Jouluinen aarteenmetsästys lapsille

Mihin kylätonttu piilotti tuliaiset? 

Näin jossain idean aarteenmetsästyksestä, joka perustui peräkkäisiin piilotettuihin viesteihin. Tämä kuulosti heti meille sopivalta joulupeliltä. Lapset saivat kivaa joulupuuhaa varjojouluaattoon, jonka vietimme jo viime viikonloppuna. Lisäsin peliin yhden ratkaistavan arvoituksen, jolloin tästä tuli osittain myös jouluinen pakopeli. Kirjoitin vihjeet tarkoituksella helpoiksi, ja peli sujui odotusten mukaisesti lähes itsenäisesti.  

Jaan valmiin konseptin, jos joku haluaa soveltaa peliä omassa kodissaan. Peli soveltuu alle kouluikäisillekin, jos mukana on ainakin yksi lukutaitoinen. Tasoa voi vaikeuttaa kirjoittamalla epämääräisempiä vihjeitä. Itse käytin pelissä mahdollisimman paljon kodista löytyviä jouluisia elementtejä. Esimerkiksi avattavasta LOL-pallosta tuli hyvä joulukuusen pallo ja huopatossuista tonttutossut. 

Jouluisia viestejä ja viestin haltijoita

Piilotettavat viestit:

1. Hei! olen kylätonttu ja kävin täällä tuomassa pienet tuliaiset. Jätin teille vihjeitä, jotta löytäisitte tuliaiseni. Kun tulin sisään, löysin tonttutossujen näköiset kengät ja kokeilin niitä. Oikein mukavat! Jätin viestin kenkään... (viesti jossain näkyvällä paikalla)

2. Sitten kävin lastenhuoneessa. Löysin sängyn alta laatikon, jossa oli tonttuhahmo! Jätin viestin sille... (viesti kengässä)

3. Ihastuin myös soivaan kirjaan ja jätin viestin sen väliin... (viesti tonttuhahmolla)

4. Innostuin sitten laulamaan ja soittamaan joululauluja pianon ääressä ja jätin viestin sinne... (viesti soivan kirjan välissä)

5. Piti käydä välillä vessassa. Viestin jätin vessapaperirullaan... (viesti pianon kannen alla)

6. Löysin pallon, joka sopi mielestäni joulukuusen koristeeksi. Mitä tykkäätte? Jätin viestin palloon... (viesti vessapaperirullassa)

7. Sauna oli lämmennyt sopivaksi ja kävin löylyissä. Jätin teille pienen arvoituksen... (viesti joulukuusessa)

8. Saunan jälkeen maistoin saunajuomaa. Jätin pullon ja pullopostia keräyskassiin... (viesti saunassa)

9. Lopuksi siivosin tietysti jälkeni! Jätin tuliaiset siivouskomeroon. Heippa ja hyvää joulua! (viesti pullossa)

Ajatuksen piti itselläkin pysyä kasassa, jotta sai piilotettua oikeat viestit oikeisiin paikkoihin! Palkinto, suklaiset tuliaiset olivat kahdessa joulusukassa, jotka riippuivat siivouskomeron naulassa.

Saunassa (kohteessa 7) oli lukittu laatikko ja siihen sopiva vihje. Tarkoituksena oli laskea joulukortissa esiintyvät kynttilät, tähdet ja tonttulakit. Niistä muodostui kolminumeroinen koodi, joka aukaisi seuraavan vihjeen. Arvoituksen idea hoksattiin, mutta pientä apua tarvittiin kynttilöiden laskemiseen (lyhtyjen sisällä olevia kynttilöitä ei oltu laskettu). 

Kylätontun arvoitus

Peli olisi voinut päättyä jo arvoitukseen, koska siinä kohtaa odotukset tuliaisten löytymisesti selvästi nousivat. Nyt lasten piti jaksaa hakea vielä yksi vihje ennen tuliaisten löytymistä.  Lapset olivat pelin aikana ja sen päätyttyä kuitenkin mielissään. 😊

Tehtävä lasten pakopeliin: muotojen tunnistus

Etsitkö sopivaa pulmatehtävää leikki-ikäisten pakopeliin?

Olen kehitellyt muutamia pakopelejä, lähinnä alle kouluikäisille lapsille. Kerroin tästä harrastuksesta aiemmassa jutussa. Itse kehitellyn tehtävän toimivuudesta ei voi olla varma ennen kuin se on käynyt käytännön tulikokeessa. Kotikäyttöön värkätyt pakohuonepelit harvemmin käyvät läpi testausrutiineja. Yleensä tehtävät ovat myös kertakäyttöisiä. Yksi keksimäni tehtävätyyppi on kuitenkin ollut mukana kahdessa pelissä ja osoittautunut suhteellisen toimivaksi. Ajattelin jakaa sen, jotta joku muukin voisi halutessaan kokeilla sitä. Ja vaikka idea tehtävään pullahti omasta päästäni, se ei tarkoita, etteikö joku muukin ole voinut keksiä samaa. 😊

Tehtävän ratkaisu on koodi numerolukkoon. Koodi voi olla ratkaisu myös ilman lukkoa. Ilman lukkoa materiaalit ovat erityisen huokeita ja helppoja löytää. Käytin tavallista kopiopaperia, tusseja ja kolmea isohkoa luonnonkiveä. Lisäksi minulla oli käytössä 3-numeroinen numerolukko.

Kuhunkin kiveen piirretään numero, joka ei pistä silmään ihan ensikatsomalta. Jos kivessä on valmiiksi painaumia tai värimuunnoksia, ne voivat muodostaa jo valmiiksi runkoa numerolle. Voit vahvistaa kiven valmiita piirteitä tai piirtää itse. Käytä luonnonläheisiä värejä, jotka eivät pomppaa silmille. Joku numero voi hämäyksen vuoksi olla esimerkiksi muita isompi, niin että se ulottuu kiven kyljeltä toiselle. 

Seuraava vaihe on piirtää paperiin avaimen kuva ja sen viereen yhtäläisyysmerkki. Tämän jälkeen piirretään kunkin kiven ääriviivat paperiin perätysten. Kannattaa laittaa kivi sellaiseen asentoon, että sen muoto on helppo piirtää, ja kiveä on myös helppo sovittaa paperille. Näin muodostuu pulmatehtävä: Kivistä pitää löytää numerot ja kivet pitää osata laittaa muodon perusteella oikeaan järjestykseen paperille. Siitähän muodostuu koodi!

Oikea ratkaisu

Monet lapset ovat törmänneet jossain yhteydessä tehtäviin, joissa pitää yhdistää kuva ja siihen liittyvä varjo. Tässä tehtävässä on paljon samaa, joten lapsilla on hyvät mahdollisuudet keksiä ratkaisu. Kokemukseni mukaan ainakin 5- ja 6-vuotias ratkaisivat tämän aika ketterästi yhdessä.

Tehtävää ja sen vaikeutta on helppo varioida. Numerot voi piirtää helposti tai vaikeasti hahmotettavaksi. Kivet ja paperin voi piilottaa samaan paikkaan, eri paikkoihin, tai jokaisen kiven voi laittaa erikseen löydettäväksi esimerkiksi sanallisen vihjeen perusteella. Toisessa pelissä sijoitin kivet maastoon siten, että ne löytyivät eri kohdista, köyden etäisyydeltä tietystä pisteestä (tarvittiin myös pieni toimintaohje). Tässä pelissä oli mukana myös kouluikäisiä lapsia.

Tehtävä kehittää ainakin hahmotus- ja ongelmanratkaisutaitoja. Sisällön puolesta siinä ei ole kauheasti uutta opittavaa. On varmasti parempi, että tehtävää ratkovat lapset tuntevat numerot jo ennestään. Ei kai sitten muuta kuin kokeilemaan! Kuulisin mielelläni kokemuksia, jos päätit laittaa tehtävän käytäntöön. :) 

Makumatka maailmalle

Pakkaa parhaat eväät kauppakassiin ja lähde reissuun sujuvasti keittiön kautta!

Tajusin juuri, että vanha kunnon makumatka sopii korona-aikaan kuin nenä päähän. Kun ei ole hinkua tai mahdollisuuksia matkustaa maailman ääriin, voi tuoda kaukaisia makuja maailmalta omalle lautaselle. Vuosia sitten harrastin tätä omassa kaveripiirissäni. Kokoonnuimme jonkun tietyn maan teemalla ja kokkasimme porukalla teemaan sopivat pöperöt pääruuasta jälkiruokaan. Jos jollain sattui olemaan tavallista enemmän kokemusta tai sisäpiirin vihiä kyseisen kulttuurin keittiöstä, hän sai suunnitella menun. Parhaiten näistä illoista on itselle jäänyt mieleen kaksi yksittäistä ruokaa: venäläinen kalaseljanka ja tahini. Molemmat kutitti makuhermoja ihan uudesta kulmasta.

Se on oikeastaan itsestä kiinni, miten paljon ruokamatkailuun haluaa panostaa. Makumatkan voisi tehdä vaikka kerran kuussa, jolloin siinä säilyy oma viehätyksensä. Suunnittelua rakastava piirtää makumatkan kartan jo alkuvuodesta valmiiksi ja ripustaa sen keittiön seinälle. Kohteena voi olla tuttuja matkakohteita tai jotain ihan uutta. Menun lisäksi voi suunnitella kattauksen teemaan sopivaksi tai perehtyä muulla tavalla valittuun maahan ja sen ruokakulttuuriin. Puolivahingossa voi oppia jotain hyödyllistä. Ja aivan varmasti tulee piristäneeksi itseään ja muita! Itse koettu etu on se, että uusia ruokalajeja kokeillessa ruuanlaitossa on tavallista enemmän imua. 

Meille tarttui joltain reissulta mukaan kirja Makumatka - reseptejä maailmalta (Disney, Pieni maailma). Tuolloin oli ajatuksena inspiroida lapsia kokeilemaan uusia makuja. Se onkin oma haasteensa! Ajattelin, että kirjan avulla lapset voisivat lähteä kokkaukseenkin mukaan, mutta mielestäni kirjan resepteistä vain osa on niin helppoja, että niitä pystyisi toteuttamaan lapsivoimin. Tai ehkä meidän lapsilla ei vain ole riittävää paloa oppia heiluttamaan vihannesveistä ja soppakauhaa. 😁 Kirjassa on kuitenkin hyvät kuvat ja selkeät reseptit sekä kivoja pieniä tietoiskuja, jotka voi lukea kokkailun lomassa.

Etualalla iloiset makumatkaajat ;)

Kokeilemme tällä viikolla taas pari uutta reseptiä kirjasta. Aika arkista matkailua ilman turhia krumeluureja, mutta silti mukavaa vaihtelua. Esimerkiksi japanilaisen keittiön "broileri-munakastike ja riisiä" upposi hyvällä tahdilla ja samalla muisteltiin kokemuksia sushista. Loppuviikosta suuntaamme vielä Irlannin vihreille nummille, kun lautaselle lävähtää "Lammaspaimenen piiras". 

Pelitestaus: IllegAI

Voiko testaaminen olla hauskaa?

Testaaminen on tuttu piina sovelluskehityksen puolelta, missä se on se pakollinen pulla. Mutta testaus on heti hohdokkaampaa, kun saa testata jonkun toisen tuotoksia! Bongasin eräästä Facebook-ryhmästä mahdollisuuden osallistua pakohuonelautapelin testaukseen, enkä sitä kovin kauaa miettinyt. Ajattelin, että olisi kiva päästä kokeilemaan pakopeliä ensimmäisten joukossa.

Pelin nimi oli IllegAI. Teemasta oli tiedossa, että se liittyisi jollakin tapaa hakkerointiin. Ei paha. Olin positiivisesti yllättynyt, kun linkki materiaaleihin viimein saapui. Näytti siltä, ettei luvassa ollut pelkkää koodimättöä, vaan kuvamateriaalia oli laidasta laitaan, ja se näytti houkuttelevalta. Testaukseen kuului se, että tulostamme peliin liittyvän materiaalin itse. Materiaalia leikellessä yritin parhaani mukaan katselle ohi, mutta se oli hiukka hankalaa sakset kädessä...

Kis kis kissoja!

Homma käynnistyi avaamalla pelisovellus läppäriltä ja laittamalla ajastin päälle kännykästä. Tehtävän luonne kävi selväksi heti alussa. Ja seuraavaksi ruudulle lävähti - sittenkin - koodipläjäys. Sort of ohjelmakoodia. 😁 Ohjeissa oli sanottu, että koodaamisosaamista ei vaadita, joten siinä kohtaa kohoteltiin vähän kulmakarvoja. Molemmilla on enemmän tai vähemmän kokemusta ohjelmoinnista, joten ajauduimme tulkitsemaan koodia, ja taisimme tulkita vähän liian syvälle. Olisi pitänyt suunnata ajatusanturat jotenkin toisin. Alku ei mahtunut omaan logiikkaan, mutta onneksi vihjeet jelppivät jäljille. Ensimmäinen tehtävä itsessään oli mukava ja sopivan haastava. Ohjeissa oli vihjattu, että voimme käyttää myös internettiä, joten sitäkin hyödynsimme.

Osa tehtävistä oli tosi kivoja ja hyvin rakennettuja. Yksi tehtävä oli mielestämme liian epälooginen ja yksi tehtävä taas liian suoraviivainen. Tehtäviä oli aika monta ja meillä upposi peliin jopa parisen tuntia. Jos olimme pelin alussa väsyneitä päivän koitoksissa, niin kahta kauheammin pelin pitkittyessä. Hiphei. Yritimme väsyneillä aivoilla pähkäillä itse, mutta ajauduimme myös käyttämään vihjeitä. Itselläni oli selkeästi muutama lempitehtävä: pari niistä liittyi sanailuun ja yksi oli muuten vain veikeä ja retrohenkinen.

Konsepti muistutti hieman Unlock!- ja Exit-pelejä, mutta oli vähän eroakin. Tässä pelissä piti materiaalin joukosta älytä poimia oikeat asiat kuhunkin vaiheeseen, ja joidenkin asioiden merkitys avautui vasta lopuksi. Väärinymmärryksiäkin sattui. Pelin rakenne oli kuitenkin mielestäni toimiva. Samoin teema, vaikka kaipasinkin siihen vähän lisää uskottavuutta. Tehtävissä oli vielä säätämisen varaa. Sovellus oli hyvä. Tätä kaikkea palautetta sai antaa pelin jälkeen täyttämällä melko yksityiskohtaisen palautelomakkeen. Yritimme tietty ammentaa lomakkeelle käyttökelpoista matskua, jotta pelin lopputulos häikäisisi. 

Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, millaisia arvioita muut pelaajat pelistä antoivat ja mitä pelin kehittäjä, Cryptic Cargo, sai siitä irti. Oikeastaan kiinnosti niin paljon, että pyysin kehittäjiltä jonkinlaista koontia testaamisesta ja he sitä lupailivatkin. Emme varmastikaan olleet välkyimmästä päästä pelaajia, mutta edustimme ehkä jonkinlaista perustallaajaa testijoukossa. Kokemusta pakolautapeleistä kuitenkin löytyy. Itselle jäi sellainen olo, että voisin pelata toistekin testipelin, vaikka valmis konsepti onkin antoisampi. Mitä tästä testauksesta opin? Ainakin kaksi asiaa. Huomasin taas, että pakopeleissäkin testaus on tärkeä vaihe, koska siinä pulmat ja pelin sujuvuus vasta punnitaan. Toinen oli muistutus: älä koskaan aloita pakopeliä liian väsyneenä...!

IllegAI-peliin (kunhan se on valmis) pitää jokaisen koodarin haastaa itsensä, eikö?