Harrastuksena lasten pakopelit

Onko pakopelien teko jo harrastus, jos niitä on tehnyt useampia?

Viime keväänä aloitin lapsikokeet pakopelien saralla. Korona aiheutti sen, että lapset olivat arkipäivisin kotona ja toisinaan niiiin vailla tekemistä. Otin asiakseni kokeilla pakopeliä ajanvietteeksi. Tiedossa oli, että kouluikäisille lapsille löytyy sopivia pakopelejä kaupallisista pakopelihuoneista. Mutta entäs nämä alle kouluikäiset, joilla tuntuu olevan jo reippaasti logiikkaa ja järjen juoksua, onnistuisiko heiltäkin? 

Ensimmäinen numerolukkoni :)

 

Ostin koodilukon ja värkkäsin aluksi yhden tehtävän sisältävän pelin iltapuhteina. Kätkin lukitun kirstun pahvilaatikkoon, joka sisälsi myös lukon avaamiseen vaadittavan tehtävän. Sitten piilotin pahvilaatikon sisältöineen. Seuraavana aamuna ohjeistin lapsia etsimään aarteen ja ratkaisemaan tehtävän. Aikaa vievin osuus tehtävästä taisi olla huolelle piilotettu pahvilaatikko. Sen etsiminen oli jännää ja sujui lapsilta yhteistyössä. Olkoonkin, että isompi eli eskari-ikäinen oli johtajan roolissa. Varsinaisen tehtävän ratkaiseminen oli suunnattu vanhemmalle lapselle. Hän intoutui ratkomaan tehtävää ja  selvitti sen! Jotain pientä ohjausta tarvittiin, jotta jutun juoni aukesi, mutta kokeilu oli pieni menestys. Lukitun kirstun sisältä paljastui lisää ajanvietettä.

Samalla reseptillä toteutin muitakin pakopelejä (tai ehkä enemmän pulmapelejä) omille muksuille. Toisinaan pakopeleissä oli vain yksi tehtävä, joskus muutamia. Usein ratkaisuun tarvittiin vihjeitä, ja joskus ne ratkesivat lähes itsenäisesti. Eskari-ikäinen alkoi selvästi päästä perille äidin logiikasta. 😁 Todettakoon kuitenkin, että kokemukseni mukaan alle 5-vuotiaita on aika vaikea motivoida pelailuun, ja varsinkin heidän kohdallaan tarvitaan enemmän ohjausta ja mukana leikkimistä. Monesti pienten lasten mielenkiinto kohdistuu eniten siihen vaiheeseen, kun varsinainen aarre paljastuu. Aarre on meillä ollut yleensä karkkia tai jotain lelun tapaista. Jos haluaisi tehdä pakopelin pelkästään pienemmille lapsille, sen pitäisi olla hieman eri tyyppinen ja hyvin ohjattu. 

Koska pelikonsepti vaikutti kuitenkin sopivan vähän vanhemmille lapsille, rohkaistuin ottamaan  pelailuun mukaan myös naapurin lapsia ja sukulaislapsia. Otin lasten pakopelin myös ohjelmanumeroksi lasten syntymäpäiville. Lopputuloksena taisin saada tästä jonkinlaisen harrastuksen itselleni. Harrastuksen, jossa on rutkasti varaa kehittyä. Aina voisi miettiä ja hioa tehtäviä paremmaksi. Vasta pelin tiimellyksessä paljastuu, mitkä asiat toimivat ja mitkä ei niin hyvin. Joitakin hyvin toimivia tehtäviä voisin jakaa myös tässä blogissa. 

Kohdataan kuitenkin totuus: pakopelit ovat suht työläitä toteuttaa suhteessa aikaan, joka kuluu niiden ratkomiseen. Olen joskus kuullut lapsen suusta: "Tee pakopeli huomiseks, jooko?". Totta puhuen pakopeliä ei mielellään rykäise kasaan ihan yhdessä illassa. Yhden pulman peli voisi mennäkin, mutta senkin valmisteluun ja pohdintaan törsäisin mieluummin pari iltaa. Valmiita ideoita pelin rakentamiseen löytyy googlaamalla tai esimerkiksi Pinterestistä. Itse olen lukenut läpi esimerkiksi sivun: 101 best puzzle ideas, mutta tykkään ennemmin suunnitella pulmat itse. Omasta mielestä parasta on juuri suunnittelu ja pelin fiilistely, noin harrastuksen näkökulmasta. Palkitsevaa on myös nähdä pelitilanteessa lasten toimeentuminen ja oivallukset.

Millaisia pakopelejä sinä olet suunnitellut lapsille? Onko tiedossasi valmis pelikonsepti, jonka haluaisit jakaa/linkata?