Testissä Seeker Battle Cards

 Mun tyyppi on parempi, kuin sun tyyppi! 

Sain testattavaksi Seeker Battle Cards -korttipelin, joka on tulossa pian markkinoille. Perheessämme on kohderyhmään osuvia lapsia, koska peli on suunnattu etenkin kouluikäisille lapsille (7+) ja soveltuu perhepeliksi. Kyseessä on strateginen korttipeli, jonka parissa voi myös harjaannuttaa orastavia matemaattisia taitoja. 

Ensivaikutelma syntyi, kun peli saapui postissa ja pääsimme hypistelemään korttipakkaa. Vaikka en itse ole pelannut Pokemon-korteilla, en voi vastustaa mielleyhtymää Pokemoniin. Luultavasti kuitenkin peli-idea on aika erilainen. Pakkauksesta tuli positiivisella tavalla mieleen karkkilaatikko, ja pelin visuaalinen ilme on muutenkin värikäs ja kiinnostava. Lapset innostuivat heti tutkimaan, millaisia hahmoja pelissä on mukana.
 

Pelin hahmoja

Pientä hämmennystä heräsi siinä vaiheessa, kun pakkauksesta purkautuivat peliohjeet, joita aloimme opiskella. Äkkiseltään tuntui, että pelissä on käytetty paljon erilaisia symboleita, jotka pitäisi omaksua voidakseen aloittaa pelaamisen. Koska olimme kärsimättömiä, aloitimme pelin kuitenkin melko pian ja opettelimme lisää pelin ohessa. 

Pelissä on tarkoitus taistella omilla pelihahmoilla vastustajien pelihahmoja vastaan. On käytettävä niitä kortteja, jotka on sattunut jaossa saamaan ja pelattava korttinsa mahdollisimman viisaasti. Aika paljon on siis sattuman varassa, mutta strategialla on myös oma, iso roolinsa. Pelissä joutuu todellakin tekemään tarkkoja laskutoimituksia, ja laskemaan sekä omien hahmojen että vastustajan hahmojen voimapisteitä. Aina se ei ole ihan helppoa, koska hahmon ominaisuudet voivat olla erilaiset riippuen siitä, onko hahmo hyökkäys- vai puolustusvuorossa. Tämä tekee myös hahmojen varustamisesta haasteellisempaa. 

Pettymyksekseni oma ensimmäinen pelini päättyi hyvin lyhyeen, koska menetin heti ensimmäisellä vuorolla ainoan Seeker-hahmoni. Että näinkin voi käydä! Loppupelin ajan keskityin auttamaan pienempää lasta hiomaan omaa strategiaansa ja laskemaan pinnoja. Voi olla, että tuli jonkun verran neuvottuakin. Päättelin siitä, kun lapsi sanoi pelin olleen helppoa, kun äiti auttoi... 😀 Pelin hävinneille jäi selvästi voiton nälkä, ja peliä oli kokeiltava pian uudestaan.

Aloituskädessä on seitsemän korttia

Peli pitää vuorossa olevat pelaajat aktiivisesti otteessaan, kun voimain mittelö on meneillään ja siitä keskustellaan. Peli tarjoaa mahdollisuuden myös pienelle bluffille, jos sellaista tykkää harrastaa.  Mielestäni on kiva, että peli mahdollistaa juttelun ja ainakin meillä pelitilannetta käytiin läpi yhteen ääneen. 

Etenkin lasten mielestä pelin hahmot olivat kiinnostavia. Melkein toivoisi, että niitä olisi vielä enemmän tai että niitä olisi ainakin mahdollista hankkia lisää. Joillain hahmoilla oli myös kiinnostavia ominaisuuksia, joista ehkä hyödyllisin oli mahdollisuus nostaa lisäkortteja. Tässä pelissä nimittäin kortit tuntuvat haihtuvan käsistä aika vikkelästi. Toisaalta se on vähän tylsää, mutta toisaalta se pitää pelin pituuden lyhyen napakkana. Ohjekestoksi onkin ilmoitettu vain 5-15 minuuttia. Kovin pitkäkestoisen stragian hiomiseen ei ole tarvetta eikä mahdollisuuksia. 

Jossain vaiheessa vanhempi lapsi pelasi peliä kahdestaan kaverinsa kanssa. Tuolloin sääntöjä tultiin aina välillä varmistamaan ja katsottiin, että laskutoimitukset menivät oikein. Aivan helppo peli ei siis ole kyseessä, mutta säännöt ovat kyllä opittavissa. 

Lapset pitivät hauskasti kuvitetuista hahmoista, jotka ovat tavallaan pelin sydän. Taisteluteema on mukaansatempaava, eikä peliin mielestäni muuta ideaa tarvitakaan. Haasteellisena pidimme sitä, että ohjeista ei löytynyt suoraa selitystä joillekin symboleille ja pelitilanteille, vaan ne jäivät osin päättelyn varaan. Meitä kuitenkin ilahdutti ohjeissa ollut muistutus, että sääntöjä voi myös luoda itse lisää tai niitä voi muuttaa. Päätimme, että pelissä voisi ainakin olla mahdollista vaihtaa kaikki kortit, jos häviää ainoan Seekerin heti ensimmäisellä vuorolla (kuten eräälle kävi...).