti kyllästy. Mielestäni pelit ovat visuaalisesti kiinnostavia, jopa kutsuvia. Minulle Unlock oli suorastaan viikonloppujen pelastus viime keväänä, kun Korona vaani ulkona, ja piti kehitellä tekemistä omassa pirtissä perheen kesken. Kiitos kuuluu ystävälle, joka tähän peliin tutustutti antamalla pelin lainaan!

Unlock -lautapelejä (ratkottuja ja vielä ratkaisemattomia)

Mietitkö, miten tavallisista pelikorteista voi ikinä saada aikaan pakohuonepelin? Minä mietin, ja olin utelias kokeilemaan. Pelikorteilla saa aikaan yllättävän monipuolisia ja haastavia tehtäviä. Kortteja saa pyöritellä välillä aika moneen suuntaan. Korttien lisäksi osaan peleistä liittyy paperinen oheismateriaali (kuva, kartta tms.). Kännykälle tai tabletille ladattava sovellus on kuitenkin pelin sydän. Sovellus huolehtii ajankulusta, vihjeiden annosta, gadgeteista (pulmavempaimista), lukoista, aikasakoista ja taustamusiikista. Sovellusta käytellään melko tiheään pelin aikana, ja toisinaan se tekee jopa aloitteita... Ennen Unlockia en tiennyt, mihin kaikkeen älylaitteet pystyvätkään! 😉

Unlock! -sovelluksen aloitusvalikko

Unlock! -pelejä ei toistaiseksi ole saatavilla suomen kielellä. Tämä hillitsi aluksi omaa innostustani, mutta kokemus on osoittanut, että peruskielitaidon omaavalle englanninkielisyys on korkeintaan hidaste. Toisissa peleissä kieli on helppotajuista ja toisissa sitten vähän haastavampaa. Itse pidän peleissä sähköisen sanakirjan hollilla siltä varalta, että haluan tarkistaa termejä.

Pelin kestoksi on ajateltu noin tunti, mutta totta puhuen olen viipynyt haasteiden äärellä hieman pidempään. Peliä saa jatkaa, vaikka aika loppuu kesken, mutta peliin käytetty aika vaikuttaa suorituksen "loppuarviointiin". Varsinkin ensimmäisellä pelikerralla iltaa saa varata enemmänkin, koska pelitapa voi vaatia totuttelemista. Aloittelijan kannattaa pelata aluksi pelilaatikon mukana tuleva harkkapeli. Siinä tulevat tutuksi pelin perustekniikat. Perustekniikoihin kuuluu esimerkiksi korttien yhdistely laskemalla niiden numerot yhteen sekä sovelluksen koneiden (machine) ja vihjeiden (hints) käyttö.

Kiinnostuitko? Rohkeasti kokeilemaan! Suomessa on myynnissä pelilaatikoita, jotka sisältävät kolme erillistä ja eri tasoista peliä. Ihan parasta on se, että pelillä on myös jälleenmyyntiarvoa eli sen voi laittaa uudelleen rahoiksi. Peliä voi pelata yksin, mutta parhaimmillaan se on seurassa, kuten pakohuonepelit yleensäkin. Lukemieni kommenttien ja oman kokemuksen perusteella kahden pelaajan pelissä on se etu, että molemmilla on riittävästi tekemistä. Peli sopii hyvin myös 3-4 hengelle, ja tarvittaessa isommallekin tiimille.

Unlock -kirjoitteluni takana vaikuttaa se, että haluaisin aidosti päästä jakamaan pelikokemuksia useamman henkilön kanssa. Ensinnäkin kiinnostaisi, minkälaiset ihmiset näitä pelejä yleensä pelaavat. Jos olet pelaaja, kerro ihmeessä kommentilla jotain itsestäsi. Kiinnostaa myös, miten pelinne yleensä sujuvat, ja millaisella tiimillä pelaatte. Kauanko teillä menee aikaa pelien ratkomiseen? Heitättekö koskaan hanskoja tiskiin? 😛 Olisi kiva vaihtaa ajatuksia. Ei kuitenkaan paljasteta liikaa pelien sisällöstä. 😊

Unlock! -pelien kotisivu: https://www.spacecowboys.fr/unlock-english (Sivustolta löytyvät myös pelien ratkaisut, joille saattaa joskus tulla käyttöä.)