Hippulat vinkumaan!
Olin jo edellisenä syksynä huomannut erikoislaatuisen pakopelin mainoksen. Pelipaikkana on Oulun Superpark ja mukaan mahtuu pelaajia tavallista reilummin, jopa 20 hlö. Pakotalo Oulu mainostaa tätä Suomen suurimpana pakopelinä. Nyt peli oli taas pelattavissa ja lähipiirissä oli sopivasti synttäreitä, joten oli otollinen aika toteuttaa tämä pelihaave porukalla.
Suuntana siis Superpark. Oli hassua mennä tyhjään puistoon aukioloaikojen ulkopuolella, sillä koko puisto oli varattu pakopelille. Ryhmäämme kuului 8 urheaa kokelasta, joista kolme oli lapsia. Tehtävänä oli pelastaa Superpark limapommin räjähdykseltä. Pommi oli jätetty puiston portille ja se oli nyt siis saatava deaktivoitua tunnin kuluessa. Tehtävä harvinaisen selvä.
Jos suunnittelet peliin menoa etkä halua tietää pelistä yhtään mitään etukäteen, kannattaa stopata lukeminen tässä kohtaa. Seuraavaksi tulee joitain kuvailuja pelin luonteesta, mutta ei missään tapauksessa liian paljastavia tai tarkkoja selostuksia. Jos siis haluat tietää, minkä tyyppisestä pelistä on kyse, jatka ihmeessä lukemista.
Olin odottanut, että tehtävä vaatisi paljon liikkumista, koska lääniä löytyi. Tässä olin hyvinkin oikeassa. Tehtävää helpottamaan saimme radiopuhelimia, joiden kautta kommunikointi oli huomattavasti helpompaa. Ja kaiken lisäksi tosi hauskaa! Jakaannuimme siis pienempiin osaryhmiin ja lähdimme kukin etsimään jotain, mistä meille oli vihjaistu.
En halua pilata kenenkään pelikokemusta avaamalla liian tarkkaan sitä, mitä seuraavaksi tapahtui. Sanotaan vain, että tehtävää oli aika paljon, lukkoja oli paljon, juostavaa/käveltävää oli paljon ja vähän kerrassaan kupletin juoni alkoi paljastua. Tehtävät olivat enimmäkseen melko helppoja, mutta niitä oli monta eikä niitä olisi ollut helppoa ratkaista yksin.
 |
| Vahvasti lukittu boxi |
Kahdeksan hengen porukalla jokainen pääsi mukavasti osallistumaan tehtävänratkaisuun ja peli tarjosi onnistumisen kokemuksia (varmaan) kaikille. Lapset saivat luvan kanssa tehdä muutakin, kuin keskittyä peliin, kunhan olisivat varovaisia. Epäilin aluksi, että homma menisi heillä pelkästään liikunnan lystiksi, mutta onneksi mielenkiintoa riitti myös pelaamiseen. Kaikkien osaamiselle ja tarkkaavaisuudelle oli käyttöä.
Kuten aina, oma olo oli toisinaan häseltävä. Isossa puistossa oli mahdollista säntäillä paikasta toiseen tavallistakin enemmän ja oikeastaan se oli aika mukavaa. Kokonaisuudesta ei ihan täysin pysynyt kärryillä, mutta riittävän hyvin kuitenkin. Pelinjohtaja oli jalkautunut keskuuteemme ja antoi silloin tällöin vihjeitä yksittäisille pelaajille. Homma eteni aika mukavasti, vaikka jossain kohtaa olimme hetken aikaa jumissa. Jumihetki tarjosi hyvän hengähdystauon ja sain kohtalon pakosta istua hetken aikaa paikallani (ja läähättää).
Jumin jälkeen vyyhti alkoi purkautua nopeasti ja pian olimme jo ihmettelemässä pommin piuhoja ja yhtä ainoaa mahdollisuutta purkaa se. Meitä onnisti siinä määrin, että saimme lopullisen ratkaisun keksittyä muutaman minuutin ennen H-hetkeä eikä lima sittenkään spruitannut pitkin puistoa. Olin suorastaan hämmästynyt, koska jostain syystä tuntui, että olisimme viettäneet pelissä jo pidempään, kuin tunnin. Ilmeisesti pelin aktiivinen luonne pääsi huijaamaan sisäistä kelloa.
Mitä tästä jäi käteen? Paljon hyvää mieltä, energinen olo, yhdessä tekemisen ja onnistumisen meininki, muutama kipuileva polvi, sääri ja lonkka.. Odotusten mukaisesti tämä oli samalla myös hyvä iltatreeni. Peli sopi erinomaisesti lasten ja aikuisten ryhmälle, mutta varmasti myös muunlaisille kokoonpanoille. Ryhmäkoko toimi myös - enemmän olisi voinut olla liikaa? Jos toivoo erityisen vaikeita pulmatehtäviä, tämä ei ehkä ole ykkösvalinta, mutta jos Team Building ja vähän erilainen pakopelikokemus kiehtoo, niin Suosittelen!
